Kuka pelkää sosiaalisuutta? – Sillisilakat

”Pienet yritykset karsastavat sosiaalista mediaa.”

Näin oli präntätty Kauppalehteen eilen torstaina. Pienet yritykset eivät kuulemma halua lähtee sosiaalisuuteen mukaan, kun pelkäävät sen hallitsemattomuutta.

Mitä tuo sosiaalisuus oikein tarkoittaa?

Otetaan esimerkki. Pekka käy parturissa. Parturi on innoissaan uudesta ”Super Barber” -koneestaan ja ajelee millin terällä Pekan niskavilloja oikein elämänsä kyllyydestä. Niskan tiukassa kurvissa ei vauhti kuitenkaan pysähdy ja terä leikkaa koomisen loven hiusrajaan. Pekka ei ole tyytyväinen, menee seuraavana päivänä työpaikalleen ja jää pikaisesti kiinni avotoimistonsa kanssaeläjille oudosta tukkatyylistä. Pekka kertoo syyn, parturiliikkeen nimen ja vannoo, että ei toiste astu sinne jalallaan. Ja vannottaa myös kollegansa toimimaan samoin.

Toinen esimerkki. Raija käy kampaajalla. Raijan tukan kampaa uusi ja innokas parturi-kampaaja, joka ehdottaa uutta tyyliä. Raija ihastuu uuteen tyyliinsä ja saa vielä kokeilupussukan uutta hoitoainetta mukaansa. Kotona illalla Raija pesee tukkansa, viimeistelee iltansa hoitoaineella ja kertoo kavereilleen Facebookissa uudesta frisyyristään kuvan kera. Hän törmää myös Marttojen keskustelupalstalla galluppiin kotikaupungin parhaista kampaajista. Raija äänestää siellä omaansa ja hehkuttaa vielä kommenttien kera päivän tapahtumia.

Molemmissa esimerkeissä sosiaalinen media on kuvassa mukana. Ensimmäisessä se media, eli viestinnän väline, on Pekan tylysti tykittävä turpavärkki ja vaikutuspiirinä parikymmentä työkaveria. Osaa kiinnostaa, suurinta osaa ei. Informaatio tulee pakotettuna korvasta sisään.

Toisessa se on Raijan ihastuksesta näppäimistöä hivelevät sormet ja vaikutuspiirinä tuhannet samaa internetsivustoa seuraavat kanssakeskustelijat. Lähes kaikkia kiinnostaa, sillä lukea ei ole pakko.

Mikä tässä sitten pelottaa ja miksi juuri pienet ovat jääneet pois sähköisestä sosiaalisesta mediasta? Eikö kaikkien tavoitteena ole viidakkorummun rummuttaminen omaan tahtiin?

Tässäpä se vika varmaan lieneekin. Yritykset kuvittelevat, että omaa mainettaan voi hallita mediassa. Kymmenen vuotta sitten yrityksen maine oli sama asia kuin etusivun mainos paikkakunnan ykköslehdessä. Pulju oli laadukas, jos mainoksessa niin luki. Tyytymättömät saivat valitusvirtensä vain muutaman kymmenen kuuluviin, jos oikein jaksoivat töissä ja vapaa-ajalla räksyttää. Tyytyväiset puolestaan haluavat varsin harvoin omaa onnellisuuttaan kailottaa kylillä. Mainoksen sanaa ei siis ollut kyseenalaistaminen.

Pienten yritysten asiaa ei ratkaise ”mepäs jäämme sosiaalisesta mediasta kokonaan pois!” –asenne. Se kun on käytännössä mahdotonta. Yritys ei voi itse ratkaista, onko se siellä vai ei. Se nimittäin on. Asiakkaat – tyytyväiset ja tyytymättömät – pitävät siitä huolen. Sinne ei pääse rahalla eikä sieltä olla pois rahalla.

Mitä yritysten sitten pitäisi tehdä?

Vastaus on simppeli. Yritysten tulee pitää asiakkaistaan niin hyvää huolta, että nimi näkyy pääsääntöisesti hymiöiden ja ylöspäin osoittavien peukkujen vieressä. Uskon, että näin ne pienet yritykset pyrkivätkin tekemään, vaikka eivät aktiivisesti sosiaalista mediaa hyödynnäkään.

Mutta jos haluaa saada kunnon tehot irti, niin pitää ryhtyä avoimeksi. Jos mokaa ja asiakas siitä räksyttää sosiaalisessa mediassa, niin ei muuta kuin keskusteluun mukaan, myöntämään virhe ja kertomaan mitä aikoo tehdä ensi kerralla paremmin. Ajatelkaa mikä mahdollisuus! Harva pääsi Pekan avotoimistoon pahoittelemaan mokaa ja lupaamaan ensi kerralla hillitympää hiuslookia.

Jos näin uskaltaa toimia, niin suosio sosiaalisessa mediassa(kin) on saletti. Se näkynee myös siinä, että ovipumppua pitää rasvata entistä tiuhempaan ja yhä useammin matkalla pankkiin vain hymyilyttää.

Ps. jos haluat auttaa taivaltani sosiaalisessa mediassa, niin sen sijaan, että painat ”reply” ja kommentoit tekstiä minulle, tee se sosiaalisessa mediassa klikkaamalla tuota linkkiä alempaa

Ole sosiaalinen, pliis.

Oskarin sillisilakat ja purjo-perunamuusi

Tässä Herrankukkaron reseptiä on tuunattu valkosipulisuolakurkuilla ja savustetuilla silakoilla.

AINEKSET
– 500g silakkafileitä
– 1 matjessillifilee
– 3 dl kermaa
– 2 valkosipulisuolakurkkua
– 3 savustettua silakkaa
– 6 isoa jauhoista perunaa
– ½ purjo
– suolaa perunoiden keitinveteen
Kastike
– 2 dl kermaviiliä
– ½ nippua tilliä

VALMISTUS
Poista silakkafileistä selkäevä vetämällä sitä vastakarvaan. Leikkaa kurkut ja sillifilee muutaman tulitikun paksuisiksi siivuiksi. Rullaa puoleen silakkafileistä sillinpala ja puoleen kurkkutikku sisään. Lado silakkarullat uunivuokaan vieri viereen. Perkaa savusilakat ja ripottele liha silakkarullien väleihin. Kaada lopuksi päälle kermaa siten, että silakkafileet lähes peittyvät. Paista 200 asteisessa uunissa, kunnes kerma rusehtaa pinnalta.
Kuori ja lohko perunat. Pilko purjo. Keitä suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Kaada vesi pois. Soseuta ja lisää tarvittaessa tilkka kermaa ja vähän voita, jos vaimo suo.

Pilko tilli ja sekoita se kermaviilin kanssa. Tarjoa silakat ja perunamuusi tilli-kermaviilikastikkeen kera.

Sosiaalista viikonloppua!

Perjantaikokki

12 kommenttia artikkeliin ”Kuka pelkää sosiaalisuutta? – Sillisilakat

  1. Kiitos Perjantaikokki!Erittäin kansantajuinen kuvaus sosiaalisesta mediasta.Tämän luettuaan ei voi enää pitää asiaa isona mörkönä. Kiitos.

  2. Huomen!Sosiaalinen media selkokielellä, kiitos taas! Eipä tämän jälkeen voi olla kommentoimatta, eli kynnys on ylitetty, seuraava vuorenharja ei enää pelota, yli vaan reippaasti…

  3. Heps!Kyllä ja kyllä.Tällaiselle tavalliselle suomalaiselle jäärälle onkin helpompaa olla sosiaalinen kirjoitetulla sanalla silloin kun se aikataulultaan sopii, kun taasen silmätysten sosiaalisuus on välillä pikkaisen pakkopuristusta.

  4. Hyvä tiivistelmä! Yksi lisäys. Sosiaalisen median keinoin pienikin yritys voi saada myös ideoita ja kehittelyapua oolemassa oleviin ideoihin. Se on siis paitsi palaute- myös tuotekehitysväline.

  5. Hyvä Perjantaikokki, luen aina mielelläni sun kirjoituksia. Ja reseptien aikaansannokset menevät hyvin kaupaksi ruokapöydällä. Olen kanssasi ihan samaa mieltä sosiaalisesta mediasta!, Hyvä palvelu puhuu puolestaan ja siitä tulee antaa palautetta kaikissa medioissa! Teillä on ihan ainutlaatuinen asiakskontaktipinta kun jaksatte viikosta toiseen vuodesta toiseen kommunikoida asiakkaitten kanssa. Olisittepa vähän lähempänä pääkaupunkiseutua. Tekisi mieli tulla savumaasaunaan 🙂

  6. Kiitos kommentoijille. Itseäni harmittaa tuollaiset uutisoinnit ilman selitystä suomeksi, mistä asiassa on kyse. Siksi tämän kannanottoni kirjoitin.Tuomolle: mainitsemasi tuotekehityskanava on ehdottoman tärkeä lisäys! Palautteet ovat parhaimmillaan suoraa tuotekehitystä ja kun kommentointii osallistuu moni, on kokonainen ulkoistettu asiantuntija- ja tuotekehitystiimi kasassa! Viikonloppuja. Hyppään autoon ja lähden Rymättylään pitämään huolta asiakkaista… :)Petri

  7. Puhuit kirjoituksissasi pienistä yrityksistä, mutta samalla tavalla isoissakin yrityksissä pelätään sosiaalista mediaa mörkönä ja ihmetellään kuinka "sinne" voidaan mennä ja miten "sen" voisi hallita. Sosiaalisesta mediasta puhutaan ja asiaa pallotellaan, mutta mitään ei uskalleta tehdä, koska nyt ei voidakaan laittaa mainostoimistoa tai IT-kehitystä asialle ja rahalla ostaa toimivaa foorumia ja rajoittaa keskustelua vain myönteisiin aiheisiin. Asiakkaiden kohtaaminen asiakkaiden itsensä valitsemalla alustalla ja ihmisenä ihmiselle pelottaa, kun ison yrityksen päättäjistä matka asiakaskontaktiin on kasvanut liian pitkäksi. Asiakas on kasvoton ja pelottava eikä ennakoitavissa eikä ohjailtavissa. Huij!Päättäjien sukupolvi usein on myös sitä ei-vielä-niin-weppimaailmaan-sisälle-päässyttä kuin muu käyttäjäkunta, vaikken halua ikärasisti ollakkaan. Mediakasvatukselle on tarvetta ja asenteissa korjattavaa. Keskustelu, tiedonhaku ja -jako ovat jo siirtyneet maailmanlaajuisina nettiin. Kysymys on enää mukaanmenemisestä. Onko yrityksillä varaa jäädä ulkopuolelle?

  8. Voisiko Perjantaikokki harkita Facebook-ryhmän perustamista? Ainakin minä tarttuisin siihen lusikkaan heti. Bon weekend!

  9. Vinkkinä haluan sanoa, että suosittelen että laitat linkin sivuille, josta voi käydä esim. lisäämässä FB:hen jne. ilman vaikeuksia. Suurimmalla osalla lehtiä tämä esmes on.

  10. Itseäni harmitti tuossa Sopranon julkistuksessa tutkimuksestaan, että siinä annettin sosiaaliseen mediaan osallitumisesta "kallis" kuva. Toisin sanoen korostettiin, miten paljon siihen pitää investoida markkinointieuroja. Höpö höpö, sanoo toinenkin ilmaiseen Blogger-blogiin kirjoittava. Aikaa ja omistautumista se tosin vaatii pieneltä yrittäjältä.

  11. Ja ennenkuin käydään kaikki sosiaalisesti kehumaan ja haukkumaan yrityksiä feisbuukissa tai vastaavissa niin kannattaa huomioida että onhan se aika epäreilua että haukutaan yritystä ns. selän takana eli vaikka keskustelupalstalla jota alan harrastajat lukee mutta josta yrittäjä itse ei tiedä mitään. Yrittäjä vain ihmettelee miksi asiakasvirta tyrehtyy. Oikea tapa on antaa palaute ENSIN yritykselle/yrittäjälle ja katsoa haluaako yritys parantaa palveluaan. Ei ole juuri muuta kuin kiusantekoa teilata yritys ilman että antaa yritykselle mahdollisuuden korjata (ehkä kerran elämässä) sattunut virhe. Itselleni myytiin juuri laatikollinen vääränlaista tuotetta. Puhelinsoitto yritykseen ja selvisi että he haluavat korjata virheen. Toinen tapaus taas koskee valmistevirheellistä tuotetta jota maahantuoja/valmistaja ei suostu vaihtamaan. Vika mainittiin jopa ominaisuutena. On ihan varma että muistan mainita valmistajan nimen usealla keittiötarvike foorumilla ja turuilla ja toreilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s