Kokki on voivotellut onnetonta virvelituuriaan jo vuodenpäivät. Tekin olette taatusti saaneet osanne. Kala tuntui tyystin kadonneen saaristosta (tai vaihtoehtoisesti taidot ovat ruostuneet, jota en suostu uskomaan). Useimmiten olen tyytynyt syyttämään välineitä ja käynyt ostamassa taas lisää eri värisiä killuttimia siiman päähän. Ei ole auttanut.

Vihdoin viime viikonloppuna tärppäsi! Kalaa ei kokki vieläkään saanut, mutta syy haukien syömättömyyteen selvisi. Appiukon nostaessa verkkoja törmäsimme outoon ilmiöön. Siikaverkkoon oli vajaan parin metrin matkalla tarttunut seitsemän haukea. Ihan vieri vieressä, sikin sokin ja osittain päällekkäin, yhdessä nipussa kaikki. Yksi oikein komea ja kuusi pikkuista puikkaria. Mitä ihmettä?

Kalaa tuli kerralla toistakymmentä kiloa. Peratessa huomasimme, että pikkuiset, noin kiloiset hauet, olivat järjestään koiraita. Ja kaikilla jotenkin petetyn apea irvistys naamallaan. Apen veneessä heittämä vitsi saattoikin pitää paikkansa, sillä isoin kaloista osoittautui naaraaksi – oli oikea mammahauki.

Näin tässä taas kävi. Taas meitä miehiä vietiin. Valonsäteiden innoittaman kosiomatkan piti olla helppo ja kohteen varma nakki – olihan tyttö jo valmiiksi verkotettu ja kilpailijat poissa pelistä. Tai ainakin hieman esteellisiä. Mutta niinhän siinä kävi, että pannulle joutui koko kesän hullaannuttama konkkaronkka.

Mitä tästä opimme? Tarinassa on kolme ilmiselvää opetusta:

1) Ei ne eri väriset killuttimet kesää pelasta, jos kohde on jo verkossa.
2) Liikaa aurinkoa kannattaa varoa, että ei käristy turhaan.
3) Ylenmääräinen verkossa vietettävä aika vaarantaa terveytesi.

Kukin tulkitkoon opetukset parhaan taitonsa mukaan. Perjantaikokki sulkee läppärin, poistuu verkosta, lopettaa filosofoinnin ja painuu takaisin keittiöön…

Turvallista kesää!

Lohinyytti maanmainioilla kasviksilla
Kovan onnen kosiohauet syötiin jo viikonloppuna. Mutta vähintään yhtä tuoreesta kalasta valmistui tämä, sillä kauppatorin Kalapoikien varastonkiertoa voi kehua vähintäänkin nopeaksi. Kysyin luonnon lohta ja samalla heilahti kojun takaverho, kun paikallinen kalastaja kantoi styroksilaatikoita sisään. Hyvää ja ripeää palvelua – väittäisin 🙂

Tämän ruuan voit pilkkoa valmiiksi folionyyttiin, heittää repun sivutaskuun ja valmistaa grillissä, nuotiolla tai uunissa sitten kun nälkä tulee.

AINEKSET NELJÄLLE
– n. 500g lohifilettä (myös kuha, ahven, hauki tai muu kala käy)
– nippu porkkanoita
– nippu kevätsipuleita
– puolikas pienestä kesäkaalista
– 4 tomaattia
– 200g kuoretonta vuohenmaitojuustoa, eli chevreä
– 1 dl pinjansiemeniä
– tilkka oliiviöljyä
– suolaa ja pippuria myllystä
– foliota

VALMISTUS
Tilaa lohesi kauppiaalta nypittynä tai poista itse piikit. Leikkaa neljään annospalaan. Nahan voit jättää paikoilleen. Pilko porkkanat, sipulit ja kaali siivuiksi ja nosta ne neljälle (tai kahdelle isommalle) n. 40cm x 40cm kokoisen foliopalan päälle. Ripottele päälle pinjansiemenet ja murra chevreä sinne tänne. Siivuta tomaatti ja asettele tomaatinsiivut päällimmäiseksi. Mausta kasvikset tilkalla oliiviöljyä ja suolalla sekä pippurilla. Aseta lohi päällimmäiseksi, mausta se suolalla ja sulje nyytti.

Laita nyytti valitsemaasi lämmönlähteeseen. Mikäli käytössäsi on digitaalinen lämpömittari, niin työnnä piikki kalan keskelle ja säädä hälytys 43 asteeseen. Varsinkin tuoreen, kotimaisen lohen voi jättää mainiosti roseeksi keskeltä. Aikaa menee grillissä tai uunissa 200 c n. 10-15 minuuttia.
Kun mittari piippaa, avaa nyytti ja häkelly tuoksusta.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Kokin linkkivinkki
Se kauppatorin paras varastonkierto ja oivallinen palvelu löytyy bitteinä alla olevasta osoitteesta. Samoin hyviä reseptejä 🙂

Kalapoikien nettisivut