Ajattelun raja

Ajatteleminen on kirjoittamista. Joskus teksti muotoutuu päässä täysin valmiiksi, eikä tarvitse kuin istuutua koneelle ja aanelonen on vartissa täynnä. Purkissa yhdellä otolla.

Moni kertoo ajattelevansa usein juoksulenkillä. Ihmettelin tätä kauan, sillä itselläni aivot huutavat urheillessa lähinnä JAKSAA, JAKSAA!

Myöhemmin olen löytänyt ajattelukykyni rajat.

Nykyään lenkillä voi jopa kirjoittaa kokonaisia tekstejä. Tai siis ajatella ne valmiiksi, mutta vain jos en ylitä rajaani.

Ajattelukyvyn raja on jokaisella yksilöllinen eikä sillä ole mitään tekemistä aivojesi kanssa. Kaikki riippuu sydämesi kunnosta.

Minun rajani on 170 lyöntiä minuutissa. Kun syke nousee sen yläpuolelle pidemmäksi ajaksi, kuulen vain:

JAKSAA, JAKSAA!

Eilen ajattelin oheisen kuvan maisemissa aamulenkillä. Tänään maisema on taas valkoinen.

Uuden perunan pakastaminen – Lösähdys ja plösähdys

Kehitystä suurin eteenpäin vievä voima on ollut ihmisen laiskuus. Keksinnöt syntyvät usein helpottamaan eloa, mutta loputtomiin jatkuessaan ei helppouden tavoittelu ole pelkästään hyväksi.

Eilen väsytti, sekä minua että vaimoa. Töistä kotiin palattuamme haukottelimme ja silmät lupsuivat, vaikka olimme nukkuneet hyvät yöunet. Lapset pomppivat päällämme sohvalla ja antoivat ”herätyskutituksia”. Ihmettelin vireystilaa ääneen ja vaimo tiesi vastauksen: menimme autolla töihin. Totta! Olin aiemminkin huomannut, että silloin tällöin kohdalle sattuvina autopäivinä ei töissä tai kotona tunnu oikein pysyvän hereillä. Ei se fillarilla vastatuuleen sotkeminen aina ole helpoin vaihtoehto, mutta on siinäkin kiistattomat hyvät puolensa.

Luin arkkitehdistä, joka suunnittelee vaikeita taloja. Siis sellaisia, joissa asukkailla piisaa tavallista enemmän haastetta arkisissakin askareissa. Siellä täällä on ylimääräisiä portaita, lattia saattaa olla epätasainen ja vesi pitää kantaa keittiöön viereisestä huoneesta. Väittävät, että elo vaikeassa talossa pitää terveempänä, kun kaikkea ei anneta valmiina. Olisikohan idea kopioitu suomalaisesta mummonmökistä?

Uskon, että myös keittiössä on syytä pitää haasteita. Jos tyytyy vain avaamaan paketin ja odottelemaan blingiä mikrosta, taatusti lösähtää (= laiskistuu). Ja mitä useammin sitä blingiä mikrosta odottelee, sen varmemmin myös plösähtää (= pulskistuu). Käy pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla torilla, jää bussista pois muutama pysäkki liian aikaisin, kanna raaka-aineet alkuperäisessä olomuodossaan kotiisi ja käytä omaa veistäsi niin elät pidempään. Tai ainakin pysyt hereillä.

Uutta perunaa jouluna

On uuden perunasadon aika. Syökää ja nauttikaa, nyt kun se on parhaimmillaan! Osan saaliista voi tosin myös säästää ja nauttia esimerkiksi jouluna kalalautasen kera. Silloin kesältä säästetty uusi peruna maistuu taivaalliselta ja (melkein) yhtä hyvältä kuin nyt. Alla anoppini keino tarjota uusia perunoita jouluna (viereinen kuva on viime joululta, jolloin nautimme toista kertaa uusia perunoita keskellä talvea.)

AINEKSET

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienen kananmunan kokoiset siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂


Perjantaikokki

 

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja – Yksinkertaista onnea

Olen etuoikeutettu, sillä saan viettää joka kevät viikon Ylläksen upeissa maisemissa. Tätä viikkoa on nyt torstaina vielä kaksi vuorokautta jäljellä. Myönnän, että olen lievästi jakomielinen. Sydämeni ja mieleni ovat merellä ja saaristossa, mutta osa minusta kaipaa aina vain uudelleen Lapin lumoon.

Olen pyöräilijä, sillä yksinkertainen urheilu sopii yksinkertaiselle mielelle. Liikkeen yksinkertaisuudesta johtuen nautin myös hiihdosta – tyylistä riippumatta. Kun sinänsä helppoa ja simppeliä liikettä toistaa monotonisesti käsillä ja jaloilla monta tuntia peräkkäin, pääsee vaikka mihin. Eteen vyöryvät maisemat, joiden tekemiseen olisi tarvittu tuhat taiteilijaa ja silti lopputulos olisi vain halju haamu nykyisestä.

Viime vuosina olen saanut seuraani perässänukkujia. Jonain päivänä heistä kasvaa edessähiihtäjiä, mutta toistaiseksi he tyytyvät nukahtamaan ahkion tasaiseen suhinaan ja liikkeeseen. Vielä muutama vuosi sitten luulin, että suurinta onnea on hiihtää tuntikaupalla yksin, määrätä oma tahti ja tutkia tutkimattomia reittejä. Olin väärässä. Suurinta onnea on tuudittaa perässänukkuja omien unelmiensa pariin ja pysähtyä makkaraa paistamaan, kun ääni takaa niin ilmoittaa. Odotan päivää, jolloin tahdin määrää edessähiihtäjä – vaikka pelkäänkin, että se päivä tulee aivan liian pian.

Nautin yksinkertaisista asioista, sekä keittiössä että sen ulkopuolella. Työssänikin pyrin yksinkertaistamaan kaiken. Joskus jopa liikaakin – mutta useimmin homma taitaa toimia. Tyttäreni rakastaa mätiä ja smetanaa. Se on upea, yksinkertainen ja toimiva yhdistelmä. Tyttäreni oppi pitämään tästä kombinaatiosta jo yksivuotiaana. Palattuaan joululomiltaan päiväkotiin ja saatuaan eteensä päiväkotikeittiön tuotoksen, kävi vaativa ääni kysymään: ”Missä on mäti ja smetana!”

Tädit päiväkodin muistanevat tämän pitkään – vastaus on tässä. Ruoassa on kolme tärkeää peruselementtiä kohdallaan. Siinä on mätiä, siinä on smetanaa ja se on varsin yksinkertainen.

Tee alkuruoaksi pääsiäisenä tai omaksi iloksi koska vain.

Mätiä, smetanaa ja perunalastuja

On olemassa hyviä kokkeja ja sitten hyviä lääkäreitä. Harvat ovat molempia. Sain syödäkseni tätä herkkua Ylläksen juurella hyvän lääkärikokin valmistamana. Yksinkertaista, mutta hyvää!

AINEKSET
– 3 rosamunda-perunaa
– 200 g lohenmätiä
– 1 prk smetanaa
– 1 punasipuli
– kourallinen tilliä
– 10 basilikanlehteä
– Maldonsuolaa, öljyä ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Pese perunat huolellisesti. Pilko sipuli pieneksi. Leikkaa veitsellä perunasta niin ohuita siivuja kuin voit. Laita uunipellille voipaperin päälle perunasiivuja. Ripottele pinnalle suolaa, pippuria ja öljyä. Asettele jokaiselle lehdelle tilliä ja basilikaa kauniisti. Nosta perunasiivujen päälle toinen siivu kanneksi ja peitä pelti toisella voipaperilla. Aseta toinen uunipelti päällimmäisen voipaperin päälle painoksi (muuten lastut kipristyvät). Paista 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia, poista paino ja päällimmäinen voipaperi ja anna olla uunin luukku auki jälkilämmöllä vielä 30 minuuttia.

Nauti pilkotun punasipulin, smetanan ja pippurilla maustetun mädin kera.

Yksinkertaisen maistuvaa pääsiäistä!

Perjantaikokki