Aamu-urheilulla tarkoitan fyysistä rääkkiä, joka tapahtuu silloin, kun voisit vielä nukkua. Kullakin meillä se sijoittuu eri aikaan. Minulla se tarkoittaa liikuntaa klo 06.00 ja 07.00 välisenä aikana.

Aamu-urheiluun tulee olla ensinnäkin jokin järkevä syy. Minulla syitä on useampia:

– päivä ilman liikuntaa on huono päivä. Olen väsynyt ja jos en ole päässyt ulos, masennun, tunnen itseni lihavaksi hylkiöksi, joka ei ansaitse mitään hyvää elämässään. No, okei. En ehkä ihan noin ajattele. Kärjistin isommalla pensselillä, jotta ymmärrätte raittiin ilman ja fyysisen rasituksen tärkeyden henkiselle hyvinvoinnilleni.

– kun muut nukkuvat, saan tehdä mitä haluan hyvällä omallatunnolla. Laatuaikani ei ole keneltäkään pois.

– aamu ennen lasten heräämistä on arkena ainoa mahdollinen aika urheilla. Voisin toki mennä lenkille myös lasten lähdettyä kouluun, mutta silloin varastaisin aikaa työkavereiltani. Heistä ei kukaan sanoisi, että en saisi näin tehdä (omistan yrityksestäni enemmistön), mutta se ei olisi reilua. Voisin mennä lenkille myös, kun vaimoni on tullut kotiin, mutta varastaisin silloin yhteistä aikaamme perheenä. Sekään ei olisi kauhean reilua. Ainakaan joka päivä.

Valoa kansalle

Yli puolet vuodesta aamu-urheilu tapahtuu pimeässä. Suomessa ainakin. Tarvitset siis valoa ja heijastimia. Älä pihtaa laadussa, sillä mikään ei ole masentavampaa katseltavaa, kuin laatikko täynnä hajonneita Kiinan ihmeitä, joita sai kympillä kolme. Juoksuun riittää Pezlin otsalamppu, mutta pyöräilyyn tarvitset mielellään 2000 lumenia ledivaloja hyvällä kypäräkiinnikkeellä. Kun autot vilkuttavat sinulle pitkiä, tiedät, että valoteho riittää metsäpoluillekin.

Lisäksi tarvitset trikookangasta erilaisilla kalvoilla (WindStopper, GoreTex jne.), jotka pitävät sinut kuivana ja tuulen ulkopuolella. Ja näyttävät hyvältä vastaantulevan Toyotan ajovaloissa. Räntäsateella on muuten aivan sama miten pukeudut, sillä kastut joko sisältä tai ulkoa kuitenkin.

Valmistautuminen

Varusteiden valmistelu illalla on onnistumisen elinehto. Laita illalla treenikamppeesi siten valmiiksi, että perheesi näkee sinut toimessa. Nössöilylle jää vähemmän tilaa, kun on helpompaa (ja ehdottomasti kunniakkaampaa) lähteä lenkille kuin selitellä aamiaispöydässä koskemattomia treenikamoja ulko-oven edessä.

Mielikuvaharjoittelun merkitys

Asia, jota suurin osa aamu-urheilua harjoittamattomista eivät tajua, on mielikuvaharjoittelun merkitys. Se ei liity millään muotoa täydellisen suorituksen läpikäyntiin vaan lähinnä sängystä nousemiseen. Mielikuvaharjoittelun oikea aika on illalla, ennen nukkumaan menoa. Laita kello soimaan, mene peiton alle ja kertaa, mitä aiot tehdä, kun kello soi. Toista itsellesi:

Kun kello soi, nousen välittömästi ylös,
En jää peiton alle miettimään sitä, kuinka ihana paikka se on.
En kuuntele kauniin vaimoni unista, tuudittavaa tuhinaa.
Siirryn välittömästi kylpyhuoneeseen, jossa pukeudun treenivaatteiden ensimmäiseen kerrokseen.

Kun tämän painaa mieleensä, on aamulla paljon helpompi toimia. Uskomatonta, mutta mantra on toistettava jokaisena aamu-urheilua edeltävänä iltana. Ja sitä useammin, mitä kauemmin olet hengannut somessa tai kirjoitellut blogia heräämisen tuskasta.

Ja kun ensimmäiset osat trikoista on päällä, on lähtö jo melkein suoritettu. Ethän kehtaa mennä sohvalle nukkumaan pelkissä pyöräilyshortseissa? Näyttäisit idiootilta. Tai paremminkin sanottuna nössöltä idiootilta.

Tärkeää on myös mielikuvaharjoitella fiilistä, joka aamu-urheilun jälkeen on. Sillä se on aina mahtava! Päivä vasta alussa, reipas, raikas, tehokas ja hyvä fiilis. Eikä työpäivän jälkeen tarvitse miettiä, että jaksaisiko sitä lähteä lenkille ja minne ja mitä treeniä tekemään. It’s all done! Voi tehdä vaikka kaikkea kivaa lasten kanssa!

Aamulla minulla on myös oma mantra: ”Mies vai hiiri?” Kysyn sitä itseltäni, jos vähääkään tekisi mieli jäädä peiton alle. Hiiri jää, mies lähtee. Ja aika usein mies voittaa. Toisin en ainakaan tunnusta. Joku on kertonut saavansa avun lukemalla illalla myös Tamin tsemppihenkisiä statuspäivityksiä kaikille taistelijoille. Mutta koska niissä puhutaan aina myös upeista daameista, niin veikkaan niiden vievän ajatukseni vain rouvani kainaloon käpertymiseen. En uskalla kokeilla.

Lähdön merkitys

Ensimmäiset viisi askelta ovat ne vaativimmat. Sängystä kylppäriin. Sen jälkeen lähtö on helppo ja voit suorittaa sen millä tyylillä haluat. Tämä ei muuten koske aamuja, jolloin suuntaat hallille aamu-uinnille. Joudut suorittamaan lähdön kolmesti, eikä yksikään lähdöistä ole erityisen miellyttävä:

1) pois sängystä,
2) ulkoilmaan fillarilla, kävellen, autolla, bussilla kohti hallia ja
3) hyppy altaan (aina liian viileään) veteen.

Uintiaamujen kakkos- ja kolmoslähdöt ovat muuten yllättävän hankalia. Itse menen fillarilla hallille. Matkaa on kokonaista kilometrin verran ja nolla polkaisua (alamäkeä). Vaatteina on farkut tms. eikä urheilumoodi ole vielä iskenyt päälle. Hallille tultaessa on aina kylmä. Sitten pitää riisuutua (vieläkin kylmempi olo) ja kävellä altaalle sekä laskeutua veteen. Että on inhottavaa. Vihaan sitä.

Kerrataan siis vielä, miten suoritat onnistuneen aamu-urheilun:

– julkista tavoitteesi (tavaroiden näyttävä järjestäminen)
– mielikuvaharjoittelu
– keskity lähtöön (sängystä ylös, kävi miten kävi)

– unohda sää

Siinä se! Tämän jälkeen voit vain nauttia nousevasta auringosta tai lamppusi valotehosta, lintujen laulusta tai laulamattomuudesta, urheilun tuomasta hyvästä fiiliksestä ja itsesi voittamisesta.

Loistavaa aamu-urheilua sinulle! Kamat on pakattuna, mutta nyt vaaditaan paljon psyykkaamista, sillä herätykseen on kuutisen tuntia… Haluanhan elää kuten opetan 🙂

Perjantaikokki

***

Juoksussa jalkani kipeytyvät.
Uinti on maailman tylsin laji.
Fillarointi rasittaa selkää ja rääkkää takapuolta.

Siksi harrastan triathlonia. Kaikki balanssissa.