Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista – Aika kultaa muistot

Moni on kesälomiltaan jo palannut, kuten myös minä viimeviikkoiselta purjehdukseltani. Yleinen kysymys palaajalle on, että ”no, oliko hyvä loma?” tai ”oliko kiva matka?” Tähän lomaltapalaajan pitäisi pystyä vastaamaan yhdellä lauseella, kertoen kaiken olennaisen, mutta kuitenkaan liikaa jaarittelematta. Tehtävä on mahdoton ja siksi vastaus typistyy helposti lyhyeksi. ”Oli, kiitos kysymästä!”

En muista koskaan saaneeni negatiivista vastausta kysymykseen. ”Kiitos kysymästä, mutta loma oli aivan onneton! Toivottavasti en enää ikinä joudu lomalle!”

Pomollani on tapana kirjoittaa matkakertomus ja samanlaista perinnettä olemme noudattaneet nyt neljättä vuotta venereissuillamme. Olemme siis kirjoittaneet lokikirjaan säätilan, lähtö- ja saapumisajan, kuljetun matkan ja muiden perinteisten merkintöjen lisäksi päivän hauskat sattumukset tai vastoinkäymiset, nautitut ruoat ja muut mielenkiintoiset asiat.

Kun vuoden kuluttua katselee kuvia ja muistelee matkaa, niin muistaa varmasti vain ne hienot hetket. Moni jälkikäteen hauska kommellus on painunut unholaan. Kuka nyt ylipäätään kuvaisi itkeviä lapsia tai pohjaan palanutta ruokaa ja haluaisi niitä muistella! Mutta kun pienet vastoinkäymisetkin on kirjattu muistiin, on sattumuksille kahta hauskempi nauraa jälkikäteen!

Paljastan teille nyt, että minulla oli erittäin mukava lomaviikko, vaikka omat kommelluksensa siihenkin osui. Poikamme yritti kaikessa yksivuotiaan ennenaikaisessa uhmaiässään tehdä vain kiellettyjä asioita (ja niitä ahtaassa purjeveneessä on paljon!) ja jos ei niitä saanut tehdä, niin osoitti tyytymättömyytensä tavalla, jonka koko venekunta sai tuta. Pojan uhma meni pidemmän päälle jopa huvittavaksi. Miten niin pienellä miehellä voikin olla niin kova tahto? Päätimme kirjoittaa tästä hänelle omistetun kappaleen lokikirjaan, ettemme vain sitä unohtaisi.

Jos hänestä joskus kasvaa purjehtija, niin lupaan lukea sen hänelle ääneen.

Oman pienen kappaleen kertomuksessa sai myös armas anoppi, joka spontaanisti tarttuu hetkeen ja saa aina aikaan – ja paljon. Purjehduksen tiimellyksessä menin tiputtamaan kamerani lattialle sillä seurauksella, että salamalaite meni käyttökelvottomaan kuntoon. Tämä tapahtui jo matkan toisena päivänä ja hetken sadattelin mielessäni, koska uutta en saisi ennen palaamista Turkuun. Olimme suunnitelleet erinomaisia ruokia, jotka olisin halunnut ehdottomasti kuvata.

Kun ilta koitti ja ruoka oli pöydässä, laitoin veneen kaikki valot päälle ja kaivoin avuksi vielä kaksi otsalamppua ja yhden taskulampun. Josko niillä saisi edes vähän valaistua annosta! Pyysin anoppia auttamaan ja pitämään lamppuja. Säädin kameraani ja otin muutamia testikuvia. Kun nostin katseeni ruoasta, meinasin tippua penkiltä. Oli taas anoppi tarttunut hetkeen ja saanut oikein älynväläyksen! Kirjaimellinen valopää.

Lopputuloksen näette viereisestä kuvasta! Ei tätäkään kiikkustuolissa muistaisi, ellei olisi kirjoittanut muistiin…

Valkosipuli-sitruunakanaa sekä savoijinkaalia uunista

(pahoittelen kuvan kalpeaa valoa – syyn arvannette)

AINEKSET

Sitruunakana

– 1 kg marinoimattoman broilerin osia (koipi, reisi, rinta)
– 1 kpl valkosipuli
– 2 kpl sitruuna
– 2 rkl timjami, tuore
– 3 rkl oliiviöljyä
– 1,5 dl valkoviiniä
– mustapippuria myllystä

Paistettua savoijinkaalia

– 1 kpl iso savoijinkaali
– 5 dl kanalientä (tai 1 rkl fondia ja 5 dl vettä)
– 5 rkl oliiviöljyä
– 3 rkl timjami, tuore
– Maldon-suolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Pilko sitruuna paloiksi ja irrottele valkosipulin kynnet. Älä kuori kynsiä, vaan riko ne veitsen lappealla puolella. Laita öljyä uunivuokaan kanan, sipulin ja sitruunan kanssa. Pirskottele päälle valkoviiniä ja paista uunissa miedolla lämmöllä kaksi tuntia folion alla. Ota uunista ja poista folio. Laita uuni täysille ja grillaa kanoihin kaunis pinta. Ripottele pinnalle timjamit.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kaali neljään osaan ja laita uunivuokaan. Kaada päälle kanaliemi. Pirskottele pinnalle öljy sekä mausteet. Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Sattumanvaraista viikonloppua!

Perjantaikokki

Ps. Lipunmyynti verkossa tarpeena? Tutustu Lyytiin.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta – Mytologian taruolennosta tavalliseksi liftariksi

Innosta pinkeänä kuin ilmapallo vappuna, kerroin viime viikolla löytämästäni kutsumuksesta, nimittäin herkkusuisuudesta. Olin havainnut, että syntymääni juhlitaan gastronomian jumalattarelle omistettuna juhlapäivänä. Havainto sai minut ainakin puolitosissaan iloitsemaan kohtaloni löytymisestä näin erinomaisen mukavan asian, herkuttelun, parista.

Vaimo uhkasi viedä lääkäriin, ellen vuorokaudessa tokene. Melkein jo lannistuin ja annoin asian olla, kunnes sain kertakaikkisen vahvan sinetin epäilyjeni paikkansapitävyydestä.

Kuten moni hyvin tietää, kirjoittelen nämä tarinat usein torstain ja perjantain välisenä yönä. Joskus löydän aiheen ja innon jo aiemminkin ja koetan pitää paloa yllä, kunnes saan ideani kirjattua ylös. Viime viikolla olin niin varma tulevan perjantaireseptin teemasta, että sinnittelin minkä kykenin, enkä antanut vaimon ja lähisuvun lääkäriuhkailujen latistaa riemuani Gastreian kanssa yhtenevän juhlapäivän löytämisestä. Halusin pitää intoa yllä ainakin kunnes saan riemun paperille ja matkaan.

Mutta kuinkas kävikään! Torstai-illalla, kirjoittaessani perjantaireseptiä, piippasi vaimoni puhelin. Viesti tuli ystäviltämme. Se oli lyhyt, mutta meni suoraan asiaan. ”Hei. Pöydällämme on kuusikymmentä kyyhkyä, emmekä jaksa kaikkea kaksin syödä. Maistuuko?”

Siinä ei kuulkaas enää johdatukselle tarvinnut etsiä vahvistusta! Seuraavana iltana nautimme taivaallisen illallisen keskellä Liedon kaunista maalaismaisemaa, koivukujan päässä, herkutellen kesäkurpitsa-fenkolikeitolla, kyyhkyillä, paahdetuilla rosmariiniperunoilla ja kirsikkatomaateilla, tryffelikastikkeella, karpaloilla valkosuklaassa ja ties millä.

Ajaessamme illan päätteeksi herkuilla suorastaan ylenpalttisesti ravittuina kohti kotia, oli autossamme sellainen humisevan seesteinen ja onnellinen tunnelma, kuin vain kesäyönä voi olla. Ainoastaan vaimoni uhrautuvaisuus kuskiksi suostumisen muodossa esti minua avaamasta suutani ja kysymästä: ”Joko uskot? Sukua jumalille ollaan!”

Olisi saattanut matka keskeytyä ja muuttua peukalokyydiksi.

Yrttinen Aurajuusto-broileripasta

Todellinen gastronomi meidän perheessä on kuitenkin se vaimo. Ei siitä päästä yli eikä ympäri. Tähänkin ruokaan kannoin kaupasta vain Aurajuustoa, kermaa ja pastaa. Loput hän kaivoi jääkaapin uumenista tai suoraan takapihalta. Voin kertoa, että oli muuten herkullista!

AINEKSET
– 4 marinoimatonta broilerin rintafileetä
– 2 dl kermaa
– ½ pakettia Aurajuustoa
– 500g pinaatilla värjättyä tagliatellea (ainakin Barilla tekee tätä)
– 2 pientä kesäkurpitsaa
– 2 salottisipulia
– tuoreita yrttejä muutama kourallinen pieneksi pilkottuna (salviaa, lehtipersiljaa, rucolaa, tavallista persiljaa, oreganoa, suolaviiniheinää jne.)
– oliiviöljyä paistamiseen
– Maldonsuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja mausta se suolalla. Laita pasta kiehumaan, keitä ja jätä hieman raa’aksi sillä se menee vielä pannulle. Pilko sipulit. Siivuta kesäkurpitsat kolikoiksi. Paista kuumalla pannulla oliiviöljyssä sipuleita, kanoja ja kesäkurpitsoja siten, että kanat saavat väriä. Laske lämpötilaa ja lisää kerma pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna hautua, kunnes kanat ovat kypsiä.

Lopuksi lisää pannulle puolikas paketillinen Aurajuustoa murennettuna. Ripottele aivan viimeiseksi ruoan pinnalle tuoreita, pilkottuja yrttejä.

Olivat sukujuurenne mitä tahansa, niin pitäkäähän vaimojanne arvossa!

Terveisin

Perjantaikokki

Hellehampurilainen – Elävää elämää – livelähetyksenä

Yleensä istun hiljaa yksinäisyydessä, kun kirjoitan. Tulkoon nyt poikkeus. Koitan välittää teille tunnelmaa, kuin urheiluselostaja konsanaan. Selostuspaikka, tai pikemminkin tarkkailupaikka, sillä enhän minä ääneen selosta – hulluna pitäisivät – on Vaakahuoneen terassilla. Olen iltavuorossa. Ystävät tietävät mitä se merkitsee. Oikeat hullut ovat lavalla. Itseasiassa ihan Seinähullut.

Tupa on täynnä ja kaupungissa DBTL-kaupunkifestivaali. Ihmiset kesäisiä – kuin ulkomailla olisi. Suurin osa jopa hymyilee. Ei tämä Turusta voi olla, eihän?

Henkilökuntamme (hiiskatin hyvä sellainen, jos saan kehaista) on laittanut vitosta silmään jo pari tuntia sitten. Keittiöstä nousee, kuten ammattislangissa sanotaan kun tarkoitetaan valmistamista, noin 500 carte-annosta ja pizzaa illan aikana. Se on paljon. Luonnollisesti tiukka kesäflunssa on kaatanut kaksi kokkia pedin pohjalle juuri kesän kiireimpänä iltana ja vain kaksi kokkia ahkeroi urakan. Kovia jätkiä! Apuna keittiössä, ehkä enemmänkin tiellä, alkuillasta häärää perjantaikokki. Kerran kesässä joutuu tämäkin harrastelija näemmä oikein ammattikeittiöön. Otin vastuulleni 60 hengen Seinähullujen Nakit ja Muusi -pöydän valmistamisen. Aloitetaan helpolla, niin onnistuu varmemmin. Vettä kiehumaan ja silleen.

Kaikki toimii, yleisö viihtyy, Seinähullujen Shown aikana jopa ulvoo ja hihkuu. Illan aikana saan vain yhden reklamaation, jota pidän näissä olosuhteissa hyvänä suorituksena. Reklamaatio koski savulohipastaamme. Aviopari oli tilannut kaksi annosta ja herran annoksessa oli aivan liian vähän kalaa. Tilanne oli niin tulehtunut, että vaikka puhuin kuin ruuneperi, en saanut tilannetta käännettyä paremmaksi. Lopuksi päätin antaa herralle keittokirjamme lahjaksi. Se laukaisi tilanteen ja kättelimme ystävinä. Tehdessäni lähtöä pariskunnan pöydästä, sanoi rouva, että hänen annoksessaan oli kyllä vähän liikaa sitä kalaa. En tuonut toista kirjaa, mutta meinasin kysyä, että eikö niitä olisi voinut vaihtaa päittäin. Naimisissa kun kerran olivat…

Karavaani kulkee

Erään legendaarisen Seinähullun, Seppo Korjuksen, on aika jäädä eläkkeelle kahden keikan päästä. Ikää miehellä on 66, mutta pomppii lavalla kuin lottovoiton saanut jänis. Viimeinen mahdollinen kerta nähdä hänet lavalla Turussa on 21.8. Vaakahuoneen lavalla. Siis viimeinen.

Seppo on viereisessä kuvassa se laihempi. Pidempi on orkesterin perustaja. Alla olevan videon myötä pääset hetkeksi Seinähullujen maailmaan. Se on pieni videopätkä Seinähullujen 42-vuotis juhlashowsta, joka nähtiin eilen illalla Vaakahuoneella. Eläkkeelle jäävä seinähullu pomppii lähimpänä kameraa. Näyttääkö seesteiseltä vanhukselta? Toivokaamme hänelle yhtä rauhallista eläkeaikaa!

Kiitos Seppo!

 

Hellehampurilainen

Jos on töissä hyvä porukka, niin kotona sitä vasta osataankin! Viime aikoina on kunnia ruoanlaitosta mennyt vaimolle. Ja jälleen kerran. Kiitos.

AINEKSET
– 400 g marinoimattomia kanasuikaleita
– 2 kpl tomaatteja
– 4 kpl paksuja rieskoja
– 1 jättisipuli
– 1 avomaan kurkku
– 1 pkt kotijuustoa
– kimppu rucolaa
– kimppu lehtipersiljaa
– 2 rkl oliiviöljyä
– 2 tl pestokastiketta
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS

Paista kanasuikaleet ja suikaloitu sipuli pannulla (osan sipulista voi jättää raa’aksi ja laittaa rieskojen väliin). Mausta suolalla ja pippurilla. Kuori kurkku ja suikaloi, pilko tomaatit ja kotijuusto viipaleiksi. Sekoita oliiviöljy ja pesto keskenään. Leikkaa rieska kahtia ja laita grillaantumaan hetkeksi kotijuustoviipaleiden kanssa. Kokoa hampurilainen, kun rieskat ja kotijuusto ovat saaneet väriä pintaan. Eli pohjalle tomaatit, kurkku ja sipulit, sitten kanasuikaleet ja kotijuusto. Päälle vielä revitty rucola ja lehtipersilja sekä lopuksi pestokastike päälle ja kansi kiinni.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki