Kuva: Suomen Joutsenen perinneyhdistys

Vieraillessani isoisäni, ukkini, luona, vuosia sitten ennen hänen poismenoa, hämmästelin aina vanhan miehen kykyä muistaa asioita niin tarkasti menneisyydestään. Kotoa, meriltä, sodasta, laivastosta ja perheestä. Hän muisti jokaisen kapteenin sukunimen, yliluutnanttien luonteenpiirteet ja hauskat sattumat Suomen Joutsenen kannella Kap Hornia kiertäessään. Hän pystyi kertomaan päivän tarkkuudella, milloin he olivat missäkin satamassa. Ja kuinka monta veneellistä tyttöjä oli vastassa Suomen merimiehiä.

Lähimuisti taas oli jo heikentynyt. Eilen tapahtuneet asiat eivät enää mieleen tulleet, mutta muistot vuosikymmenten takaa sitäkin paremmin. Onkohan tämä jokin ihmismielen puolustuskeino? Kun keho rapistuu ja arki ei ole enää aktiviteettia ja elämyksiä täynnä, on parempi unohtaa nopeasti eilinen, mutta muistaa elämän parhaat kokemukset?

En luota muistiini, enkä ole varma, pystynkö itse vanhainkodin vuoteella kertaamaan asioita kuten ukkini. Ehkä. Mutta kun en ole varma, niin kirjaan asioita ylös. Olen kuullut monesti lukijoilta, että jonain päivänä vielä nämä kirjoitetut muistot osoittavat arvonsa. Se päivä on jo tullut.

Olen kahdeksan vuoden aikana tallentanut tarinoita lapsista, töistä, harrastuksista ja kokkailuista jo yli 400. Tällä viikolla olen käynyt näistä ensimmäiset sata läpi. Olen poistanut turhia, toimimattomia linkkejä, asetellut kuvat paremmin ja katsonut, että muistot ovat hyvin tallessa.

Vaikka näistä tarinoista on vasta alle kahdeksan vuotta, niin ilman ylöskirjoittamista, olisi suurin osa niistä jo täysin unohduksissa. Olen saanut suunnatonta iloa lukiessani lasteni tekemisistä pienenä (vaikka pieniähän ne vieläkin ovat), sattumuksista töissä ja vaikka purjehduksistamme. Olen nauranut, hymyillyt ja muistellut. Kaikkea sitä on tultu tehtyä ja koettua. Jos ei vanhana oma kovalevy pelaa, niin ainakin voi lukea netistä.

Hyvät muistot ovat syy onneen.

Perjantaikokki

Tässä omia poimintojani menneestä:

• Onnellisen avioliiton salaisuus: ”Toinen on melkein kuuro ja toinen puolisokea! Emme häiritte toisiamme!”
• Armas anoppini auttaa ruokakuvauksissa purjeveneessä
• Miten valitaan lapselle päiväkotivaatteet