Ihmisen parhaat asiakaspalvelijat – Grillattua, kotimaista parsaa ja kanavartaita

Hyvään ruokaan ei paljoa vaadita – kuten ei myöskään hyvään palveluun. Törmäsin poikkeuksellisen hyvään palveluun yllättävässä paikassa, nimittäin itsepalvelukojussa. Olo oli kuin ulkomailla, sillä niin ylitsevuotavaisen ystävällisiä ja innostuneita asiakaspalvelijat olivat. Tai no, toinen heistä, sillä toinen oli selkeästi paikan esimies ja yritti pitää ”jotain rotia” yllä. Vanhempi myös varmisti, että maksu suoritettiin ja oikein, mutta nuorempi keskittyi vain palvelemaan.

Iloinen vastaanottokomitea odottaa asiakkaita

Saapuessani ostoksille, tultiin minua vastaan jo autolle. Hyvä, että ulos pääsin, kun koin iloisen ja lämpimän vastaanoton. Hetkinen, ajattelin. Minähän olin saapunut itsepalvelupisteeseen kotoisessa suomenmaassa. Mistäköhän nyt tuulee?

Suoritin ostokseni nuoremman ja innokkaamman seuratessa kiinnostuneena toimiani ja autellen aina välillä siinä, missä taidot riittivät. Intoa oli paljon enemmän kuin kokemusta, mutta asiakaspalvelijan aitous ja ilo peittivät heikkoudet alleen. Maksoin ja poistuin pienestä putiikista hymy huulilla. Ja yllätyin taas.

Suoramyyntikoju

Minua juuri tarmokkaasti autellut liikkeen nuorempi asiakaspalvelija oli jo vilahtanut ohitseni autolle ja huolehti, että pääsin ostoksieni kera turvallisesti istumaan. Melkeinpä tuli autoon sisälle saakka toivottamaan minulle ja perheelleni mukavaa päivää.

Kyseessä oli todellinen palvelun tehokaksikko, nauvolaisen Peussan omena- ja perunatilan vahtikoirat, jotka vastaavat myös heidän itsepalveluputiikkinsa asiakaspalvelusta, vartioinnista ja tunnelman luonnista.

Siellä täällä saaristossa on tilojen kylkeen kohonnut pienen pieni koju, jossa on tarjolla tilan taatusti tuoreita tuotteita. Monessa suoramyyntiputiikissa maksu onnistuu vain luotolla – nimittäin tilallisen luotolla siihen, että asiakkaat maksavat. Vaihtorahatkin saa laskea ja hoitaa itse. Tingata ei voi, mutta ei tulisi näin hyvistä raaka-aineista ja palvelusta mieleenkään.

Tervemenotoivotus. ”Tulkaa pian takaisin!”

Peussalla tarjolla on perunoita, parsoja ja sesongin mukaan myös luumuja (taivaallisen makeita), omenoita ynnä muita lähiherkkuja. Tämä on meillä mökkimatkamme varrella ja on käytännössä ohittamaton ostospaikka. Lapsetkin viihtyvät, kun palvelu on niin hyvää! Tila ja putiikki sijaitsevat Öjenin kalasatamaan ja lauttarantaan johtavan tien varrella. Suosittelen!

Anna vinkki muille!

Mitkä ovat sinun ympäristösi suoramyyntitilat ja ohittamattomat ruoka-aitat? Kommentoi tuohon alle paikkakunnan kera – saamme taas uusia syitä lähimatkailla ruoan perässä Suomessakin.

Herkullista viikonloppua, hyvän palvelun kera,

Perjantaikokki

Grillattua, kotimaista parsaa ja kanavartaita

On parsaa ja on Parsaa. Suomessakin on alettu kasvattamaan tätä alkukesän herkkua jo useammalla tilalla. Ja miksi ei kasvatettaisi, sillä kokemukseni mukaan maaperästämme nousee oivallisia parsatankoja. Tämä viime viikonloppuna nauttimamme pesi ulkomaiset kilpailijansa mennen tullen. Raaka-aineen tuoreus ja laatu ratkaisee sitä enemmän, mitä vähemmän valmistukseen sisältyy maustamista ja muokkaamista. Ja parsathan syödään usein sellaisenaan keitettynä. Nauti tämä kesäisenä, kevyenä lounaana tai illallisen alkupalana.

AINEKSET

  • 16-20 vihreää parsaa
  • 4  broilerin marinoimatonta rintafileetä
  • 1 keltainen paprika
  • ½ kesäkurpitsa
  • voita
  • merisuolaa ja mustapippuria myllystä
  • grillivartaita

VALMISTUS

Valmista vartaat. Pilko kanat, paprikat ja kesäkurpitsa sopivan kokoisiksi paloiksi ja pujota vartaisiin vuorotellen kutakin. Rouhi pinnalle pippuria ja suolaa. Grillaa kypsiksi.

Vihreitä, vasta pellosta nostettuja kotimaisia parsoja ei tarvitse kuoria. Napsaise vain muutaman sentti juuresta pois ja huuhtele parsat. Keitä suolalla maustetussa vedessä tai höyrytä parsakattilassa 5-6 minuuttia. Kaada päälle voisulaa ja tarjoa heti vartaiden kera.

Yksinkertaista, kaunista ja taivaallisen hyvää.

Upea nainen – Viikuna-chevre –salaatti

Olen suonut eläissäni ihailuni vain harvoille henkilöille. Eräs näistä ihailuni kohteista on tapauksena täysin ainutlaatuinen. Hänenlaisiaan ei maailmassa montaa ole.

Tänään hänen elämässään tapahtuu jotain merkityksellistä. Jotain, joka toivottavasti johtaa vuosien kuluttua monen muunkin elämässä suuriin asioihin. Tänään hän väittelee ja valmistuu tohtoriksi. Tutkimuksensa kohteena hänellä on ollut, ei enempää eikä vähempää, rintasyöpä ja tavoitteena kehittää aihioita tulevaisuuden lääkkeille taudin parantamiseen.

Johtaa vuosikymmenen tutkimustyö sitten lääkkeeseen tai ei, niin on hän saanut aikaan jo jotain paljon suurempaa. Hän on saattanut tähän maailmaan jälkeläisiä, jotka muistuttavat hänestä niin monessa mielessä ja niin läheisesti, että heitä seuratessaan, voi kuvitella tuon upean naisen hymyn, viisauden ja luonteen parhaat piirteet jalostuneessa muodossa edessään.

Siinä, missä toiset jahkailevat ja tuumailevat, tekee hän päätöksiä. Siinä, missä muut hakevat suuntaa toiminnalleen, on hän jo matkalla. Siinä, missä toiset korjaavat eilisen virheitä, niittää hän jo huomisen satoa. Hänellä on uskomaton kyky tehdä asiat oikein jo ensimmäisellä kerralla, tehokkaasti, taidolla ja päättäväisyydellä. Ikää hänellä on vasta kolmekymmentä, mutta saavutuksina upeat piirteidensä perijät ja kohta päässään tohtorinhattu.

Perheen hänellä on aina etusijalla, eikä hän koskaan kanna töitä tai stressiä mukanaan. Me, joille ei ole vastaavaa oikeisiin aisoihin keskittymisen kykyä suotu, hämmästelemme tehokkuutta ja saattaisimme epäuskoisena tehokkuudesta luulla tuloksia jopa vilpiksi, ellemme häntä tuntisi ja tietäisi luotettavuuden sekä oikeudenmukaisuuden perikuvaksi.

Rakas vaimoni, tämä on sinun päiväsi. Kun kello ylittää puolen päivän, alkaa haasteesi, josta tiedän sinun selviävän omana itsenäsi vastaväittäjäsikin hurmaten. Olet luonnonlapsi, luontainen onnistuja ja ilon tuoja. Ja kohta myös tohtori.

Kun sinä hymyilet, niin koko maailma hymyilee kanssasi. Onnea!

Perjantaikokkisi

Viikuna-chevre –salaatti
Juhlan kunniaksi juhlallinen alkupala! Viikunat ovat herkkua, mutta maksavat Suomessa maltaita. Silloin tällöin, kun hyviä kaupasta saa, hemmottelemme itseämme muutamalla. Alla yksi loistava alkupala juhlaillallisen alku- tai väliruoaksi.

AINEKSET
–    ½ kerää romainesalaattia
–    ½ kerää friseesalaattia
–    4 viikunaa
–    4 siivua pekonia
–    ½ pötkö chevreä (100g)
–    2 rkl siemensekoitusta (pinjansiemen, kurpitsansiemen jne.)
–    Vincottoa
–    mustapippuria myllystä ja Maldon-suolaa pinnalle

VALMISTUS
Herkässä ruoassa raaka-aineiden laatu nousee esiin! Lado lautaselle lötköä salaattia ja nahistuneita viikunoita, niin annos ei kelpaa kenellekään. Pidä siis huoli, että tarjoat raikkaita, hyviä raaka-aineita. Aloita paistamalla pekonit. Laita ne kylmälle pannulle ja anna paistua kaikessa rauhassa rapeiksi puoliteholla. Nosta jäähtymään talouspaperille.

Huuhtele salaatti kylmässä vedessä ja kuivaa salaattilingossa tai lehdet irrotettuina talouspaperin päällä. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi.

Paahda siemeniä kuumalla pannulla hetki. Älä polta! Poista viikunoista kuivat varret (jos on) ja pilko kuuteen siivuun. Pilko chevre kiekoiksi.

Pirskottele salaatinlehdille tilkka oliiviöljyä, pyörittele ja nostele lautaselle. Kokoa päälle muut ainekset ja pirskota vielä vähän Vincottoa sinne tänne. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa rapeakuorisen leivän ja hyvän viinin kera.

Turun vaihtoehtoiset nähtävyydet – Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita

Nyt jo kaikki arvaavat, mitä tämän viikon aihe koskee. Luonnollisesti rakasta Myllysiltaamme ja sen aiheuttamaa mediakohua. Ajan päivittäin sillan ohi kaksi- tai nelipyöräisellä välineellä ja olen päässyt seuraamaan hieman minua vanhemman turkulaisen nousua otsikoihin varsin läheltä. Nousu on ollut rakettimaisempi kuin BB-Kakin ja varmasti pitkäkestoisempi kuin Diili-Jetron.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykypäivän huomiomediassa julkkissiltamme päätyy hyvin pian unholaan ja uudet  kertakäyttöjulkkikset nousevat valtakunnassamme pinnalle. Emme me Turussa tietenkään oleta, että silta olisi jatkuvasti mediassa pinnalla, mutta hartaasti toivomme, että se notkuisi edes muutaman sentin pinnan yläpuolella. Noin niin kuin kirjaimellisesti. Kunhan se nyt ei ainakaan päätyisi viettämään aikaansa Aurasillan alikulkutunneleihin, joissa ennen vanhaan yhteiskunnan hylkäämät ressukat notkuivat.

Metrin notkahdus ei matkana ole kummoinen. Kuka tahansa aikuinen voi notkahtaa sen verran, kun vain kyyristää selkänsä. Mutta kun kolmevitonen edelläkävijä notkahtaa metrin, niin johan kohistaan.

Jokaisella tärkeällä kaupungilla on oma erikoinen nähtävyytensä. Pisalla on kalteva torninsa, San Fransiscolla Golden Gate -siltansa, New Yorkilla Vapauden patsaansa ja Turulla Notkosiltansa. Mitäs muilla suomalaisilla kaupungeilla on? Eipä juuri vastaavaa. Joku ilkeämieli kertoi jokirannassa, että itse asiassa Forssalla on kaksi nähtävyyttä, mutta ne on molemmat ministeri Anttilalla. Tähän en ota kantaa, kun en asiaa tarkemmin tunne.

Olemme sitten maailman kartalla tai emme, niin yksi asia  on varmaa: silta on kerännyt yleisöä pällistelemään notkeuttaan jo viikon verran – päivin öin. Sillä on ollut paikalliseen liike-elämään varsin piristävä vaikutus! Sillan viereinen, hieman nukkavieru grilli, elää nyt elämänsä kevättä. Sillan kevyen liikenteen umpisohjoiset kiertotiet on miinoitettu neonvärisillä makkaraperunamainoksilla, ikkunat on pesty ja verhot nostettu. Myyjänkin kerrotaan hymyilleen! Sillan viereistä ravintolalaivaa on useaan otteeseen sahattu irti jäistä ja yritetty suoristaa talven aikana. Nyt ei ole tarvetta enää suoristaa, sillä Kalteva Ravintolalaiva sopii hyvin Notkosillan viereen turistimagneetiksi. Mutta millä taataan kallistus jäättömänä kautena? Olisiko Myllysillan tarpeettomista paalutuksista tähän avuksi?

Kesäksikin olisi hyvä saada vipinää joen penkoille. Olen vuosikausien kokemuksen pohjalta todennut, että mikään muu ei kerää jokirantaan niin tehokkaasti yleisömerta, kuin joessa kelluva auto. Ei tarvitse olla edes mikään Mercedes, vaan ihan perus-Corsa käy. Kunhan se kelluu edes vartin. Sosiaalisen median aikoina Turun kulttuuripääkaupunkihanke voisi hankkia öljyistä, moottoreista ja muista saasteista putsattuja, puolikelluvaksi tuunattuja Fiateja ja Corsia yläjuoksulle ja vinkata Facebookissa, Twitterissä ja puhelinluettelossa, aina kun auto on aikeissa tipahtaa kelluntamatkalleen. Sana leviää kulovalkean tavoin ja jokirannat täyttyvät paikallisturisteista. Siinä on loistopaikka lanseerata uusi taidenäyttely, performanssiesitys tai korkeakulttuurinen laulutuokio. Samalla saadaan lisää bisnestä rannan yrittäjille ja lehteen komeat otsikot ja kuvat: ”Kulttuuripääkaupungin laulutuokio veti rannat täyteen yleisöä!” Kontekstista viis!

Kesää ja kelluvia autoja odotellessa,

Perjantaikokki
Paistettua matikkaa, kermassa muhennettua fenkolia ja uusia perunoita
Tämä resepti olisi pitänyt ilmestyä itse asiassa viime viikolla ”Mahdoton matikka” –kirjoituksen yhteydessä. Mutta tulkoon nyt viikon myöhässä. Reseptissä on hyvin yksinkertaiset ainekset maistuvassa muodossa. Madetta ei saa missään nimessä paistaa ylikypsäksi.

AINEKSET
 
 –       kaksi madetta
–       12 uutta perunaa (ks. säilöntäresepti täältä)
–       12 vihreää parsaa
–       1 fenkoli
–       2 kevätsipulin vartta
–       2 dl kermaa
–       1 dl kuivaa valkoviiniä
–       voita paistamiseen
–       merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Nylje ja perkaa mateet. Säästä maksa ja mahdolliset mädit ja nauti erikseen myöhemmin. Fileoi mateet ruodottomaksi (tai ohita edellä olevat vaiheet tilaamalla made nyljettynä ja fileoituna).

Pilko fenkoli siivuiksi ja poista kova kannan keskusta. Paista voissa miedolla lämmöllä kypsäksi. Lisää pilkotut kevätsipulinvarret ja valkoviini. Kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua miedolla lämmöllä, että kastike sakeutuu.

Keitä perunat (ks. ohje täältä). Kypsennä parsat perunoiden keitinveden höyryssä. Laita pannulle sopivasti voita, kuumenna se kiehuvaksi ja lisää mateen lihat. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta (minuutti pari per puoli). Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoa perunoiden, parsan ja muhennetun fenkolin kera.

Viikon knoppitieto – ken on silloista tunnetuin?

Testi tehtiin hakusanoilla ”Sillan nimi Turku” Googlessa 11.3.2010. Tulos on seuraavanlainen (yläjuoksulta alajuoksulle):

  • Tuomaansilta 931 osumaa
  • Aurasilta 1080 osumaa
  • Teatterisilta 3330 osumaa
  • Myllysilta 60 300 osumaa
  • Martinsilta 5930 osumaa

Myllysilta on siis Aurajoen silloista ylivertainen superjulkkis! Toistaiseksi se kuitenkin häviää Golden Gatelle (yli 20 miljoonaa osumaa) ja BB-Kakille (yli 500 000 osumaa) reilusti, mutta pieksee Diili-Jetron kevyesti (4110 osumaa). Voimme todeta, että uusi turkulainen julkimo on syntynyt!