Aihearkisto: salaatti

Posted on by

Keski-ikäisenä musikaalitähdeksi? – Waldorfin salaatti

Minä en osaa laulaa, tehtäköön se heti alkuun selväksi. Ei meistä kukaan osaa – siis veljessarjastamme. Pahinta, mitä voi meille tehdä, on laittaa laulamaan julkisesti. Tähän haasteeseen parisen viikkoa sitten joutunut isoveljeni tietää sen varsin kouriintuntuvasti.

Tiedän, että ala-asteemme musiikinopettaja lukee tätä blogia. Jos ette usko epämusikaalisuuttamme, niin kysykää häneltä. Kun viisi meistä oli vuosien saatossa pehmittänyt maaston, niin ei nuorimmaiselle jäänyt enää mahdollisuuksia loistaa. Kun hänen ensimmäinen laulukokeensa oli alkamassa, riitti pelkkä sukunimi välittömään vapautukseen tehtävästä. No, ei hänkään kyllä osaa laulaa. Yläasteelle siirryttyäni tein sopimuksen musiikinopettajan kanssa, että yhteisen viihtyvyyden vuoksi en tunneilla laula, vaan teen puhdetöitä. Päällystin laulukirjoja kontaktimuovilla kolmisen vuotta laulutuntien ajan ja sain sovitun seiskan todistukseeni. Vasta kauppakorkeassa opin, että kyseessä oli ”win-win situation”, eli kaikki voittivat.

Niinpä en ota sanallakaan kantaa turkulaisten, keski-ikäisten laulutaitoihin, mutta nostan silti hattua ja korkealle! Sain nimittäin nautiskella keskiviikkona makupaloja pian ensi-iltaan tulevasta Hair – Keski-ikäisten hiukset –musikaalista. Produktioon on osallistunut yli 200 turkulaista, keski-ikäistä amatööriä ja edellispäivänä yli sata heistä esiintyi Silja Operan lavalla kutsuvieraille.

Kuten sanottu, en osaa sanoa juuta tai jaata laulusta, mutta silmiinpistävää oli ilo ja upea yhteishenki, joka lavalta säteili. Porukalla oli hauskaa! Yli vuoden ajan ovat nämä amatöörit hioneet musikaaliaan, joka on osa kulttuuripääkaupungin ohjelmaa. Samalla on käyty elämänhallintakursseja ja pidetty kuntoa yllä. En ole kulttuurin suurkuluttaja, mutta sen verran tiedän, että harvinainen projekti on kyseessä. Vähän niin kuin maailman maineeseen noussut ”Housut Pois” –ryhmä, mutta määrältään moninkertainen. Yhteishenki oli käsin kosketeltavissa.

Kiitos kokemuksesta ja onnea jatkoon, hyvät keski-ikäiset turkulaiset!

Ps. palautetta on annettava myös laivan keittiölle. Brunssi oli loistava, vaikka hieman varautuneena marssinkin ruotsinlaivan linjastolle. Raaka-aineet olivat tuoreita, saaristo oli hyvin esillä ja esimerkiksi pääruokana tarjotut lampaan kareet olivat sopivan roséita ja meheviä.  Ei mikään helppo temppu buffet-pöydässä.

Tapasin risteilyllä yllätyksekseni myös useammankin lukijan. Se oli hauskaa! Tapasin myös heitä, jotka luulivat minun lopettaneen bloggaamisen. Jos ystäväsi on vailla Perjantaikokin reseptiä perjantaisin, niin voit vinkata hänelle tästä linkistä!

Loistavaa viikonloppua!

Perjantaikokki

 

Waldorfin salaatti

AINEKSET

–       200 g juuriselleriä
–       2 Granny Smith –omenaa
–       kourallinen murskattuja saksanpähkinöitä
–       1 varsisellerin varsi
–       kourallinen kuivattuja karpaloita
–       15 viinirypälettä
–       ½ dl majoneesia
–       ½ dl ranskankermaa
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kuori juuriselleri ja leikkaa se tulitikun kokoisiksi suikaleiksi. Ryöppää suikaleita kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä jääkylmässä vedessä. Leikkaa omenat ja varsisellerin varsi ohuiksi suikaleiksi, pilko karpalot ja viinirypäleet pieneksi ja sekoita kaikki ainekset majoneesin ja ranskankerman kanssa. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.

Tarjoa vaalean lihan, kalkkunan tai kanan lisukkeena.

Isänä olemisen taito – Moderni Sveitsinleike

Posted on by

Isänä olemisen taito

”Isäksi on helppo tulla, mutta vaikea olla.”

Näin sanoo jääkaappimagneetti sukulaistemme keittiössä. Lieköhän tuo totta?

Uusia isiä on tipahdellut meidänkin perheeseen tänä vuonna reilusti. Veljistäni kolme on saanut lapsia – yksi sai jopa kaksoset. Siis neljä uutta serkkua lapsillemme muutamassa kuukaudessa. Nuorimmaiseni italialainen kummisetä tuli viime viikolla isäksi ja kollegani jokunen kuukausi sitten. Uusia isiä siis syntyy sinne tänne. Isäksi on helppo tulla, toisin kuin äidiksi. Mutta vasta syntymän jälkeen alkaa todella isäksi tuleminen.

Tutkimuksen mukaan pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä. Se on yhtä ristiriitaista, kuin se, että juuri ajokortin saaneet ajavat huonoimmilla autoilla. Taitamattomimmilla on onnettomimmat työkalut. Elämämme rytmi ei tue täydellisenä isänä olemisen tavoitetta, josko täydellistä isää onkaan. Joku sanoi kerran, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapsille tasaisella tahdilla pieniä pettymyksiä. Sitten isona oikean maailman pettymykset eivät muserra. Jujunsa tässäkin, sillä eihän aina voi kaikkea antaa ja elämä olla pelkkää iloa. Mutta miten luovia oikeaan suuntaan isänä?

Luin kerran yllättävän haastattelun ulkomaisesta bisneslehdestä. Globaalin yrityksen toimitusjohtajaa haastateltiin työn ja perheen yhdistämisestä – isänä olemisesta. Hän kysyi lukijoilta (joista suurin osa lienee urallaan eteenpäin pyrkiviä miehiä):

”kuinka moni teistä johtaa omaa isyyttään yhtä tavoitteellisesti kuin omaa uraansa?”

Isänä oleminen ei hoidu vasurilla muiden töiden lomassa. Hyvä isä voi olla, vaikka olisikin aktiivisesti työelämässä ja pyrkisi sielläkin eteenpäin, mutta jos luottaa siinä vain onneen, niin helposti menee pieleen. Pitää olla suunta ja tavoitteita. Oma visioni on, että lapseni voivat sanoa joskus tulevaisuudessa, että ”minulla on hyvä isä”.

Tämän kun pitää mielessä, voi alkaa purkaa omaa tekemistään, käyttäytymistään ja ajankäyttöään osiin ja miettiä, onko näistä palapelin palasista syntymässä lapsille hyvä elämä. Suostuvatko he allekirjoittamaan visioni parinkymmenen vuoden päästä? Onnistuinko isä-urallani?

Homma on haastava. Joskus kotiinpaluu arkena tapahtuu vasta iltahämärissä ja toisinaan pakottava työmatka vie pois perheen luota viikonlopuksi. Lähtö on aina yhtä hankalaa. Mutta kovin harjoittelen sitä kohti, että kotona ollessa olisin vain isä. Lasten myötä luovuin monesta harrastuksesta, koska ne olivat yksilölajeja. Tiedän, että nekin palaavat kuvioihin vielä joskus, mutta nyt on lasten aika. Ne tunnit, jotka liikenisivät omille harrastuksille, saavat nyt mennä lasten kanssa harrastamiselle. Viime talvena pääsimme taas laskettelemaankin! Pieni lastenmäki tuotti meille kaikille paljon enemmän iloa ja onnistumisen tunnetta kuin hurja offari viitisen vuotta sitten. Ehkä suunta on siis oikea, mutta tarkkana saa olla.

Isät. Kun sunnuntaina juhlitte, niin muistakaa, että isiä ei olisi ilman äitejä. Käsi pystyyn, joka muuta väittää.

Hyvää isänpäivää

Perjantaikokki

Moderni Sveitsinleike

Tällä ruoalla ei ole perinteisen Sveitsinleikkeen kanssa mitään tekemistä. Sveitsinleike se on siksi, että rouvani nautti sitä Baselissa, Sveitsissä alkuviikosta. Illastimme ranskalaistyylisessä bistrossa ja vaimoni annos maistui niin hyvältä, että yritimme toisintaa sen kotona. Maukasta tuli tästäkin!

AINEKSET

–       8 pientä perunaa
–       16 pientä terttutomaattia
–       kolme kourallista rucolaa
–       600 g naudan ulkofileetä
–       1 dl balsamicoa
–       runsaasti parmesaania lastuina
–       timjamia
–       oliiviöljyä
–       Maldonsuolaa
–       mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Valmista balsamico-siirappi. Laita kattilaan n. 1 dl balsamicoa ja keitä, kunnes jäljellä on n. 1/4, tai kunnes neste on siirappimaista.

Poista lihasta kalvot ja hiero pintaan pippuria ja suolaa. Paista naudan fileen pinta kiinni kuumalla pannulla öljyssä. Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Huuhtele ja kuivaa rucola ja pyöräytä kulhossa oliiviöljyn kanssa.

Pese perunat ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi siivuiksi. Levitä pellille, pirskottele päälle oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Laita matalaan vuokaan tomaatit, joiden päälle pirskottelet oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria sekä timjamia. Laita myös liha tomaattien kanssa uunivuokaan. Laita kaikki uuniin ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes perunat ovat kypsiä ja lihan sisälämpötilan n. 52 astetta.

Leikkaa liha etusormen paksuisiksi siivuiksi ja siivut edelleen ”tikuiksi”.

Kokoa annos: lämpimän lautasen pohjalle perunasiivuja, väliin parmesaanilastuja, sitten lihaa ja päälle rucolaa. koristele tomaateilla ja balsamicosiirapilla. Mausta tarvittaessa pippurilla.

Maalaissalaatti

Posted on by

Ison nälän maalaissalaatti

Tuli sitä kesällä terveellisestikin syötyä. Salaattia siis 🙂  Maalaissalaatin kuuluu olla ruokaisa ja niinpä salaatti-käsite onkin varsin joustava. Meillä saaressa syntyi kerran tällainen – ja nälkä lähti!

AINEKSETIson nälän maalaissalaatti

– iso kerä rapeaa salaattia
– 4 isoa tomaattia
– 6 retiisiä
– pientä porkkanaa
– 4 siivua vaaleaa leipää
– 1 rkl pestoa
– 1 rkl oliiviöljyä
– 1 pkt halloum-juustoa
– 500 g karitsan kareeta
– ½ pkt pekonia
– oliiviöljyä, Maldon-suolaa ja mustapippuria

VALMISTUS

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko tomaatit, retiisit ja porkkanat pieniksi. Sekoita salaattiin. Pilko leivät runsaan kokoisiksi krutongeiksi. Paista miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi peston ja oliiviöljyn kera.

Laita pekonit kylmään pannuun ja paista rapeiksi. Valuta hetki talouspaperin päällä ja pilko. Lisää salaattiin.

Mausta karitsa suolalla ja pippurilla. Grillaa roséksi samalla kun grillaat halloumiin kauniit raidat. Lisää kaikki salaattiin, tarjoa heti oliiviöljyn, Maldon-suolan ja mustapippurin kanssa maustettuna.

Hyvää ruokahalua,

Perjantaikokki