Aurajoen rannassa alkoi eilen mielestäni eräs vuoden parhaista karkeloista – silakkamarkkinat. Kuljeskelemalla nyt viikonloppuna Auran rannoilla, tarjoutuu kuluttajalle harvinainen mahdollisuus saada tuottajalle kasvot. Siellä ne kasvot veneissään kauppaavat aivan itse pyytämiään, perkaamiaan ja jalostamiaan kaloja. Satunnainen kuljeskelija voi mennä kysymään vaikka luodon tarkkuudella pyyntipaikkaa tai vinkkejä kalan käsittelyyn – veikkaan, että ilman vastausta ei jää. Kaupantekijäisiksi saatat saada rupattelutuokion maailman toiseksi upeimmalla kielellä – saaristo-suomella. Omaan ostoskassiini tarttui taivaallista marinoitua ahventa. Eikä vähiten siksi, että kalastaja oli nimennyt tuotteensa veneensä mukaan ”Julian kalaksi”. Tyttäreni Julia söi puolet purkista, heti kun sen kotona sain auki.

Kehitys kalataloudessa on markkinoista huolimatta huolestuttava. Veneillä paikalle saapui tänä vuonna enää viisi kalastajaa. Rannat täyttyvät pääasiassa markkinahumua tarjoavista helppoheikeistä, jotka nekin toki ovat monelle tärkeitä ja tekevät kunniallista työtä. Vähissä ovat aidot kalastajat. Vielä1980 luvulla ammattikalastajia merialueilla oli noin 2000, nyt enää reilut 200 kalastajaa.

Saaliit ovat pienentyneet ja kalaa on entistä hankalampi löytää. Olen itse havainnut dramaattisen muutoksen omassa vapaa-ajan kalastuksessani. Vielä kolme vuotta sitten oli helppo kehua saaristomeren kalavarmuutta. Nyt myönnän reilusti, että satunnaisena virvelinheiluttajana olen puolitoista vuotta kiertänyt kaislikoita käytännössä ilman tärppiä.

Kotimaisen kalan osuus suomalaisten kulutuksessa on enää kolmannes kaikesta kalasta. Eikä suunta ole nouseva. Kalastus on tarjonnut tärkeän, usein ainoan, elinkeinon juuri ulkosaaristossa. Kalastuksen kuollessa, päättyy myös muu elämä, kun elantoa ei merestä saa.

Kalaa on, mutta kalastaja ei siihen ehdi

Ei kala merestä ole kadonnut – vielä. Sen viholliset ovat vain ajaneet kalan uusiin kohteisiin. Ja kalastuksesta on tullut kilvanjuoksua. Kumpi ehtii verkoille ensiksi – hylkeet vai kalastaja. Hylkeet viihtyvät saariston ulkolaidoilla ja kannan kasvu on ajanut kalat sisäsaaristoon. Hylkeet ovat seuranneet perässä. Totesin asian omin silmin, kun elokuussa purjehdimme viikon ristiin rastiin sisä- ja välisaaristossa. Näimme neljä hyljettä viiden päivän aikana. Ja vasta kolme vuotta sitten näin elämäni ensimmäisen hylkeen ”livenä”.

Usein mainitaan myös merimetson vaikutus kalakantaan. Merimetso kieltämättä sijaitsee ravintoketjun huipulla – kuten hyljekin. Suomessa pesii noin 25 000 lintua, jotka syövät kalaa päivässä 10 000 kilon edestä. Tämä vastaa 2,5 %:a ammattikalastajien päiväsaaliista. Noin puolet merimetson ravinnosta on särkikalaa, joten aivan selvää syy-yhteyttä kalasaaliiden heikkenemiseen on uskaliasta vetää. Tosin lintupopulaatiot ovat hyvin paikallisia ja vaikutus saattaa yhden kalastajan elämään olla dramaattinenkin. On merimetson todettu käyvän ”kokemassa verkkojakin”.

Ihminen sittenkin pahin kalastajan vihollinen?

Kalan luontaisten vihollisten vaikutus paikallisesti voi olla suuri, mutta tarkasteltaessa koko Itämerta, nousevat muut ympäristötekijät päärooliin. Meren saastuminen ja rehevöityminen on saatava kuriin, jotta kala ja kalastajat voivat saaristossamme elää. Lisäksi me ihmiset vaikutamme enemmän kuin ajattelemmekaan omilla kulutusvalinnoillamme. Ostamalla marketista muovirasiaan pakattua tilapiafileetä, tuet käytännössä monikansallisia logistiikka- ja elintarvikeyrityksiä. Ostamalla kotimaista kalaa, kilisevät eurot ainakin osittain jonkun saaren niemennokkaan – ihan aidon kalastajan kouraan.

Tee siis hyvä työ, käy silakkamarkkinoilla, suosi kotimaista kalaa (kysyntä luo tarjontaa!) ja älä likaa Itämerta.

Ps. pieni kansalaisaktivisti nosti minussa taas päätään. Perustin ”Pelastakaa kalastajat” –adressin. Jos kannat huolta samasta asiasta, ilmaise se antamalla nimesi. Lue lisää klikkaamalla tätä!

Lähteet

Turun Sanomien raportti silakkamarkkinoilta (video)

Merimetso BirdLifen sivuilla

Riistan- ja kalantutkimuslaitoksen tilastot

Maa-artisokkakeittoa ja silakkasandwich

Hylkeitä muistellessa kaivoin esiin kesän reissumme reseptit ja kuvat. Vielä sieltä löytyi muutama, jota en ole teille esitellyt. Tässä niistä yksi, jonka alkuperäisresepti taisi olla Antti Vahteran kirjasta.

Maa-artisokkakeitto

AINEKSET
– 500 g maa-artisokkia
– 2 dl kermaa
– 25 g voita
– 6 dl kasvislientä (tai 1 rkl kasvisfondia ja 6 dl vettä)
– 2 kpl salottisipuli
– merisuolaa ja valkopippuria

VALMISTUS
Kuori maa-artisokat ja pilko pieneksi, kuten sipulitkin. Freesaa maa-artisokat ja sipulit voissa. Lisää liemi. Keitä kunnes maa-artisokat ovat kypsiä. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää kerma ja sekoita vielä uudelleen. Mausta suolalla ja pippurilla.

Silakkasandwich

AINEKSET
– 150 g savusilakoita
– 40 g voita
– puolikkaan sitruunan mehu
– 40 g tuorejuustoa
– kourallinen ruohosipulia
– merisuolaa ja valkopippuria
– 1 dl siirappia
– pala saaristolaisleipää

VALMISTUS
Irrota silakan lihat ruodoista. Soseuta silakat esim. sauvasekoittimella. Lisää pehmeä voi, tuorejuusto sitruunanmehu ja mausteet. Sekoita. Tarkista maku ja lisää lopuksi hienonnettu ruohosipuli.

Leikkaa leivästä viipaleita ja kostuta ne siirappivedellä. Levitä massa kahden viipaleen päälle tasaisesti ja laita massan päälle kaksi leipäviipaletta ja niiden päälle taas silakkamassaa tasaisesti. Laita päälle vielä kaksi viipaletta leipää ja nosta koko komeus kylmään odottamaan leikkausta.

Tarjoa leipä keiton kera.

Vaikutusvaltaista viikonloppua!
Muistakaahan äänestää.

Terveisin

Perjantaikokki