#satasyytäollaonnellinen #84 #ajattelija

Laskemme iltapäivän viimeistä alastulorinnettä. Lumen vähetessä Albert haluaa laskea iskän kanssa – haarojen välissä. Ja laskiessa hän juttelee ja ajattelee tietenkin ääneen. Ajatuksiin sekoittuu Putous-huumoria ja huolta katoavasta talvesta.

Voit uskoa, että tämän kaverin kanssa ei aika käy pitkäksi rinteessä – tai sen ulkopuolellakaan!

Ajattelun raja

Ajatteleminen on kirjoittamista. Joskus teksti muotoutuu päässä täysin valmiiksi, eikä tarvitse kuin istuutua koneelle ja aanelonen on vartissa täynnä. Purkissa yhdellä otolla.

Moni kertoo ajattelevansa usein juoksulenkillä. Ihmettelin tätä kauan, sillä itselläni aivot huutavat urheillessa lähinnä JAKSAA, JAKSAA!

Myöhemmin olen löytänyt ajattelukykyni rajat.

Nykyään lenkillä voi jopa kirjoittaa kokonaisia tekstejä. Tai siis ajatella ne valmiiksi, mutta vain jos en ylitä rajaani.

Ajattelukyvyn raja on jokaisella yksilöllinen eikä sillä ole mitään tekemistä aivojesi kanssa. Kaikki riippuu sydämesi kunnosta.

Minun rajani on 170 lyöntiä minuutissa. Kun syke nousee sen yläpuolelle pidemmäksi ajaksi, kuulen vain:

JAKSAA, JAKSAA!

Eilen ajattelin oheisen kuvan maisemissa aamulenkillä. Tänään maisema on taas valkoinen.