Aihearkisto: Tarinat

Savulohipastaa David Rocco – Tosikeittiötä kaivatessa

Posted on by

Kokit, ja varsinkin tv-kokit, ovat kansan suosiossa. Studiokeittiöissä kuvatuissa TV-ohjelmissa riittää valinnanvaraa. Eräällä kokkikurssilla yksi kurssilainen kysäisi omaa suosikkiani ohjelmista. Kiemurtelin ulos vastauksesta, sillä en oikein osannut nimetä mitään erityisen hyvää. En kyllä halunnut pahemmin ohjelmia kritisoidakaan, kun en ole parempaakaan tehnyt.

Katselin eilen illalla kokkiohjelmia toisella silmällä tätä kirjoittaessa. Olimme jo syöneet, lapset puuhailivat omiaan ja vaimo hoiti kaukosäätimen käytön, niin onnistuin tekemään useaa asiaa samaan aikaan. Joskus me miehetkin, siis. Näin pätkän David Roccon ”Maku vie Italiaan” -sarjasta ja toisen Köyhistä Ritareista. David Roccon kuvausympäristo vetoaa allekirjoittaneeseen ja se vei selkeän voiton. Aloin jo hieman kaipaamaan takaisin Milanon ”happy hour”-elämään. Tiesitkö muuten, että Italiassa ”happy hour” ei tarkoita kahden euron tuoppia ja Jaloviinaa puoleen hintaan, vaan ilmaisia antipastoja ostaessasi drinkin. Ja antipastopöytä vastasi parhaimmillaan meikäläistä paremman luokan pitopalvelun suoritusta. Opiskelijana elettiin antipastoillakin oivasti. Ja sai vielä drinkin kaupan päälle – sekä kovan janon 🙂

Yksi asia kokkiohjelmissa häiritsee. Eihän niitä ole oikeasti tehty tavalliselle kotikokille. Yksityiskohtaisesti stailattua ja viimeiseen asti käsikirjoitettua ohjelmaa pitäisi hämmentää aina muutamalla parivuotiaalla pikkuapurilla, jotka hyppäsivät studiokeittiöön auttamaan kokkeja, kun ohjaaja sanoo ”käy!”. Uskon, että näin saataisiin resepteille realistiset valmistumisajat ja sellaiset ruoat ruutuun, jotka ihan oikeasti valmistuvat ”käden käänteessä”. Pikkunäpräämistä ja tuntien esivalmistelua vaativien ruokien osuus pienenisi, kun välillä pitäisi käydä vaihtamassa vaipat, etsiä nallelle sopivaa pipoa eteisestä, huhuilla ”kampelisetää” jostain ”pöpperitalosta” (mitä ikinä ne sitten ovatkaan), ajaa piipaa-autoa pikkukarkulaisen perässä ympäri olohuonetta tai ihan vaan ottaa pilkkomisnopeudesta puolet pois, kun pikkukädet napsivat herkkupaloja leikkuulaudalta tasaiseen tahtiin.

Siinä olisi kunnon tositeeveetä – tosikeittiötä – josta saisi aitoja vinkkejä arkipäivään! Alla oleviin ruokiin ei aikaa paljoa kulu ja samalla valmistuu ruoka kahdeksi päiväksi. Ellei syö kaikkea kerralla.

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Se, mitä äidit, saaristolaiset ja italialaiset osaavat, on kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden hyödyntäminen. Jos jotain jäi yli, taipuu se seuraavana päivänä entistä maukkaampaan muotoon. Meillä jäi tuossa eräänä päivänä savulohipastasta lautasellinen yli ja se piti hyödyntää. Saat nyt siis kaksi reseptiä kerralla – savulohipastan ja savulohipasta-frittatan. Frittata on italiaa ja tarkoittaa käytännössä munakasta, jossa on paljon kaikkea muuta kuin kananmunia. Se tehdään mistä vain ja usein juuri eilisen ruoasta.

Savulohipasta

AINEKSET
– 200 g savulohta
– 1 iso sipuli
– ½ rasiaa herkkusieniä
– 2 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 250 g pastaa (esim. spagettia)
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä maustamiseen
– tilkka oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Pastan kiehuessa, valmista kastike.

Pilko sipuli ja paista voissa. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pilkotut herkkusienet. Paista hetki ja lisää kerma. Anna kiehua kevyesti, kunnes kastike on mennyt hieman kasaan. Lisää aivan lopuksi kala.

Keitä pasta al dente, eli sopivasti hampaissa tuntuvaksi. Kaada vesi pois ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa.

Giorno dopo – seuraavana päivänä – dagen efter
Jos pastaa ja kastiketta jäi yli, valmista siitä frittata.

AINEKSET
– Eilisen pasta kastikkeineen
– 6-8 kananmunaa, koosta riippuen
– 100 g parmesaania
– lisukkeeksi esim. vihersalaattia oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Maldon-suolalla maustettuna.

VALMISTUS
Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon pasta. Kaada muna-pasta -seos öljyttyyn paistinpannuun. Raasta päälle parmesaani ja paista kypsäksi miedolla lämmöllä kääntämättä frittataa.

Tarjoa vihersalaatin kera.

Maukasta viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Saariston kalalautanen – Perjantaikokki kesälomalla

Posted on by

Perjantaikokki on tämän viikon viettänyt kesälomaansa Turun saaristossa. Ajankohta on mitä parhain kesälomalle. Ei ole lauttajonoja eikä paarmoja. Hiekkarannat ovat tyhjiä eikä vielä tarvitse tehdä edes avantoa uidakseen. Syksyn ruska on jo värjännyt koivut kauniisti ja kaislikot ovat kellastuneet. Ihan vain ilmoittaakseen, että nyt saavat ne isot hauet tulla – myös perjantaikokin siiman päähään.

Lomamme kaava on yksinkertainen: kokkaillaan ja silloin kun ei kokkailla, niin saunotaan tai nukutaan. Ja anopin mökkiä kun lainataan, niin tietenkin välillä pilkotaan myös puita. Ettei menisi pelkästään laiskotteluksi…

Joillekin ruoka on tapa elää – keino pysyä hengissä, mutta meille se on pikemminkin elämäntapa. Ei ole suurempaa nautintoa, kuin saada vatsansa täyteen maukasta ruokaa. Ja nautinto sen kuin kasvaa, jos ruoka on itse valmistettua. Useimmiten onkin. Tämänkin reissun aloitimme kiertämällä kaikki varteenotettavat raaka-ainekauppiaat. Pakkasimme autoon viisi kassillista ruokaa, lapset, vähän viiniä (sekä hieman vielä varalle) ja suuntasimme kohti saaristoa.

Sen kummempaa suunnitelmaa viikon menusta emme tehneet. Ostimme sitä, mikä näytti hyvältä – paljon hyviä raaka-aineita ja sitten luovuus kunniaan. Hauskaa ja palkitsevaa. Perjantairesepteiksikin kelpaavia annoksia on syntynyt melkein joka illallisella. Olikin hankala päättää tämän perjantain reseptiä. Päädyin tähän helppoon, mutta hyvään kalalautaseen. Suurimman osan saat kaupasta valmiina ja valmistamalla muutaman helpon asian itse, saat yleisön taputtamaan encoren… Ruoka toimii sekä alkuruokana että kevyenä lounaana.

Saariston kalalautanen

AINEKSET
– 8 siivua kylmäsavulohta
– 4 kananmunaa
– 4 siivua saaristolaisleipää
– 4 perunaa
– 100 g lohen mätiä
– 1 purkki smetanaa
– 4 pientä palaa savulohta
– 10 kylmäsavusilakkafileetä
– 2 salottisipulia
– 2 rkl tilliä
– mustapippuria myllystä
– 1 rkl etikkaa

VALMISTUS
Lautaselle kootaan:
– keitetty peruna
– uppomuna
– kylmäsavusilakkamoussea saaristolaisleivällä
– smetana-mäti –kastike
– savulohta
– kylmäsavulohta

Mikäli et löydä kylmäsavusilakoita, niin voit jättää kylmäsavulohen sellaisenaan lautaselta ja tehdä siitä moussen.
MOUSSE
Pilko sipulit pieneksi. Vatkaa ½ purkillista smetanaa hieman kiinteämmäksi. Poista kylmäsavusilakoista nahat ja pilko liha pieneksi. Sekoita ainekset keskenään. Mausta tillillä ja mustapippurilla. Paahda saaristolaisleipäsiivut pannulla ja päällystä moussella.
UPPOMUNAT
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Lisää etikka. Riko munat lähellä veden pintaa suoraan veteen. Voit myös rikkoa munan kauhaan ja kaataa sen nopeasti veteen. Keitä munia kolme ja puoli minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla ja valuta. Voit syödä munat joko lämpimänä tai kylmänä.

Kokoa lautanen. Sekoita ½ purkillista smetanaa mätiin ja koristele.

Vielä ehdit saaristoon
Käsi sydämellä ja valehtelematta voin kertoa, että luonto saaristossa on juuri nyt erittäin kaunis. Ja tästä kontrastit vain paranevat. Mikäli kalenteriisi mahtuu, niin varaa mökki tai hotelli ja lähde ihmettelemään saariston syksyä. Ja jos pikkujouluaikana löytyy vapaata, niin voimme esitellä erään keinon tutustua saaristoon.

Mukavaa ja herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Saaristolaisleivän resepti – Leivonnan henkinen puoli

Posted on by

Saaristolaisleivällä, tai tuttavallisemmin ”limppuleivällä”, on yrityksessämme legendaarinen maine – niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin keskuudessa. Sen leipominen on taidetta, tai vähintäänkin jonkinlainen performanssi. Joka kesä uudet kokit leipovat ensimmäiset neljä – viisi uunillistaan (á 20 kiloa leipää) hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Kestää hetken, ennen kuin aloittelijat pääsevät leivän kanssa sinuiksi.

Olemme järjestäneet heikommin onnistuneen leivän hyötykäytöstä useita ideakilpailuja. Ajatuksia on tullut ulkoseinän lämpöeristeestä poijupainoon. Olemme kokeilleet taikinan kylmäsavustusta ja uppopaistamista (eihän ole ruokaa, jota ei voisi savustaa tai uppopaistaa…) ja pizzapohjaksi leipomista. Harva idea on toiminut, pizzapohja kylläkin aika hyvin. Saaristolaisleivän leipominen suurissa erissä vaatii siis harjoittelua ja tietyn henkisen tason saavuttamisen. Täytyy päästä yhteyteen limpun kanssa, kuten eräs kesäleipurimme asian ilmaisi.

Kesäleipurin toimenkuvaan kuului limpun leipominen. Sitä kun menee julmettu määrä. Kolme kuukautta sitä leivottuaan, aloimme huomata hänessä epätavallisen omistautunutta asennetta leivontaan. Kesäleipuri jutteli taikinalle niitä näitä, ihan tavallisia asioita. Ja väitti että taikina puhui hänelle. Noustessaan pulputti. Olivat kuulemma saavuttaneet henkisen yhteyden – tämä kesäleipuri ja limppuleipä. Kesäleipuri sai aikaiseksi taivaallista limppua, mutta päätimme siirtää hänet loppukesäksi vähemmän henkisiin tehtäviin. On kiitellyt päätöstä jälkikäteen, vaikka pyysikin työtodistukseensa kirjattavaksi leiponeensa kolmessa kuukaudessa melkein 6000 kiloa limppuleipää. Ylpeänä.

Keittiössämme käytännön pilat nostavat silloin tällöin päätään. Piakkoin tämän tapauksen jälkeen pizzauunimme viereen ilmestyi kolme paperia, joissa oli tupakka-askeista lainattu varoituslogo ja teksti: ”Liiallinen limppuleipä saattaa vahingoittaa vakavasti sinua ja lähimmäisiäsi”. Teksti oli varmuuden vuoksi vielä suomeksi, ruotsiksi ja ranskaksi.

Luovutan siis tämän ”limppuleivän” reseptin käyttöösi omalla vastuulla. Leipä on herkullista ja sitä saa syödä paljon. Mutta omalla vastuulla.

Kärsivällisyyttä sinulta hieman vaaditaan, sillä leipä on parhaimmillaan vasta muutaman vuorokauden kuluttua.

Saaristolaisleipä

AINEKSET
– 1 l piimää
– 75 g hiivaa
– 3 dl siirappia
– 3 dl kaljamaltaita
– 3 dl vehnäleseitä
– 3 dl ruisjauhoja
– 1 rkl suolaa
– 12 dl vehnäjauhoja
Voiteluun siirappivettä siten, että siirappia on määrästä 1/3.

VALMISTUS
Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva. Kun hiiva on täysin liuennut, sekoita nesteeseen muut ainekset. Ole tarkka, että kaikki jauhot sekottuvat hyvin. Nostata taikinaa pari tuntia.
Taikinaa tulee n. neljä litraa ja se kannattaa paistaa ainakin kahdessa voidellussa vuoassa – mielellään mahdollisimman saman kokoisessa. Taikinaa ei vaivata, vaan se vain kaavitaan astioihin. Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Hieman paistamisen puolivälin jälkeen voit valella leipiä siirappivedellä.

Kumoa leivät vuoista esim. ritilälle jäähtymään ja laita pariksi päiväksi jääkaappiin. Aivan uunituoreena leipä ei ole parhaimmillaan.

Tarjoa voin kera sellaisenaan tai vaikka kala-alkupalojen alustana, kuten viereisessä kuvassa.