Avainsana-arkisto: lapset

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Posted on by

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita – Maailman parasta palvelua

Posted on by

Mistä löydät aina idean perjantaireseptin tarinaan?

Sain pohdittavakseni tämän kysymyksen viime viikon perjantaina Pori Jazzeilla törmätessäni erääseen perjantaireseptiläiseen. Totesin, että ei se aina olekaan erityisen helppoa – joskus vaaditaan jopa yön pimeyttä, että tekstiä syntyy. Toisinaan inspiraatio iskee keskellä päivää toimistossa. Pomoni huomautti, että jos olisin poikamies, ei hommasta tulisi mitään. Sen verran usein vaimo toimii muusana ja lapset aiheena. Myönsin väitteen todeksi. Häpeilemättä.

Ja siinä samalla sain taas aiheen. Vaimo innoitti tämänkin. Tavallaan.

Vuosi sitten, 18.7.2007, olin asiakkaidemme kanssa Pori Jazzien Superjameissa. Kyseessä on fiinimmän tason tilaisuus, jossa ruokaillaan hyvin ja nautitaan jazzista. Poikamme laskettu aika oli jo mennyt, mutta vaimoni vakuutti aamulla, että mitään ei tule tapahtumaan, että mene vaan. Kerroin tilanteesta vieraillemme ja pidin puhelimessa värinähälytyksen täysillä. Alkupalan syötyäni alkoi taskussa väristä. Katsoin luuria – vaimo soitti. Selvä peli, kiitos kaikille seurasta, oli oikein kivaa, mutta nyt poistun!

Superjameja vietettiin Yyterissä, josta on ihan kunnon matka Porin keskustaan, eikä siihen aikaan julkisia autoja enää kulkenut kuin harvakseltaan. Kysyin henkilökunnalta järkevintä tapaa pyrkiä Turkuun ja ehdottivat taksia Poriin ja sieltä parin tunnin päästä lähtevää bussia. Siinä tilanteessa ei aikataulutus oikein lämmittänyt.

Astuin Yyterin hotellista ulos ja huomasin, että Pori Jazzin paidassa oleva kuljettaja purki juuri pikkubussistaan Jazzien toimitusjohtajaa ja hallitusta hotellin sisäänkäynnin edustalle. Kysyin, olisiko hän menossa Poriin, että pääsisikö mitenkään kyydissä. Kuljettaja kai hieman ihmetteli kesken juhlien poistuvaa hermostunutta henkilöä, jolla taisi vielä serviettikin roikkua napinlävessä, mutta olemuksestani huolimatta hän suostui ottamaan minut kyytiin.

Hyvin pian lähdön jälkeen kuljettajalle selvisi lähtöni syy. Hän oli matkalla Poriin kuljettamaan jotain maailmantähteä lentokentälle, mutta soitti yhden puhelun kuljetusosaston vastaavalle ja antoi luurin minulle. Ihmettelin elettä, mutta otin puhelimen. Ääni luurissa totesi sujuvalla Porin murteella, että ”sää et mitään bussiaikatauluja nyt mieti, sulla on tärkeämpääkin tekemistä! Me hoidetaan sut Turkuun ja synnyttämään!”

Sen enempää miettimättä käänsi kuljettajani konepellin kohti Turkua, kyyditsi minut kotiovelle saakka, nakkasi kouraani Pori Jazz-sateenvarjon, sillä ulkona satoi kaatamalla ja innostuneena jäi vielä odottamaan, että pääsisi viemään meitä sairaalaan.

Poika syntyi – ja samalla syntyi upea muisto, jonka muistan taatusti aina Pori Jazzeilla käydessäni. Tämän parempaa palvelua en ole koskaan saanut. Kuljettajani Raimo teki työtä vielä vapaaehtoisena avustajana. Pidän muistoa tuoreena ja käytän tätä esimerkkiä, kun pitää kuvata, mitä tarkoittaa hyvä palvelu. Se tarkoittaa juuri tätä.

Mutakakkua ja valkosuklaamansikoita

Perjantaireseptien yleisestä linjasta poiketen on tänään tarjolla jälkiruokaa, sillä niin hyvää tämä oli. Vaimoni teki sitä poikamme 1-vuotissynttäreille viime viikonloppuna. Varoituksen sana mainittakoon: myöhään illalla nautittuna tämä kakku menee suoraan silmäluomiin. Seurana suositellaan nautittavaksi iso muki vahvaa espressoa.

AINEKSET

– 200g tummaa Fazer Block-suklaata
– 1 tl leivinjauhetta
– 4 munaa
– 2dl sokeria
– 2,5dl vehnäjauhoja
– 200g voita
Mansikoita
Valkosuklaata

VALMISTUS

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi ja kaada munasokerivaahtoon. Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe varovasti sekoittaen. Kaada seos voideltuun ja jauhotettuun pyöreään vuokaan (n.25cm) Paista uunin keskiosassa noin 12 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön ja valkosuklaamansikoiden kera (sulata valkosuklaata ja kasta mansikoita siihen – anna jäähtyä ja koristele kakku niillä).

Erinomaista ja lämmintä viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Caesar-salaattia ja grillattua kanaa – Perinteistä perhe-elämää

Posted on by

Joskus sitä sortuu voivottelemaan mielessään, kuinka tuota tai tätä ei voida tehdä, kun kahden lapsen kanssa liikkuminen, touhuaminen tai ylipäätään lähteminen on niin vaikeaa. Onneksi aina silloin tällöin joku laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.

Vaakahuoneella esiintyi keskiviikkona Carling Family Jazz Band. Perheorkesteri, jonka shown tiesimme aiemmilta vuosilta huikeaksi. Viime vuonna perhe (isä, äiti ja neljä aikuista lasta) vetivät tuvan täyteen jokaisena iltana kun soittivat. Suosio perustuu hyvään fiilikseen ja ainutlaatuiseen sirkustaiteen ja jazzin yhdistävään lavailotteluun.

Tiesin odottaa samanlaista myös tänä vuonna, mutta mitä vielä. Nyt mentiin jo toisiin sfääreihin! Perhe oli kasvanut ja tällä kertaa mukana oli kolmattakin polvea neljä kappaletta. Lastenlapsista vanhin oli kymmenvuotias ja nuorin poika oli kiertänyt konserttisaleja vasta puoli vuotta – siis syntymästään lähtien.

Näky oli kertakaikkisen pysähdyttävä jo ruotsinlaivaterminaalissa, josta orkesterin noudin. Yhdeksän hengen seurue saapui laivalla kantaen mukanaan viiden päivän kaikki esiintymisrekvisiitat, instrumentit ja normaalit lapsiperheen elämiseen tarvittavat tykötarpeet. Siinä ei tyhjiä käsiä ollut, ei edes lapsilla.

Kun Carlingit pääsivät Vaakahuoneelle, alkoi kiireinen valmistautuminen konserttiin. Yksi laittoi paikalleen mikrofoneja, toinen kantoi lavalle trumpetteja, isoisä availi trumpettinsa ääntä ja välillä luki lapsenlapsille satukirjaa. Isoäiti viritti banjonsa ja sitten teki petin kolmevuotiaalle – ihan siihen lavan reunalle sellaisesta paksusta piknikpeitosta. Tyttö nukahti lähes heti, syötyään ensin hänelle tarjoamani jätskin, ja nukkui tyytyväisenä koko illan. Nuorimmaisin laitettiin istumaan lavalle vauvatuoliin ja katselemaan, kun äiti ja setä laittoivat rumpuihin peltejä paikoilleen.

Perhe otti yleisönsä – aina siitä nuorimmasta lähtien. Shown kruunasivat kymmenenvuotiaan Nannan saksofonisoolo sekä pari vuotta nuoremman Petronellan ensimmäinen steppitanssiesitys. Porukka oli myyty, vaikka kesken kappaleen banjoa soittanut isoäiti lähti vaihtamaan nuorimmaisen vaippaa ja yksi setin aloitus myöhästyi – tosin hyvin luonnollisesta syystä. Orkesterin tähti, Gunhild, syötti vielä rintaruokinnassa olevaa pienokaistaan baaritiskin edessä.

Silloin kun on nälkä, niin syötävä on!

Carlingin perheellä on noin 250 matkapäivää vuodessa. Eilen he olivat Pori Jazzeilla, tänään ja huomenna taas meillä. Heidät nähtyäsi, et taatusti tuskaile kauppaan menoa kahden lapsen kanssa.

Caesar-salaattia ja grillattua kanaa

Tämän versiomme salaisuus on tietenkin itse tehdyssä majoneesissa sekä pestolla maustetuissa krutongeissa.

AINEKSET
– 4 kanan marinoimatonta rintafileetä
– 3 kerää Romaine-salaattia
– 8 siivua paahtoleipää
– 1 tl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä

Majoneesi
– 2 keltuaista
– 2 dl rypsiöljyä
– 5 anjovisfileetä
– 1 valkosipulinkynsi
– 1 tl etikkaa
– ½ dl parmesaanilastuja

Pinnalle
– mustapippuria myllystä
– kourallinen parmesaanilastuja

VALMISTUS
Valmista majoneesi. Vatkaa sauvasekoittimella öljy keltuaisten joukkoon erittäin ohuena nauhana (aluksi tippa kerrallaan). Lisää etikka, sinappi, valkosipuli, anjovikset ja parmesaanilastut. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella.

Mausta kanat suolalla ja pippurilla. Grillaa kypsiksi.

Pilko paahtoleivät kuutioiksi, ja paahda pannulla oliiviöljyn ja peston kanssa. Älä polta.

Huuhtele salaatit ja kuivaa. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Sekoita joukkoon kastike. Asettele pinnalle krutongit, siivutetut rintafileet ja parmesaanilastut.

Tämä onnistuu myös lasten kanssa…

Erinomaista viikonloppua! Perjantaikokki