Ääniohjautuva VR:n lippukauppa on totta!

Sain tänään hyvää palvelua VR:n asiakaspalvelusta. Ostin Turku-Rovaniemi-Turku -autojunapaketin perheellemme (2+3+koira+auto) jouluksi, hiihtolomaksi, pääsiäiseksi ja vapuksi. Kaikki tismalleen samalla sisällöllä.

Hyvää palvelu oli, koska asiakaspalvelija oli ripeä, ystävällinen ja hoiti asiat kerralla oikein. Silti olisin ollut ilman tätä palvelukokemusta. Miksi?

Syyt ovat:

1) puhelu kesti 45 minuuttia jonotuksineen

2) kaikki tiedot käytiin läpi neljä kertaa (jokaisen matkan osalta)

3) maksu suoritettiin neljä kertaa (jokainen matka erikseen)

4) neljännen matkan pystyin ostamaan puoliksi, eli vain menomatkan. Toukokuun matkat tulevat myyntiin joskus myöhemmin.

Miksi en ostanut netistä?

Ilahduin jo ennenaikaisesti, kun luulin, että nyt autojunapaketin voi ostaa internetistä. Mutta eipä voinut. Syy oli se, että meillä on koira, joka vaatii lemmikkihytin, mutta en voi valita yhtä tavallista ja yhtä lemmikkihyttiä samaan varaukseen. Voin valita vain kaksi lemmikkihyttiä tai kaksi tavallista.

Olisin toki härskisti voinut vain varata kaikkiin matkoihin kaksi lemmikkihyttiä ja selvitä koitoksesta viidessä minuutissa. Mutta koska en halunnut viedä jonkun toisen lemmikillisen mahdollisuutta päästä Lappiin, olin puhelimessa vajaan tunnin.

On ilo edistää digitalisaatiota. Minulla oli tänään täysin ääniohjautuva käyttöliittymä.

Ps. Kuvalla huomio. Tämän hulatytön vuoksi puhelinlangat lauloivat.

Vinkki toimitilakehittäjille – tarpeet ovat muuttuneet

TS tänään: Turun keskusta ei houkuttele firmoja.   

Olen Rauno Puolimatkan kanssa samaa mieltä, että moni yritys siirtää toimintonsa turhaan Helsinkiin. Pienellä säädöllä (VR + Onnibus) voi hyvin toimia Turusta ja samalla saavuttaa paremman elämänlaadun (lyhyemmät etäisyydet, edullisemmat asunnot jne.). Varsinkin kun VR starttaa nopeamman junan, joka vie suoraan Helsingin keskustaan melkein samassa ajassa, kuin Espoon perukoilla asuva jurnuttaa 25 km Helsingin ruuhkassa aamuin illoin. Jos Turussa toimiessa säästää esim. vain 10 000€ vuodessa edullisempien palkka- ja toimitilakustannusten vuoksi, voi sillä rahalla tehdä noin 700 yksisuuntaista matkaa Turun ja Helsingin välillä. 

Puolimatkan kanssa olen siitä erimieltä, etteikö kysyntää olisi. Tarjonnan on vain kohdattava kysyntä.

Juuso Virtasen kanssa olen siinä samaa mieltä, että jotta keskusta olisi kilpailukykyinen esim. Kupittaan alueen kanssa, on alueen toimitilojen kehityttävä.

Tarpeet ovat muuttuneet. Esim. me olemme Lyytin kanssa laajentuneet nykyisissä tiloissa lähinnä naapuritoimistoja valtaamalla (väkivallattomasti, tosin). Ei ole optimaalista toimia kolmen ulko-oven takana, mutta kriteereitä täyttäviä tiloja ei keskustassa ole. No, mitkä on ne kriteerit meille (yleisten toimiston ominaisuuksien lisäksi)?

– hyvät suihkutilat (moni urheilee töihin)

– turvallinen ja helppopääsyinen pyörävarasto

– 100m torilta, jotta Turun loistavat lounasravintolat eivät ole viittä minuuttia kauempana kävellen

– valokuituyhteydet

Kävin tutustumassa mm. Puolimatkan KOP-kolmion projektiin. Upeat tilat, mutta ei minkäänlaista mahdollisuutta puku- / suihkutiloihin. Pyörät olisi taas pitänyt laittaa parkkiin torin kulmalle. Kuinkakohan usein saisi täyttää vakuutuspapereita pöllityn fillarin takia?

Nykyään tärkeintä ei enää ole (ainakaan kaikille firmoille) jalkapallokentän kokoinen parkkialue, vaan hyvät julkiset yhteydet ja em. asiat. Ihan vinkkinä Puolimatkan seuraavaan projektiin. 

Vaikka esim. Kupittaa tarjoaa hyviä tiloja ja vaikka Santtu Kiilin Mauno on mainio paikka, on monipuolinen lounasravintolatarjonta esim. meidän sijoittumisessa todella tärkeä kriteeri. Siksi pysymme keskustassa ja pidämme osaltamme Ludun, Kauppahallin, Blankon, Kellariravintolan ja muut toimijat elinvoimaisina. 

Lisäksi haluan vielä kommentoida Progmania: mahtavaa, että kasvufirmoja löytyy ja ne pysyvät Turussa. Mutta pöytäjääkiekkoa ei todellakaan voi pelata istualtaan. Optimit peliolosuhteet muodostuvat juuri pelipöydän levyisestä pöytätasosta (ei pyöreä, kuten kuvassa), jossa on sähköjalat korkeudensäätöä varten. Oppia voi tulla hakemaan meidän toimistosta. 

Siikaa ja sitruunarisottoa – Logistiikkakustannukset

Viime kuukausina kohonneet polttoainekustannukset ovat saaneet monet miettimään liikkumistaan uudella tavalla. Yksityisautoilijat välttävät turhia kilometrejä ja yritykset kannustavat taloudelliseen ajotapaan. Perjantaikokki kuuntelee polkupyöräilyn innokkaana kannattajana monen tuttavan uutta innostusta fillarointiin suorastaan tyytyväisenä. Saa nähdä kuinka monen vuosikymmenen päästä purjelaivat, hevoskärryt ja polkuautot valtaavat ykkössijan liikkumismuodoissa. Mekin jo höyrylaivalla mietimme, kuinka hienoa se olisikaan nostaa leija Aurajoessa laivan nokkaan ja mennä tuulen mukana Naantaliin. Manöveerit ahtaassa joessa saattaisivat vain olla hieman näyttävämpiä kuin nykyään. Mutta visioihan toisaalta Viking Linekin jo purjeilla kulkevaa risteilyalusta.

Pääsin viime maanantaina purjehtimaan eräällä saaristomme upeimmista aluksista – Kuunari Lindenillä. Oli kertakaikkisen hieno kokemus seilata 15 metriä sekunnissa puhaltavassa tuulessa yhdeksän solmun vauhtia isolla laivalla. Alusta kipparoinut yrittäjäkin totesi, että ennen ei polttoainetta edes mieltänyt kulueräksi, mutta nykyään sitä laskeskelee, että jokainen purjeilla liikuttu tunti säästää melkein satasen. Se on aika iso summa, kun noita tunteja tulee kesässä aika monta.

Logistiikkakustannukset tuntuvat myös leivän hinnassa. Olimme eilen Sihteeri & Assistenttimessuilla Helsingin messukeskuksessa. Kiireapulaisemme Pentti-Oskari saapui paikalle junalla ja innostui arvostelemaan VR:n hinnoittelua ravintolavaunussa. Littanaan painunut, muoviin kääritty aamiaissämpyläkin oli maksanut melkein viisi euroa! Kun hän oli ihmetellyt leivän hintaa junan asiakaspalvelijalle, oli vastaus ollut tyhjentävä. ”Totta kai se maksaa paljon. Siinä on logistiikkakustannukset mukana. Tuokin leipä on käynyt jo kahdesti Rovaniemellä!”

Ei se logistiikka, vaan logiikka…

Siikaa ja sitruunarisottoa

Jos tälle ruoalle pitäisi määrittää hinta, niin se olisi aika kova. Raaka-aineet nimittäin seilasivat purjeveneessä ristiin rastiin saaristomerta kolme päivää, ennen päätymistään lautaselle. Kala tosin ostettiin tuoreena Gullkronasta Gunvaldilta.

AINEKSET

– 800 g siikaa fileenä
– kantarelleja niin paljon kuin raaskit laittaa

Risotto
– 2 kpl salottisipuli
– 1 kpl sellerin varsi
– 25 g voita
– 1 rkl oliiviöljyä
– 3 dl arborio-riisiä
– 2 rkl kanafondia
– 1 litra vettä
– 0,5 kpl sitruunan kuori ja mehu
– 2 oksaa rosmariinia (tuore)
– 1 kpl keltuainen
– 4 rkl parmesaani
– 4 rkl kermaa
Maldonsuolaa ja valkopippuria myllystä

VALMISTUS
Pilko sipuli ja selleri erittäin pieneksi. Paista pannulla voin ja öljyn kera (1/2 voista) viisi minuuttia. Lisää riisi ja paista hetki. Lisää pikkuhiljaa vettä sekä kanafondi. Sekoita lopuksi sitruunankuori ja rosmariini joukkoon. Sekoita pienessä kulhossa munankeltuainen, parmesaani, kerma ja pippuri.

Lisää lopuksi valmiiseen risottoon munasekoitus sekä loput voista.

Leikkaa kala neljään annospalaan. Paista vaahtoavassa voissa samanaikaisesti sieniä sekä kala lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Nauti risoton kera.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki

Järjestätkö tapahtumia? Lipunmyyntijärjestelmä voi olla helppokäyttöinenkin. Tutustu Lyytiin!