Hauki-kylmäsavulohikeitto – Elämäni paras työpäivä

Olin kerran laskettelureissulla, jossa eräs ystäväni julisti kovaan ääneen lähes kaiken olevan elämänsä parasta. Oli elämän paras lasku, elämän paras ravintolaillallinen ja illan päättyessä oli juuri koettu päivä aina se elämän paras. Vaikka kyseessä olikin helposti innostuva ja pitkälti tunnepohjalta toimiva diplomi-insinöörismies, tiesimme hänen vetävän tahallaan hieman yli. Eihän kaikki aina voi olla elämän parasta.

Mutta toisaalta, jos tämä päivä oli eilistä parempi ja edellispäiväkin jäi eiliselle, niin silloinhan elämän paras –ennätys menee rikki joka päivä. Eikö?

Nautin työstäni – melkein voisi sanoa, että joka päivä vain entistä enemmän. Eikä se tarkoita sitä, että lähtötilanne olisi ollut jotenkin erityisen epämiellyttävä. Mutta eilen oli kyllä yksi elämän parhaista työpäivistä. Olo oli kuin eduskunnan vahtimestarilla, kun Arkadianmäen täyttää jäykistelevien maratonpuhujien sijaan suoraan asiaan menevät pikkukansalaiset.

Herrankukkarossa vietettiin nimittäin historian ensimmäistä perhepäivää. Kylä täyttyi bisnesväen sijaan ansaittua talvilomaansa viettävistä perheistä. Vieraita oli parivuotiaasta eläkeikäisiin, eli ikähaitari oli laaja. Taisi olla elämäni paras työpäivä.

Lasten vaikutus meihin kaavoihin kangistuneisiin aikuisiin on uskomaton. Toki vieraidemme joukossa oli niitäkin, jotka ovat käyneet meillä työn merkeissä, mutta nyt työminät jäivät viimeiselle sillalle tai viimeistään parkkipaikalle. Koko kylä muuttui lasten myötä – myös meidän työntekijöiden silmissä. Kokoustilat olivat yhtäkkiä kiinnostavia piilopaikkoja tai leikkinurkkia. Fläppitaulu sai uuden käyttötarkoituksen, kun sitä käytettiin askarteluun, kerrankin yleisö istui kuin nauliintuneena seuraten videotykkiemme ohjelmistoa ja toiste ei ole sellaista onnistumisen riemua koettu seikkailuradallamme, kun kolmatta elinvuottaan viettävä pikkuseikkailija osui jousipyssyllä napakymppiin.

Usein, kun ryhmän tilauksessa lukee oikein isoin kirjaimin VIP, tietää, että nyt on keskivertoa rennompaa porukkaa tulossa. Tällä kertaa ei tarvittu edes noita kolmea sinänsä turhaa kirjainta. Lapset, jotka tietävät olevansa tärkeitä, eivät tee siitä numeroa. Ja siksi heitä on niin taivaallisen upeaa palvella. Aurinko kruunasi ulkoriemut ja päivä jäi ainakin meidän työntekijöiden mieliin yhtenä parhaimmista.

Ja arvatkaas mikä tässä on parasta? Tänään on taas monella meistä elämän paras työpäivä, kun on vuorossa toinen Perhepäivämme!
Hauki-kylmäsavulohikeitto

Tämä taivaallisen herkullinen keitto syntyi, kun käytin konsulttina 1,5 -vuotiasta poikaani. Hän ei paljoa puhu, mutta nyökkäilee hyväksyvästi lähes kaikelle. Poika istui keittiön työtasolla ja nyökkäili myötäillen ehdotuksilleni. Keitto vaatii hieman aikaa ja vaivaa, mutta on sen arvoista!

Saat uutta ilmettä keittoihisi jo pelkästään sillä, että pilkot ainekset hieman eri tavalla kuin yleensä. Tee pitkiä suikaleita ja pilko porkkana vinosti, niin saat lautaselle japanihenkeä.

AINEKSET

Keitto
– 250 g kylmäsavulohta (voit myös käyttää lämminsavulohta)
– 1 valkosipulinkynsi
– 2 rkl voita
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 l kalalientä (tai 2 rkl kalafondia ja 1 l vettä)
– 1 dl kermaa
– ¼ juuriselleri
– 4 porkkanaa
– 4 perunaa
– ½ purjosipuli
– 3 vartta kevätsipulia tai ruohosipulia
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Haukiquenellit
– 250 g haukea jauhettuna
– 1,5 dl kermaa
– 1 kananmuna
– 50 g kylmäsavulohta
– 5 roseepippuria murskattuna
– merisuolaa ja valkopippuria myllystä

Valmista ensiksi quenellimassa. Jauha hauki yleiskoneessa (ellei jo jauhettu). Sekoita joukkoon murskatut roseepippurit, suola ja valkopippuri ja kananmuna. Anna koneen käydä ja kaada joukkoon kerma ohuena nauhana.

Tee kelmusta A4-kokoinen tasainen levy työtasolle. Lusikoi massaa siihen ohueksi ”makkaraksi”. Leikkaa kylmäsavulohesta ohuita suikaleita ja upota ne pituussuuntaan haukimassaan. Rullaa kelmupötkö varovasti kiinni ja kierrä päät tiukaksi (ikään kuin karkkipaperia rullaisit kiinni). Näin sinun pitäisi saada tasaisen pyöreä kelmussa oleva haukimassamakkara. Laita kelmu kiehuvaan veteen viideksi minuutiksi. Nosta pois reikäkauhalla, anna jäähtyä, avaa paketti ja leikkaa sormen paksuisiksi siivuiksi. HUOM! Voit myös oikaista ja nostella lusikalla haukimassasta pieniä quenellejä suoraan keittoon valmistuksen loppuvaiheessa. Laita tällöin kaikki kylmäsavulohi suoraan keittoon.

Valmista keitto. Pilko perunat, purjo, porkkanat, selleri ja valkosipuli. Laita kattilaan voi ja kuumenna. Paista valkosipulia voissa hetki. Lisää kattilaan purjosipuli, selleri, perunat ja porkkanat. Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää valkoviini. Anna kiehahtaa. Lisää kalaliemi ja mausta. Kun kasvikset ovat kypsiä, lisää kerma ja haukiquenellit sekä kylmäsavulohi. Lisää nestettä tarvittaessa (kalalientä). Anna tekeytyä muutama minuutti ja tarjoa pinnalle ripotellun kevätsipulin kera.

Aurinkoista, elämän parasta viikonloppua toivoen

Perjantaikokki

Poroa punaviinissä ja bataattipyree – Kulttuurieroja

Aina silloin tällöin sitä jää kiinni ennakkoluuloista, joita ei tiennyt olevan olemassakaan. Onneksi, sillä kokemus kasvattaa.

Eilen torstaina oli meille Herrankukkaroon tulossa päiväkylään sadan hengen venäläisryhmä. Tavoitteena heillä oli nauttia virkistävästä saaristolaisilmasta ja viettää neljän päivän työvierailun viimeiset hetket leikkimielisten pelien merkeissä. Olimme valmistautuneet huolella. Lajeiksi olimme valinneet liaanin, tandemhiihtoa, sokkorataa ja muita hyviksi todettuja, vauhdikkaita ja mukavia ulkoilupuuhia.

Meillä oli kielimuurin murtajina kaksi paikallista venäjänkielentaitajaa, joten sekin asia oli varmistettu. Odottelin ryhmää hyvillä mielin ja valmistautuneena.

Kun näin joukon kävelevän kylänraittia pitkin kohti rantalaavua, en oikein tiennyt mitä ajatella. 92 tyylikästä, keski-iän ylittänyttä leidiä piikkikorkoisissa nahkasaappaissaan ja pitkissä turkeissaan oli näky, jota en suoraan yhdistänyt hetken päästä metsän siimeksessä alkavaan rymyämiseen. Tiesin heidät kosmetiikka-alan yrityksen edustajiksi, mutta meikitkin olivat kuin linnanjuhlista. Tällainen ryhmä ei aivan joka päivä saaristoraitilla vastaan kävele.

Manasin omaa tyhmyyttäni. Miksi en ollut varmistanut hotellista ryhmän luonnetta? Yhdellä soitolla olisin selvittänyt, että meille tulee kylään kaksi bussillista todellista VIP-väkeä. Eihän sellaisia voi minnekään metsään viedä! Nyt pitäisi homma laittaa uusiksi, ennen kuin katastrofi olisi valmis.

Alkoi hirveä säätäminen. Mietimme lajeja uusiksi. Puoli tuntia aikaa, ennen kuin homman pitäisi pyörähtää käyntiin. Mitä voisimme toteuttaa ja mikä olisi liian urheilullista? Olisiko parempi vain tarinoida saaristosta siististi sisätiloissa? Ehkä vähän kierrättää tutustumassa kalastajakylään ja tarjota sitten teetä?

Onneksemme syntyperältään venäläiset oppaamme keskeyttivät meidät ihmeissään. Mitä oikein olemme tekemässä? Tietenkin menemme alkuperäisen suunnitelman mukaan. Vieraat tulevat nauttimaan siitä.

Hetken epäilin, mutta uskoin heitä. Kylmä hiki otsassa aloin esittelemään rasteja ja toimintamallia vieraillemme. Kuin taikaiskusta oli porukka touhua täynnä, jakoivat itseään joukkueisiin ja keräsivät voitontahtoa venäjänkielisillä kannustushuudoilla.

Sellaista menoa ja meininkiä ei ole ennen Herrankukkarossa nähty, kun sata venäläistä kosmetiikka-alan leidiä painaa tandemhiihtoa mäkeä ylös alas muiden kannustaessa vieressä. Kolme leidiä tukee reunoilta hiihtäjiä ja kaksi työntää perästä vauhtia. Turkit hulmusivat ja hajuvesi tuoksui. Tunnelma oli iloinen.

Ryhmä lähti kohti kotia muutamaa tuntia myöhemmin. Kaksi bussilastillista todellisia VIP-vieraita poistui ja kiitti venäläiseen tapaan antaen bussissa raikuvat aplodit.

Kuinka väärin olinkaan tulkinnut ihmiset ulkoisen olemuksen perusteella. Oppaamme selitti minulle ryhmän lähdettyä, että venäläinen nainen käyttää turkkia, koska se on perinteinen talviajan asuste. Lämmin ja käytännöllinen – kuten on suomalaiselle nykyään GoreTex ja fleece. Ja jos kotoa poistutaan, niin meikittä ei kulje kukaan. Kaunistautuminen kun on kunnianosoitus kanssaihmisiä kohtaan.

Kulttuurieroja. Tällaisista VIP-ihmisistä minä pidän! Tervetuloa uudelleen. Opin läksyni kerrasta.

Poroa punaviinissä ja bataattipyree

Vaimon veli, hiano mies muuten, vietti etsikkovuoden Lapin perukoilla ja hullaantui poroon. Hänen kauttaan on avautunut väylä laadukkaaseen poronlihaan ja varsin mieluista joululahjaa olemme kokkailleet pakkasesta useampaan kertaan. Erinomaista tuli tästäkin vaimon tuotoksesta.

AINEKSET

Poro punaviinissä
– poron paahtopaistia 600 g (tai nautaa)
– 2 rkl rypsiöljyä
– 3 valkosipulinkynttä
– 2 timjaminoksaa
– 2 tl paprikajauhetta
– 1 tl kuivattua minttua
– 1 tl pilkottua, kuivattua chiliä
– 1 punasipuli
– 1 dl punaviiniä
– 2 dl lihalientä (tai 1 rkl lihafondia ja 2 dl vettä)
– 1 dl tomaattimurskaa
– 1 tl sokeria
– 1 rkl maizenaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Bataattipyree
– 4 isohkoa bataattia
– 2 isohkoa jauhoista perunaa
– 2 rkl voita
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

– lisukkeeksi parsakaalia

VALMISTUS
Pilko poron paisti ohuehkoiksi, suupalan kokoisiksi paloiksi. Kuori ja pilko punasipuli krouveiksi paloiksi. Laita kylmään kattilaan tai pataan öljy, murskatut valkosipulinkynnet, timjami, paprikajauhe, minttu, chili ja punasipuli. Laita levy päälle. Sekoittele ja kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää liha. Ruskista ja lisää punaviini sekä lihaliemi. Kiehauta ja lisää tomaattimurska, sokeri, suola ja pippuri. Ripottele joukkoon vielä maizena ja laita uuniin 150 asteeseen noin tunniksi.

Kuori ja pilko bataatit ja perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois, mausta voilla, suolalla ja mustapippurilla. Soseuta esim. vatkaimella. Vinkki: pyreekattilan päällä saat kätevästi höyrytettyä parsakaalit, jos käytössäsi on esim. höyrykattilan höyryosa tai kiinalainen bambusta tehty kasvisten höyrytin.

Herkullista viikonloppua,
Perjantaikokki

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan – Esimerkillistä kasvatusta

Suomalaisia joukkoja johdetaan edestä. Lapset oppivat vain esimerkistä. Arvostus saadaan alhaalta.

Siinä kolme perusteesiä, joilla johtajan ja kasvattajan pitäisi pärjätä läpi elämän. Todellista johtamistestiä ei kuitenkaan koe armeijassa, työpaikalla tai koulussa. Todellisen testin eteen joutuu vasta kotona – lasten kanssa. Heidän neuvottelutaktiikkansa on aseistariisuva. Kaksivuotiaan hennolla äänellä lausuma ”saisinko” – ja maailma on avoinna.

Kieltäminen on hankalaa, mutta välillä välttämätöntä. Rajat ovat tärkeitä, välittäminen vielä tärkeämpää. Ja esimerkkiä ei korvaa mikään.

Kaikki ei aina kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan. Tyttäreni elää ikäkautta, jonka pää- ja sivurooleissa näyttelevät Muumilaakson eri hahmot. Muumeja katsotaan DVD:ltä, kirjoista ja televisiosta. Muumien pitäisi olla ruudulla myös aamiaisella. Olemme pitäneet linjaa, että ruokailujen aikana ei juurikaan DVD:tä katsota. Ei varsinkaan jos on kiire töihin ja päiväkotiin.

Saan ammattini puolesta tehdä töitä mielenkiintoisten yhteistyökumppanien kanssa. Olin eilen aamulla lähdössä hieman kiireessä palaveriin Naantalin Muumimaailmaan ja tehtävänäni oli viedä tyttö matkalla päiväkotiin. Hän olisi kuitenkin halunnut katsoa Muumeja, eikä lähteä. Pysyin kiireessä tiukkana ja totesin päättäväisesti isällisen komentavalla äänellä:

”Nyt ei kyllä todellakaan katsota Muumeja. Iskällä on kiire Muumimaailmaan!”

Oli siinä ajomatkalla selittelyä, että työasioissa vain… tylsissä työasioissa…

Parmesaanikuhaa kera tomaatti-bruschetan

AINEKSET
– 4 siivua eilistä ciapatta-leipää (tai maalaisleipää)
– kaksi isoa, kypsää tomaattia
– 10 basilikan lehteä
– 4 kuhafilettä
– 10 pientä herkkusientä siivuina
– 3 salottisipulia pilkottuna pieneksi
– 2 dl parmesaania raastettuna
– oliiviöljyä
– valkosipulinkynsi
– suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Bruschetta: poista kannat tomaateista ja pilko pieneksi. Pilko basilika pieneksi silpuksi ja sekoita tomaattien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin maustumaan. Leikkaa leipä siivuiksi, hiero siivujen pintaan valkosipulia ja pirskottele pinnalle oliiviöljyä. Paista samaan aikaan kuhan kanssa uunissa 250 asteessa n. 4-5 minuuttia.

Kuha: paista sipulia oliiviöljyssä hetki. Lisää herkkusienet ja paista, kunnes ovat kullankeltaisia. Mausta suolalla ja pippurilla. Mausta kuhafileet suolalla. Nostele sipuli-sieni –seos fileiden pinnalle ja raasta pinnalle runsaasti parmesaania. Pirskottele leivinpaperille hieman oliiviöljyä, jotta fileet eivät uunissa tartu kiinni. Paista uunissa grillivastuksen alla 250 asteessa n. 4-5 minuuttia. Bruschetan leivillä ja kuhafileillä kestää uunissa sama aika, joten voit hyvin paistaa ne samalla pellillä.

Kun bruschetan leivät ovat rapeita, ota pois uunista ja asettele tomaattitäyte päälle. Tarjoa vihersalaatin kera.

Herkuttele!

Erinomaista perjantaita ja viikonloppua toivotellen!

Perjantaikokki