Aihearkisto: resepti

Kuka pelkää sosiaalisuutta? – Sillisilakat

Posted on by

”Pienet yritykset karsastavat sosiaalista mediaa.”

Näin oli präntätty Kauppalehteen eilen torstaina. Pienet yritykset eivät kuulemma halua lähtee sosiaalisuuteen mukaan, kun pelkäävät sen hallitsemattomuutta.

Mitä tuo sosiaalisuus oikein tarkoittaa?

Otetaan esimerkki. Pekka käy parturissa. Parturi on innoissaan uudesta ”Super Barber” -koneestaan ja ajelee millin terällä Pekan niskavilloja oikein elämänsä kyllyydestä. Niskan tiukassa kurvissa ei vauhti kuitenkaan pysähdy ja terä leikkaa koomisen loven hiusrajaan. Pekka ei ole tyytyväinen, menee seuraavana päivänä työpaikalleen ja jää pikaisesti kiinni avotoimistonsa kanssaeläjille oudosta tukkatyylistä. Pekka kertoo syyn, parturiliikkeen nimen ja vannoo, että ei toiste astu sinne jalallaan. Ja vannottaa myös kollegansa toimimaan samoin.

Toinen esimerkki. Raija käy kampaajalla. Raijan tukan kampaa uusi ja innokas parturi-kampaaja, joka ehdottaa uutta tyyliä. Raija ihastuu uuteen tyyliinsä ja saa vielä kokeilupussukan uutta hoitoainetta mukaansa. Kotona illalla Raija pesee tukkansa, viimeistelee iltansa hoitoaineella ja kertoo kavereilleen Facebookissa uudesta frisyyristään kuvan kera. Hän törmää myös Marttojen keskustelupalstalla galluppiin kotikaupungin parhaista kampaajista. Raija äänestää siellä omaansa ja hehkuttaa vielä kommenttien kera päivän tapahtumia.

Molemmissa esimerkeissä sosiaalinen media on kuvassa mukana. Ensimmäisessä se media, eli viestinnän väline, on Pekan tylysti tykittävä turpavärkki ja vaikutuspiirinä parikymmentä työkaveria. Osaa kiinnostaa, suurinta osaa ei. Informaatio tulee pakotettuna korvasta sisään.

Toisessa se on Raijan ihastuksesta näppäimistöä hivelevät sormet ja vaikutuspiirinä tuhannet samaa internetsivustoa seuraavat kanssakeskustelijat. Lähes kaikkia kiinnostaa, sillä lukea ei ole pakko.

Mikä tässä sitten pelottaa ja miksi juuri pienet ovat jääneet pois sähköisestä sosiaalisesta mediasta? Eikö kaikkien tavoitteena ole viidakkorummun rummuttaminen omaan tahtiin?

Tässäpä se vika varmaan lieneekin. Yritykset kuvittelevat, että omaa mainettaan voi hallita mediassa. Kymmenen vuotta sitten yrityksen maine oli sama asia kuin etusivun mainos paikkakunnan ykköslehdessä. Pulju oli laadukas, jos mainoksessa niin luki. Tyytymättömät saivat valitusvirtensä vain muutaman kymmenen kuuluviin, jos oikein jaksoivat töissä ja vapaa-ajalla räksyttää. Tyytyväiset puolestaan haluavat varsin harvoin omaa onnellisuuttaan kailottaa kylillä. Mainoksen sanaa ei siis ollut kyseenalaistaminen.

Pienten yritysten asiaa ei ratkaise ”mepäs jäämme sosiaalisesta mediasta kokonaan pois!” –asenne. Se kun on käytännössä mahdotonta. Yritys ei voi itse ratkaista, onko se siellä vai ei. Se nimittäin on. Asiakkaat – tyytyväiset ja tyytymättömät – pitävät siitä huolen. Sinne ei pääse rahalla eikä sieltä olla pois rahalla.

Mitä yritysten sitten pitäisi tehdä?

Vastaus on simppeli. Yritysten tulee pitää asiakkaistaan niin hyvää huolta, että nimi näkyy pääsääntöisesti hymiöiden ja ylöspäin osoittavien peukkujen vieressä. Uskon, että näin ne pienet yritykset pyrkivätkin tekemään, vaikka eivät aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödynnäkään.

Mutta jos haluaa saada kunnon tehot irti, niin pitää ryhtyä avoimeksi. Jos mokaa ja asiakas siitä räksyttää sosiaalisessa mediassa, niin ei muuta kuin keskusteluun mukaan, myöntämään virhe ja kertomaan mitä aikoo tehdä ensi kerralla paremmin. Ajatelkaa mikä mahdollisuus! Harva pääsi Pekan avotoimistoon pahoittelemaan mokaa ja lupaamaan ensi kerralla hillitympää hiuslookia.

Jos näin uskaltaa toimia, niin suosio sosiaalisessa mediassa(kin) on saletti. Se näkynee myös siinä, että ovipumppua pitää rasvata entistä tiuhempaan ja yhä useammin matkalla pankkiin vain hymyilyttää.

Ps. jos haluat auttaa taivaltani sosiaalisessa mediassa, niin sen sijaan, että painat ”reply” ja kommentoit tekstiä minulle, tee se sosiaalisessa mediassa klikkaamalla tuota linkkiä alempaa

Ole sosiaalinen, pliis.

Oskarin sillisilakat ja purjo-perunamuusi

Tässä Herrankukkaron reseptiä on tuunattu valkosipulisuolakurkuilla ja savustetuilla silakoilla.

AINEKSET
– 500g silakkafileitä
– 1 matjessillifilee
– 3 dl kermaa
– 2 valkosipulisuolakurkkua
– 3 savustettua silakkaa
– 6 isoa jauhoista perunaa
– ½ purjo
– suolaa perunoiden keitinveteen
Kastike
– 2 dl kermaviiliä
– ½ nippua tilliä

VALMISTUS
Poista silakkafileistä selkäevä vetämällä sitä vastakarvaan. Leikkaa kurkut ja sillifilee muutaman tulitikun paksuisiksi siivuiksi. Rullaa puoleen silakkafileistä sillinpala ja puoleen kurkkutikku sisään. Lado silakkarullat uunivuokaan vieri viereen. Perkaa savusilakat ja ripottele liha silakkarullien väleihin. Kaada lopuksi päälle kermaa siten, että silakkafileet lähes peittyvät. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes kerma rusehtaa pinnalta.
Kuori ja lohko perunat. Pilko purjo. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois. Soseuta ja lisää tarvittaessa tilkka kermaa ja vähän voita, jos vaimo suo.

Pilko tilli ja sekoita se kermaviilin kanssa. Tarjoa silakat ja perunamuusi tilli-kermaviilikastikkeen kera.

Sosiaalista viikonloppua!

Perjantaikokki

Jokapäiväistä leipää – Toast Skagen

Posted on by

”Niin, kahvit ja pullat on ysiltä, yhdeltätoista sit viimeistään saadaan taas ruokaa, kun on lounas. Nyt en muista, et oliks se buffaa vai miten, mut kuitenkin ruokaa. Kolmelta, saas nähdä siis kuinka kauan se venyy tällä kertaa, pitäis olla kahvit taas. Ja varmaan suolainen piirakka, et jaksetaan illalliseen, joka onkin sitten vasta kasilta. Vitsi, mä oon kerran vaan ollut tässä kongressissa ennen, mutta silloin siellä oli tosi hyvät ruoat! Ai että, mulla on nälkä. Siis ihan hirvee nälkä. Tuli tästä, kun luin tätä kongressiohjelmaa…”

Istuin keskiviikkona junassa matkalla Helsinkiin ja siitä Lahteen enkä saattanut olla kuulematta viiden hengen naisseurueen keskustelua. Rouvat olivat matkalla Tukholmaan kongressiin. Kongressin aihe ei minulle aivan helposti auennut – ellei se sitten käsitellyt ruokaa ja syömistä. Sen verran aktiivisesti keskustelu painottui syömiseen.

Ajatukseni kulkivat jo tulevaan viikonloppuun ja ”äijien kalareissuun”. Perheemme miehet vetäytyvät kerran vuodessa (jos vaimot vain sallivat) saariston rauhaan miesten kesken kalastamaan. Usein saan viikonlopusta kommentteja, että ”muistakaa nyt ottaa virvelit mukaan edes näön vuoksi” tai ”kyllä nuo reissut tiedetään. Että oikein kalastamaan…”.

On myönnettävä, että totuus on toisenlainen. Kalassa käydään ja sitä saadaan, mutta kyllä homma pyörii paljon ruoan ympärillä. Muutama vuosi sitten, kun reissu toteutui lokakuussa ja sattui mitä kaunein ilma, oli veneemme penkkien alle pakattu vähintään pienen yksiön keittiön verran tarvikkeita, raaka-aineita ja astioita. Lounaat ja välipalat olin esivalmistellut siten, että kanawrappien kanat saatiin nopeasti grillaamalla ja kaikki raaka-aineet oli valmiiksi pilkottu. Aika gourmeeta avoveneeseen.

Ruoasta emme tingi, vaikka ”äijäporukassa” ollaankin.

Sain eilen kunnian olla puhumassa seminaarissa, jossa mm. Raisio Oyj:n toimitusjohtaja Matti Rihko piti erittäin mielenkiintoisen puheenvuoron ruokatuotannon tulevaisuudesta. Kuinkakohan moni meistä itse asiassa ymmärtää, että jo parinkymmenen vuoden päästä on yhtälömme varsin mahdoton. Ihmisten määrä jatkaa kasvuaan, viljelykelpoisen alan määrä laskuaan eikä lannoitteita ja keinokastelua voida lisätä loputtomiin.

Ruoasta tulee kallista. Ja hyvästä, lähellä tuotetusta ruoasta tulee erittäin kallista!

Muutos on radikaali ja tullee muuttamaan suhtautumisemme ruokaan. En toivo aikaa, jolloin ruoka on meille vain energian lähde, mutta näin tullee varmasti joskus käymään. Kongressimatkalaisten esimerkki kertoo luontaisen suhteemme ruokaan: jokapäiväistä leipäämme odotetaan, pureskellaan ja nautitaan pääasiassa aivan muista syistä kuin vain energian vuoksi. Se on niin sanottua ruokakulttuuria.

Ps. hieman ennen Pasilaa sain selville, että sosiaalialan kongressista oli kyse.

Kalareissun Toast Skagen

Toast Skagen sopii vaikka kalaveneeseen. Rapeaksi paahdettua leipää vain mukaan ja katkaraputäytettä lusikoidaan leivän pinnalle – herkku on valmis ja helposti esivalmisteltavissa.

AINEKSET
– 4 siivua vaaleaa paahtoleipää
– 400 g kuorimattomia katkarapuja
– 0,5 dl ranskankermaa
– 1 rkl voita
– 2 kevätsipulinvartta
– kirsikkatomaattia

Majoneesi
– 1 keltuainen
– 1 dl rypsiöljyä
– 1 tl dijon-sinappia
– ¼ sitruunan mehu
– 2 rkl tilliä pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista majoneesi: laita munankeltuainen kulhoon, vatkaa käsin tai vatkaimella koko ajan. Kaada öljyä ensin muutama tippa kerrallaan ja sitten hyvin ohuena nauhana keltuaisen joukkoon. Lisää lopuksi sinappi, sitruunan mehu, tilli, suola ja pippuri sekä ranskankerma. Kuori katkaravut ja sekoita nekin majoneesin joukkoon.

Leikkaa leivät haluamaasi muotoon. Paista ne rapeaksi voin kera pannulla tai paahda paahtimessa. Nostele leiville katkarapumajoneesi ja koristele lautanen kirsikkatomaattien paloilla ja keväsipulilla.

Siimat kireälle!

Perjantaikokki

Jopa mainettaan parempi Turku – Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Posted on by

Vastasin taannoin erääseen kyselyyn, jossa mielipidettäni tiedusteltiin Turun imagosta.

”Onko vanhalla ja historiallisella mielikuvalla haittavaikutuksia?”

No ei totta vie ole! Tärkeintä on, että ON imago. Että ihmiset ovat edes jotain mieltä. Mitä enemmän on niitä, jotka vihaavat, sitä enemmän on heitä, jotka rakastavat. ”Kaikille yhdentekevä” olisi katastrofi. Tämä maailma on täynnä kyliä, joista kukaan ei ole mitään mieltä. Onneksemme kotikaupunkini ei kuulu niihin. Se herättää tunteita puolesta ja vastaan kuin Aurajuusto.

Olen silti viime aikoina ollut aivan innoissani siitä, että historiallisen ja vanhan kotikaupunkini ja sen ruutukaavan suoristamille kaduille on syntynyt uutta ja kiinnostavaa ravintolaelämää. Sitä suo mielellään ilon yksityiselle ravintoloitsijalle toimia juuri niin kuin sydän sanoo – kerätä sekä rakastajia että vihamiehiä.
Esittelen nyt kolme turkulaista, iloista uutta tuttavuutta, joissa nauttii sekä ruoan mausta, tuoksusta, laadusta että palvelun ystävällisyydestä.

Le Porc
Ehdoton uusi suosikkini ja Tampereen ainoa lahja Turulle kautta tunnetun historian! Mansesta, Hellan ja Huoneen uumenista, Turkuun siirtynyt suomalais-ranskalainen ravintoloitsijapari, joka pyörittää aidosti ilolla ranskalaisbistroaan aivan meidän ravintolaamme vastapäätä. Auki lounaasta iltaan saakka, ruoka tehdään itse maahantuoduista ranskalaisherkuista, ankankoivista ja makkaroista ja hinnat eivät päätä huimaa – ei todellakaan!
Lisätiedot: www.porc.fi

Smör
Kirjaimellisesti Aurajoen rantapenkkaan kaivettu, tiiliholvien tunnelmallisissa tiloissa toimiva ruokapaikka, jossa olen nauttinut viime aikojen parhaimmat illalliset. Samat taustajoukot kuin läheisellä Paninilla, mutta täällä he kokkaavat piirun verran klassisemmin. Pöytä kannattaa varata, jos mielii iltaruoan varmistaa.
Lisätiedot: www.smor.fi

La Caffettiera
Ei uusi, mutta ei kovin vanhakaan, tulokas Turun Biocityn kivijalassa, Kupittaan rautatieaseman kupeessa. Maineikkaan Trattoria Romanan tytärravintola – kirjaimellisesti. Auki vain lounaalla ja suosituimmat annokset loppuvat joskus jopa kesken. Rento italialaismeininki ja suomalaisetkin suostuvat istumaan tuntemattomien pöytäseuraksi, koska se ruoka vaan on niin hyvää. Hävettää myöntää, että kävin täällä eilen ensimmäistä – mutta taatusti en viimeistä – kertaa.
Lisätiedot: www.lacaffettiera.fi/

Lohta fenkoli- sipuli-tomaattikuorrutuksella

Mikäli ei kulku käy Turkuun tai muiden kylien ravitsemusliikkeisiin, niin ainahan voi kokata kotona!

AINEKSET

–    600 g lohifileetä
–    5 tomaattia
–    4 salottisipulia
–    ½ fenkoli
–    1 valkosipulinkynsi
–    ½ dl kuivaa valkoviiniä
–    tilkka öljyä
–    merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Kalttaa tomaatit, eli tee pintaan kevyt ristiviilto, upota tomaatit 1-2 kerrallaan kiehuvaan veteen viideksi sekunniksi ja nosta sitten kylmään veteen). Kuori, leikkaa siivuiksi ja poista siemenet. Pilko salottisipulit, valkosipuli ja fenkoli ohuiksi siivuiksi. Paista hetki öljyssä ja lisää tomaatin liha ja sekä valkoviini. Kiehuta muutama minuutti.
Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada tomaatti-fenkolitäyte lohen päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 15 – 20 minuuttia.

Nauti perunamuusin kera.

Herkullista viikonloppua turuille ja toreille!

Perjantaikokki

Muut Perjantaikokin ravintolasuositukset Turussa:

Lista ei ole täydellinen eikä paremmuusjärjestyksessä, mutta osoittaa, että hyvän ruuan ystäville on runsaasti vaihtoehtoja myös täällä Turussa. Taso on viime vuosina noussut sitä tahtia, että jos en täällä asuisi, niin joku viikonloppu varaisin varmasti hotellihuoneen ja tekisin ruokamatkan varsinaisen Suomen kehtoon.

Tervetuloa Turkuun!