Suomalaisten helmasynniksi on aina moitittu myynti- ja markkinointiosaamisen puutetta. Maailmalle mennään jaarittelemaan teknisiä yksityiskohtia vanhassa rippipuvussa, kun pitäisi mennä takki auki –asenteella kertomaan, kuinka meillä tehdään maailman parasta ratkaisua just sun ongelmaan.

Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kotiareenalla ei anneta edes mahdollisuutta treenata.

Kaikki tietävät tarinan siitä kuinka organisaatiokulttuuri syntyy. Kertaan sen siitä huolimatta. Lauma apinoita laitetaan häkkiin. Tympeää ruokaa saa jostain alaosan luukusta. Aina silloin tällöin katon rajasta lasketaan kuitenkin herkullinen banaani lähes ulottuville. Jos yksi apina tavoittelee tuota banaania, ruiskutetaan muiden päälle kylmää vettä.

Hyvin pian lauma oppii. Banaanin tullessa näköpiiriin, ei kukaan yritäkään tavoitella sitä. Yksitellen apinat vaihdetaan uusiin. Vettä ei enää ruiskuteta. Viimeisimpänä häkkiin teljetty apina hyppii luonnollisesti innoissaan kohti banaania, mutta ympärillä oleva lauma repii yrittäjän alas välttääkseen kylmän suihkun. Pikkuhiljaa kaikki apinat on korvattu uusilla. Kukaan ei ole koskaan kokenut kylmää suihkua, mutta jokainen repii innokkaan yrittäjän alas kauhun vallassa. Kukaan ei tosin enää tiedä miksi.

Näin on syntynyt (organisaatio)kulttuuri.

Kuvassa lauma ruotsalaisia apinoita. Kaikille on saatu hommattua herkullinen hedelmä.

Tarina tuli mieleeni Cheekiä seuratessa. Useampikin myynti- ja markkinointialan ihminen, joita seuraan sosiaalisessa mediassa, piti kaveria täytenä pellenä. Mennä nyt tekemään moinen haloo yhdestä pienestä stadionkeikasta. Tiedotustilaisuus ja kaikki. Lehdistötiedote olisi riittänyt. Lesoilija. Turha jätkä. Ei edes aito räppäri. Sen musiikkikin on ihan aunarista.

Ammattikunnan, jonka pitäisi hehkuttaa tuutti punaisena myynnin ja markkinoinnin taidonnäytettä repivät kaveria alas kuin apinalauma ikuisessa räntäsateessa.

 Muistaako joku vielä miksi?

Perjantaikokki – ei edes mikään aito kokki.