Lumi tuli, lumi meni. Niin se aina täällä etelässä käy. Ensilumi ei koskaan kestä koko talvea. Tällä kertaa lumi pysyi kuitenkin melkein viikon. Ehdimme lasten kanssa pulkkamäkeen useammankin kerran ennen kuin eilisen vesikeli vei valkoisen ilomme.

lumi oli vajaalle puolitoistavuotiaalle pojallemme käytännössä elämän ensilumi. Aamulla ikkunasta katsoessa lumi oli kiehtovaa ja kiinnostavaa – olihan se mullistanut yhdessä yössä koko maailman, tai ainakin lastenhuoneen ikkunasta näkyvän maiseman. Kun pikkumies pääsi sitten kokeilemaan lunta, olikin ensikosketus järkytys. Lumi natisi kengän alla, ennen niin tasainen asfaltti olikin nyt melkein mahdoton kävellä ja kaiken lisäksi valkoinen aine oli kylmää kuin mikä. Kaksi päivää meni itkiessä ja lunta pelätessä, mutta pian hän nautti ja nauroi lumessa kuin konkari konsanaan.

Mietin, että miten niinkin tuttu ja iloinen elementti kuin lumi voi olla toiselle järkytys. Tuntuukohan lämpimältä pallonpuoliskolta talvella Suomeen saapuvalta turistilta samalta? Ehkä. Vaikka voisi kuvitella, että aikuinen osaa suhtautua uusiin kokemuksiin rationaalisesti.

Viime viikolla minulla oli kylässä vieras, Franco, Italian Umbriasta. Löysin keväisellä viinimatkallani oivan yhteistyökumppanin, viinintuottajan, joka jakoi kanssamme samat historiaa, perinteitä ja aitoutta kunnioittavat arvot. Tuomme nyt hänen tilansa viinejä ravintoloidemme käyttöön. Kun vihdoin sain hänet Suomeen, olihan hänet pakko viedä savusaunaan. Herra oli elänyt lähes viisikymppiseksi käymättä kertaakaan saunassa.

Ensisauna oli jännittävä paikka aikuiselle miehelle. Franco tarkisti proseduurit etukäteen monta kertaa ja ohjeistin hänet niin perusteellisesti kuin vain kykenin. Saunassa hän pyöriskeli hieman levottomana keskilauteella ja ihmetteli maasavusaunan kirkkomaista hartautta ja hiljaisuutta. Kun pääsimme lämminvesialtaisiin, kysyin kokemuksesta Francolta. Hän vakuutti kohteliaana, että oli mielenkiintoista ja oikein mukavaa, mutta ei haluaisi enää palata saunaan. Hän osoitti nenäänsä ja totesi, että ”hengitystieni eivät ole tottuneet tulikuumaan ilmaan”.

Hetken ihmettelin toteamusta, ja kysäisin, että hengittikö hän vain nenänsä kautta.

”Kyllä, totta kai. Saako saunassa hengittää suun kauttakin?”

Olin unohtanut kertoa…

Kahden kalan kaalikääryleet ja perunalunta

AINEKSET (12 käärylettä)
– 1 Savoijinkaali
– 400 g lohta
– 100 g kylmäsavulohta
– 2 isoa porkkanaa
– 75 g kuoretonta chevreä
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 dl kermaa
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Perunalumi
– 8 jauhoista perunaa
– 3 rkl voita
– 3 oksaa timjamia
– suolaa tarvittaessa

VALMISTUS
Keitä kaalia runsaassa vedessä 20 minuuttia. Anna jäähtyä. Irrottele kaalista isoimmat lehdet käärinlehdiksi. Pilko lohi tulitikkuaskin kokoisiksi paloiksi ja siivuta kylmäsavulohi ohuiksi siivuiksi. Veistele porkkanoista ohuita siivuja esimerkiksi kuorimaveitsellä. Laita lohipalan päälle runsas teelusikallinen chevreä, porkkanasiivu ja siivu kylmäsavulohta. Rullaa paketti kaalinlehden sisään. Asettele kääryleet uunivuokaan. Kaada päälle vielä kerma ja valkoviini. Paista 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Kun kääryleet ovat uunissa, valmista perunalumi. Keitä kuoritut perunat suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja puserra perunat tai painele ne haarukalla hienoksi. Sekoita joukkoon voi ja timjaminlehdet.

Liukasta viikonloppua!

Perjantaikokki

***

Joko teidän sivuillanne on automaattinen tapahtumakalenteri? Jos ei, niin tutustu Lyytiin!