Luonteeltani olen markkinointimies. Älkää toki ymmärtäkö väärin, sillä inhoan tuputtamista. Sen sijaan nautin uusien, vetoavien tapojen kehittämisestä, joilla kertoa kuulijoita kiinnostavasta tuotteesta. Olen ymmärtänyt, että mitä erikoisempi tuote, sitä pienempi kuulijakunta ja sitä helpompi on saada sanoma perille. Kuiskauskin riittää, kun kuulijoita on vähän.

Ajattelin, että sama pätisi ruokaan. Itse syön kirjaimellisesti kaikkea, joka on valmistettu hyvin ja hyvistä raaka-aineista. En rajaa mitään pois maistamatta. Joskus hieman kadehdin heitä, jotka ovat tehneet rajauksia ruokavalioonsa ja voivat keskittyä olemaan parhaita alallaan. Kyllähän kasvissyöjän pitäisi tehdä parempaa kasvisruokaa kuin tällaisen all-round –ruokailijan.

Kutsuin viime viikolla syömään kasvissyöjän. Otan aina ruokavaliotaan rajanneen positiivisena haasteena. Ehkä voin oppia taas jotain. Kutsuttakoon tätä kasvisruokavaliolaista vaikka ”Kristianiksi”.

Kristian perheineen saapui. Olimme vaimon kanssa valmistelleet kattavan grillimenun, joka tyydyttäisi kaikki rajaukset ja rajoittamattomat. Kristian kun oli miespuolinen, niin luontaisesti marssimme kaksistamme grillaamaan. Kristian kuolasi valitsemiani munajuuston siivuja, joita asettelin grilliin. ”Jaahas, taidat pitää näistä, vai?” kysäisin. ”En tiedä. En ole maistanut, mutta ne ovat varmasti tosi hyviä, koska ovat uineet tuossa lihanesteessä!” vastasi hän. HÄH! Sinähän olet kasvissyöjä! huusin tyrmistyneenä. ”Kyllä vain, mutta oikeastihan minä rakastan lihan makua. Keksin vain kymmenen vuotta sitten tällaisen periaatteen ja nyt pitelen siitä kiinni.” kuittasi Kristian.

Asia varsin selvä, ajattelin. Arvostin luonteenlujuutta ja periaatteen kunnioittamista, jota Kristian osoitti. Hän ei käännyttänyt minua eikä paasannut aatteensa palosta, vaan piti vain kiinni vuosien takaisesta päätöksestään. Minua nauratti, sillä muistin samalla toisen ystäväni, Mikon, joka oli aikoinaan myös kasvissyöjä. Hän piti periaatteestaan kiinni aina, paitsi perjantai-iltaisin, kun joku tarjosi hampurilaisen. Nykyään hän on kaikkiruokainen.

Vieraamme saivat syödäkseen mm. chevrellä gratinoitua portobelloa (resepti löytyy arkistosta täältä). Illallisen aikana paljasti Kristian, että vaikka hän oli tehnyt suuren rajauksen ruokavalioonsa, oli ruoka hänelle enemmänkin energialähde kuin nautintoaine. Tämä selitti paljon. Pois lähtiessään kiitteli Kristian perheineen hyvästä ruoasta ja vaimonsa paljasti omalleni, että veimme voiton heille kaavaillusta illallisesta. Kotona heillä oli tiskipöydällä sulamassa pussillinen pakastemaissia. Siitä olisi pitänyt jotain kehitellä…

Missäs se pihvi on? Eli mikä on tarinan sanoma? Ottakaahan nyt ihmiset hyvät ruoka tosissanne. Ruoka on kiistämättä tärkein meitä elossa pitävä asia (happea ehkä lukuunottamatta), mutta ei se silti ole pelkkää energiaa. Oikein ymmärrettynä on aterialla korvaamaton vaikutus henkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Jos teette rajauksia, niin tulkaa omassa segmentissänne ainakin oman kotikadun parhaiksi. Se riittää.

Ja Kristian. Jos kuulet tämän, niin tiedähän, että olette toistekin erittäin tervetulleita syömään!

Hedelmäinen munajuustosalaatti

Munajuustoa jäi yli, joten seuraavana päivänä nautimme tätä hedelmäistä salaattia. Ruokakaupoista löytyy ainakin Kolatun munajuustoa, joka käy varsin hyvin grilliin ja salaattiin. Salaatit tulevat tietenkin Sorrilta (www.sorri.fi).

AINEKSET
– 1 kerä rapeaa salaattia
– 200 g Kolatun ”Ruska” paistettua munajuustoa
– 2 kevätporkkanaa
– 2 kevätsipulin vartta
– 1 hunajanauris
– 1/2 hunajameloni
– 3 nektariinia
– oliiviöljyä
– mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa

VALMISTUS
Pilko kaikki ainekset suupalan kokoisiksi. Salaattia ei muuten pilkota, vaan revitään käsin. Sekoita ainekset isossa astiassa. Grillaa munajuustosiivuja hetki molemmilta puolilta ja asettele salaattikulhon pinnalle. Tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin sekä rapean leivän kera.

Mieli avoinna viikonloppuun!

Perjantaikokki