Kana-chorizosalaatti – Ihana äiti!

Äitienpäivä on aina ollut tärkeä päivä perjantaikokille. Lapsena se tarkoitti aamua, jolloin yritettiin hiipiä yhdeksän maissa (muka aikaisin…) keittiöön keittämään äidille aamukahvia ja koristelemaan kakkua. Ja aina äiti onnistui näyttämään yllättyneeltä sängyssään, vaikka samaan aikaan kätkikin epätoivoisesti aamuvarhaisella keittämäänsä kahvikupposta ja postilaatikosta haettua aamun lehteä peiton alle piiloon. Olimme ylpeitä! Olimmehan onnistuneet herättämään äidin herkullisen aamupalan kera.

Nyt äitienpäivä tarkoittaa, että yritämme kuumeisesti vajaan puolitoistavuotiaan prinsessamme kanssa keksiä lahjaa äidille ja isoäidille. Aamulla ei kuitenkaan tarvitse hiippailla sinne keittiöön, sillä kokin vaimolla on lähiseudun parhaat unenlahjat. Saamme siis keitellä kahvit ihan rauhassa 🙂

Otsikolla on muuten tarina. Yritin maanantaina kuumeisesti miettiä otsikkoa paikallislehti Turkulaisen keskiviikon etusivun mainokseen. Mainos käsitteli tietenkin äitienpäivälounasta ja -risteilyjämme. Ihmettelin, että millä keksin aiheeseen liittyvän otsikon välttäen sanahelinää.

Samalla pieni tyttäreni taapersi vaippasillaan äitinsä perässä kohti ”peuhua” (eli sohvaa) ja huusi kirkkaalla lapsen äänellä: ”IHANA ÄITI!”.

Oli totta joka sana, eikä mitään sanahelinää. Otsikko oli valmis.

Hyvää äitienpäivää ihanat äidit!

Kesäisen herkullinen kana-chorizosalaatti vaikka äidille

Viime viikolla kerroinkin, kuinka olin valinnan paikan edessä – tarjoillako teille kanasalaattia vai ahvenia. Ahvenet saitte, mutta nyt on sen kanasalaatin aika. Tee vaikka etukäteen, vie äiti brunssille luonnonhelmaan ja tarjoa kana-chorizosalaattia. Siinä lahjaa kerrakseen…

AINEKSET neljälle

– friseesalaattikerä ja Lollo Rosso-kerä tai useampiakin salaattilaatuja (nyt jos koskaan on sitten aika panostaa salaattiin – hae mieluummin lähituottajalta torilta kuin lähimarketista)
– 3 kanan rintafilettä
– 4 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
– 50 g chorizomakkaraa ohuina siivuina
– 1 iso punasipuli
– 2 mozzarellapalloa
– kourallinen kirsikkatomaatteja
– puolikas kurkku
– 1 rkl pestoa
– 2 rkl oliiviöljyä
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Paista kanojen ”pinta kiinni” kuumalla pannulla tai grillissä. Tökkää paistomittari kylkeen ja laita 200 asteiseen uuniin kunnes sisälämpö on 70 astetta. Huuhtele salaatit ja kuivaa ne. Revi suupalan kokoisiksi paloiksi. Pilko myös tomaatit, kurkut ja mozzarellat ja sekoita salaattiin. Pilko punasipuli siivuiksi ja paista chorizon kanssa pannulla.

Kun kana on valmis, siivuta se ja asettele salaatin päälle. Kaada kuumat sipulit ja chorizot suoraan salaattiin ihan lopuksi. Idea on, että sipulit eivät lötkisty, vaan ottavat vain hieman makua chorizosta ja lempeyttä lämmöstä.

Sekoita pesto ja öljy. Kaada salaatin joukkoon. Rouhi pinnalle mustapippuria ja tarvittaessa jokainen ruokailija voi ripotella annokseensa suolaa.

Maistuu myös jäähtyneenä siellä luonnon helmassa. Hyvää ruokahalua!

Kepeän maukasta ahventa – Kevään ongelmat ovat kovin positiivisia

Talven jäljiltä muisti ikään kuin palautuu pikkuhiljaa. Muistaa taas, kuinka mahtavia suomalaiset kasvikset ja vihannekset ovat. Verrattuna tammikuisen markettivalikoiman tuijotteluun, on salaattien shoppailu torilta aivan eri maata! Talvikuukausien paukkupakkasten nuuduttamia ruukun ruhjakkeita ja kevään intoa täynnä olevia koripallon kokoisia salaatinkeriä ei voi edes verrata. Onneksi ei tarvitsekaan.

Perjantairesepti syntyy usein viikon onnistuneimmasta keitoksesta. Tällä viikolla oli perjantaikokilla kova ongelma. Kumman kahdesta hyvästä valkkaisi? Kutsuisin tätä positiiviseksi ongelmaksi. Vatsa täynnä kun on niin kovin hankala harmitella tosissaan. Kokeilkaa vaikka!

Puntarissa olivat loistava grillatusta kanasta ja auringolta maistuvista tomaateista tehty salaatti ja tuoreista ahvenista sekä kasviksista koottu ilotulitus. Molemmat maukkaita kuin mitkä, mutta päädyin tällä kertaa ahveneen. Salaatin tarjoilen myöhemmin 🙂

Kunnia ruuasta menee jälleen muuten vaimolle ja 1,5 v pikkuapurille – perjantaikokilla kun oli kiire ja vastuulleni jäi ainoastaan kalan paistaminen. Mitä tekisinkään ilman näitä upeita naisia…

Kepeän maukasta ahventa
Tämän ruuan voit koota ihan mistä kasviksista ja kaloista vain – pääasia, että kaikki on tuoretta ja veitsi on terävä – sillä pilkkomista riittää! Tässä versiossa vaimo käytti…

AINEKSET NELJÄLLE
12 ahvenfilettä
2 isoa perunaa
3 – 4 porkkanaa
2 punasipulia
1 iso kesäkurpitsa
2 valkosipulinkynttä
1 rasia siitakesieniä (tai esim. kanttarelleja pakkasesta)
1 ruukku ruohosipulia
Suolaa ja pippuria myllystä
Ruisjauhoja fileille
Voita ja oliiviöljyä paistamiseen
Tilkka sitruunamehua

VALMISTUS
Kuori perunat ja porkkanat. Leikkaa ne hieman tulitikkua paksummiksi siivuiksi (n. kolmen julienne-suikaleen kokoisiksi – kaikki kokkikurssilaiset ainakin tietävät ja voivat nyt aamukahvipöydässä pröystäillä tiedoillaan :).

Kuori sipuli, halkaise se ja leikkaa siivuiksi. Halkaise kesäkurpitsa ja pilko 1 cm paksuisiksi puoliympyröiksi. Murskaa valkosipulin kynsi. Pilko ruohosipuli pieneksi. Kaiva jauhot ja kaksi paistinpannua kaapista ja valmistaudu itse kokkaamiseen.

Kaada pannulle oliiviöljyä ja freesaa sipuleita siinä hetki. Heitä joukkoon mukaan ensiksi kovimmat ainekset, eli perunat ja porkkanat. Paista viitisen minuuttia. Sitten joukon jatkoksi kurpitsat ja sienet. Paistele vielä viitisen minuuttia ja kaada lopuksi vielä sekaan hienonnetut ruohosipulit. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita toiselle pannulle voita ja oliiviöljyä. Pyörittele ahvenfileet suolalla maustetussa ruisjauhossa. Paista voi-öljyseoksessa ja mausta tilkalla sitruunamehua.

Kokoa annos: kasvikset pohjalle, kalat päälle. Kevyttä, kepeää ja maukasta! Hyvää ruokahalua.

Vielä lähiruuasta
Ilokseni huomasin, Lapista palattuani ja palautteita luettani, että asia kiinnostaa. Vielä iloisempi olin, kun keittiöpäällikkömme Julien oli laittanut tuulemaan.

Uusiksi menivät toimittajasopimuksemme ja tilalle hankittiin paremmat ja lähempää. On harhaa, että hyvä ja halpa tulee aina ulkomailta. Me esimerkiksi löysimme aivan loistavan lihamestarin niinkin läheltä kuin Turun Kauppahallista. Liha on tuoretta, suomalaista ja vielä saman hintaista brassiversion kanssa. Salaatit saamme kuin saammekin legendaariselta Sorrilta Turun kauppatorilta (tämän parempia ette löydä!) ja puolen metrin makkaratkin tulevat lähialueen makkaramestarilta. Leivokset toimittaa pieni ja paikallinen leipuri – kellon tarkasti lämpiminä.

Niinhän se on, että kun on hyvä tiimi, niin on helppo onnistua. Siksi haluankin esitellä tiimimme jäseniä – näitä pieniä ja paikallisia ruokataitureita. Jos Turussa liikutte, niin käykää tutustumassa!

Terveisin

Perjantaikokki

Pienet ja paikalliset taiturit

Lihaliike Reino Jokinen
Sorrin puutarha (täällä myös loistavia reseptejä!)

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde – Kohta alkaa jazzi soimaan…

…kansa lähtee karkeloimaan. Vai miten se biisi nyt taas menikään.

Tätä kirjoittaessa on vielä carte-lista painamatta, viinilista viimeistelemättä, terassi maalaamatta ja uuni ostamatta. Siksi annoinkin itselleni oikeuden luopua ajankohtaisuudesta. Torstai-illan sijaan kirjoitan kirjettä sinulle tiistai-iltana. Tänään, kun kirjeen saat, on nimittäin kesäravintolamme Vaakahuoneen Paviljongin avajaiset (vaikka ei sitä tässä kirjoittaessa kyllä usko) ja en uskaltanut jättää kokkailuja torstai-iltaan. Yöunista kun ei silloin ole täyttä varmuutta, sillä olen kaiken lisäksi vielä asiakasryhmän kanssa koko illan Herrankukkarossa. Mukavaa puuhaa tosin!

No, kaikki valmistuu aina siihen käytettävissä olevassa ajassa. Oli sitä aikaa sitten liikaa tai liian vähän. Viinilistaakin on ollut aikaa valmistella viime syyskuusta. Ihme juttu tämä viime tinka. Miksi aina kaikki jää siihen?

Voit muuten tarkistaa, saimmeko ravintolan auki ajoissa, sillä jos menet Vaakahuoneen sivuilla alla olevasta linkistä, voit katsoa nettikamerasta, onko terassi kunnossa ja soittaako orkesteri (klo 18 jälkeen…). Ja jos löydät viinilistan sekä ruokalistan sivuiltamme ja niissä on vuosiluku 2007, saan onnitella itseäni.

Olo on kuin reality-TV:ssä!

Niin, se nettikamerakin on vielä hankkimatta.

Vaakahuoneen avaamisoperaatio reaaliajassa – näkymä terassillemme

Grillattua lohta, parsaa parmakinkussa ja sauce moutarde
Otsikon perusteella voisi päätellä, että on perjantaikokilla homma kihahtanut liedelle ja yksinkertaisuus unohtunut sen siliän tien. Mutta ähäkutti, ruuan tekeminen on helppoa kuin mikä ja aineksiakin tarvitaan vain muutamia.

AINEKSET neljälle

KALA
500 g nahallista lohifilettä
suolaa
pippurisekoitusta

PARSA JA PARMAKINKKU
1 paketti parsaa
4 siivua parmakinkkua

SAUCE MOUTARDE (eli sinappinen Hollandaise)
– 3 munan keltuaista
– 3 rkl kuumaa vettä
– 175 g voita
– 2 tl dijon-sinappia

VALMISTUS
Kuori parsat nupusta alaspäin. Keitä n. 2-4 minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Kaada vesi pois ja kaada kattila täyteen kylmää vettä (lopettaa kypsymisen). Voit kokeilla parsan kypsyyttä kesken keittämisen. Jos se taipuu keskeltä kokkipinseteillä nostettaessa, on se jo ylikypsää…

Kirkasta voi, eli laita voi pieneen kattilaan ja levy pienelle lämmölle. Kun voi sulaa, kaada talteen vain kirkas neste. Vaalea hera jää pohjalle ja sitä ei tässä käytetä. Anna jäähtyä.

Kääri parsat neljään pakettiin parmakinkkusiivuilla. Lämmitä grilli. Itse käytän kalan kanssa foliota grillatessa, niin saa kalan tarvittaessa käännettyäkin. Mausta lohi suolalla ja runsaalla pippurisekoituksella. Laita grilliin.

Hipsi takaisin keittiöön valmistamaan sinappikastike. Laita paksupohjainen kattila liedelle ja liesi ykköselle. Kaada kattilaan 3 rkl kuumaa vettä ja kolme munankeltuaista. Vatkaa kuin vimmattu n. kolme minuuttia, kunnes sinulla on kaunis vaahto. Kaada voi pikkuhiljaa joukkoon koko ajan vatkaten (käske siipan pitää kiinni kattilasta). Mausta sinapilla. Siinä se.

Nyt takaisin grillin ääreen. Käännä kala hetkeksi ja grillaa parsanyyttejä muutama minuutti siten, että kinkku hieman rapeutuu, mutta parsat eivät ylikypsy tai tummu. Asettele kala lautaselle, parsanippu päälle ja kruunaa sauce moutardilla.

Valmistuu yllättävän helposti myös kiireessä, mutta on nautittava kaikessa rauhassa.
Hyvää ruokahalua!

Kiitos kokkikurssilaisille!
Tämän kevään perjantaireseptiläisille varatut kokkikurssit ovat takana ja esitän suuren kiitoksen kaikille osallistujille. Viimeisin, viime viikon lauantaina kokkailtu kurssi jäi mieleen harvinaisen avoimena ja reippaana. Liekö ansiota suuren ikäjakauman. Kuvassa kurssin nuorin, Carolina, näyttää Julienille (ranskalainen keittiöpäällikkömme) miten Sipoossa liekitetään. Ja hyvin liekitetäänkin!

Mikäli haluat järjestää kokkikurssin ryhmällesi, onnistuu se kesäaikaan myös Vaakahuoneen Paviljongilla, Aurajokirannassa. Ole yhteydessä suoraan perjantaikokkiin, niin mietitään yhdessä. Kivaa siellä ainakin kokeilla oli 🙂

Kiitos myös kokkikurssien yhteistyökumppaneille. Tärkeimmässä roolissa ovat tietenkin veitset ja muut keittiövälineet. Kaarinalainen Heirol toimi kurssien virallisena välinetoimittajana. Jos olit kurssilla ja pidit heidän puukoista, kattiloista ja pannuista, niin voit vilkaista oheisesta linkistä, mitä muuta Heirolilla on tarjota. Hinta-laatusuhde on heidän tuotteissaan ylivertainen ja kestävät jopa ammattikäytössä. Julkaistaanpa sivuilla myös yhtä aika hauskaa blogia…

Tästä perjantaista eteenpäin kokki siirtyy Aurajokirantaan ja höyrylaivan kyytiin, joten ensi perjantain kirje on luvassa Ukkopekan kirjepohjalla.

Hyvää viikonloppua, iloista vappua ja ensi perjantaiseen!

T. Perjantaikokki

Vain paras kelpaa keittiöön… tutustu Heirolin välineisiin!