Aihearkisto: satasyytäollaonnellinen

#satasyytäollaonnellinen #35 #ei viiraakaan polla

Posted on by

Aamuni oli poikkeuksellisen aikainen. Heräsin naapurin lapsen itkuun kellon näyttäessä 3.45 enkä saanut enää unta. Koitin väkisinnukkumista, mutta ei siitä tullut mitään. 4.45 päätin, että yhtä hyvin sitä voisi vaikka lähteä fillaroimaan.

Yllättäen löysin itseni taas polkemasta kohti Üetlibergiä.

Pari kilometriä ennen huippua oli soratie jäisen lumen peitossa ja hiljaisessa metsässä renkaiden alla ritisevän lumen ääni oli suorastaan korviasärkevä.

Jonkun ajan kuluttua ääni muuttui. Kuulin ulvontaa.

Huuhkaja? Susi? Sveitsissä?

Keli oli aika aavemainen. Sumu takasi vain muutaman metrin näkyvyyden, mutta rajattomasti liikkumatilaa mielikuvitukselle.

Sitten aloin kuulla musiikkia. Keskellä pimeää metsää, ennen kuutta aamulla.

Nyt viiraa polla! Olisi pitänyt jäädä petiin.

Poljin hetken ja musiikki vain voimistui. Minun oli pakko pysähtyä.

Kuulin musiikin nyt selvemmin. Rintataskuni myös vilkkui. Kello oli 5.45 ja kännykkäni herätti minua aamulenkille.

Hymyilin.

En olekaan tulossa hulluksi.

Teki mieli nauraa ääneen, mutta ajattelin, että se vasta hullua olisi. Yksinään, keskellä pimeää metsää.

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #34 #itseleivotut aamiaissämpylät

Posted on by

Kuvittelin itsestäni liikoja eilisen, naapureilla vietetyn racletteillan jäljiltä. Laitoin aamulenkkitavarat valmiiksi ja kellon soimaan 5.40.

Kello soi 5.40, mutta racleten seurassa nautittu punaviinimäärä oli ollut ilmeisesti sitä tasoa, että aamu-urheilu ei ollut kuitenkaan se paras idea. Olin kuitenkin luvannut vaimolleni hakea lenkin yhteydessä naapurikylän leipomosta tuoreet croisantit. Aamuleipää kun ei ollut, ellei näkkäriä lasketa.

Taistelin itseäni takaisin uneen, mutta en ole väkisinnukkumisessa erityisen hyvä. Niinpä 6.20 nousin, kävelin keittiöön ja leivoin sämpylöitä.

Kelpasivat mainiosti croisantin korvikkeena.

Sämpyläresepti

  • 3 dl maitoa kädenlämpöistä
  • 50 g hiivaa
  • 5-6 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl ruokaöljyä

Sekoita hiiva maitoon huolellisesti. Lisää sokeri ja suola sekä 2/3 jauhoista ja kauraleseet koko ajan puuhaarukalla sekoittaen. Sekoita niin kauan kuin puuhaarukka vain kestää. Sitten siirry vaivaamaan käsin taikinaa. Lisää tarvittaessa jauhoja. Lopuksi lisää öjy ja vaivaa vielä, kunnes taikina irtoaa kokonaan käsistäsi.

Rullaa taikina pötköksi ja leikkaa 12-14 palaan. Pyörittele sämpylät ja laita pellille liinan alle kohoamaan n. 10 minuutiksi.

Paista 200 asteessa 12 – 15 minuuttia.

Nauti lämpimänä.

 

#satasyytäollaonnellinen #33 #iltapäiväkaffet

Posted on by

20140202-160302.jpg

Suomi on kahvittelun luvattu maa. Missään muussa maassa en ole törmännyt esimerkiksi palaverikahviin ja -pullaan. Kiersin aikoinani lähinnä pääkaupunkiseutua myyntimiehenä, kun hommasimme ensimmäisiä asiakkaita Lyytille. Aamu alkoi kahvilla Pendolinon Minibistrokärrystä. Päivän aikana saattoi olla viisikin palaveria. Vaikka olin myymässä, niin vastaanotto oli aina varsin vieraanvarainen,

Kai kahvi maistuu?

Epäkohteliasta olisi kieltäytyä, eikö? Suomessa myydään kahvin voimalla ja kahvittelun siivellä. Niinpä kahvia ja pullaa tuli nautittua varsin tehokkaasti. Niin tehokkaasti, että luovuin kahvista kokonaan nelisen vuotta sitten. Vatsani kiitti. Se oli saanut suodatinkahvimittarinsa jo punaiselle.

Nykyään kahvi kuuluu erityisiin hetkiin. Yleensä sitä kuluu kuppi päivässä. Espressokahvista, mokkapannulla (se mutteripannu) keitettynä, lounaan jälkeen. Ja kyllä maistuu hyvälle!

Tiedän rikkovani italialaista, kirjoittamatonta sääntöä nauttiessani lounaan jälkeen kahvin cappuccinotyylisesti maidon kera. Mutta onneksi perheessämme ei ole italiaanoja minua siitä muistuttamassa. Ensimmäisellä omatoimivierailullani Italiassa sain nimittäin kuulla kunniani, kun tilasin Milanossa, Isola Fiorita-ravintolassa, illallisen jälkeen cappuccinon. Sain espresson ja luennon kahvien nauttimisajoista. Cappuccino kuuluu aamiaiselle. Illallisen jälkeen nautitaan lyhyt ja voimakas espresso, ei mitään saavillista lehmänmaitoa.

Hai capito?

Isola Fioritan henkilökuntaan kuuluu* vain entisiä linnakundeja. Tatuoitu ja lihaksikas olemus teki minuun sen verran vahvan vaikutuksen, että noudatin sääntöä varsin tarkasti monta vuotta.

Toinen heikkouteni on Lindtin suklaat. Ne kuuluvat päivittäiseen ruokavaliooni. Kahvista voisin ehkä luopua, mutta suklaasta en. Suokkilistani on:

Tumma 70% suklaa
Chili
Merisuola
Pépites de Cacao (uutuus)

Mukavaa sunnuntaita!

Perjantaikokki

*Isola Fiorita on ilmeisesti palanut maan tasalle. Se sijaitsi Naviglissa ja suosittelin sitä ystävälleni viime kesänä. Osoitteesta ei löytynyt kuin palaneen ja hylätyn oloinen rakennus. Myöskään netistä en löytänyt tietoa. Harmi, sillä se kuului Milanon vuotenamme ja sen jälkeen vakiokohteisiin. Linnakundit tekivät Milanon parasta risottoa! Jos joku tietää ravintolan kohtalosta paremmin, niin viestiä kehiin!