Vietimme pari viikkoa sitten viikonlopun Melchsee-Frutt –nimisessä paikassa vuorilla. Se on pieni kylä Melchsee-nimisen vuoristojärven rannalla. Tiedän, että olen tämän maan luonnonkauneuden ihailussa vielä täysin noviisi, mutta jotain erityistä paikassa oli.
Ensinnäkin jo saapuminen kylään oli kokemus, jota emme helposti unohda. Autotie päättyy talvisin Stöckalp-nimiseen paikkaan, josta pääsee hissillä kylään. Mutta lumettomana kautena perille pääsee myös autolla – jos vain hermot kestävät. Tietä saa ajaa ylöspäin ainoastaan parillisina tunteina ja alaspäin parittomina. Syykin on selvä: kahta autoa ei tielle vastakkain mahdu. Tie kulkee alkumatkan laskettelurinteitä pitkin, kunnes se nousee puuttomalle ja kiviselle ylängölle. Jyrkänne on paikoitellen auton molemmin puolin – toisella ylös ja toisella alaspäin äkkijyrkästi viettävänä. Kun viimein saavut perille, on jo alkumatka tehnyt vaikutuksen. Harvoin sitä ajelee laskettelurinteitä autolla ylös. Tämä yksisuuntainen vuoristotieosuus on seitsemän kilometriä pitkä! Alaspäin pääseekin vaikka vuokrattavilla potkulaudoilla.
Itse kylä on varsin vaatimaton. Ei mikään after ski-menomesta, mutta rauhallista lomaa etsivälle varsin oiva paikka. Me yövyimme mukavassa hotellissa ja vierailun kruunasi erittäin hyvä suomalainen sauna, jonka sai varattua perheelle edullisella 20 frangin tuntihinnalla.
Parasta oli kuitenkin vaeltaminen. Ilma oli siihen touhuun täydellinen. Maassa oli vielä paikoitellen paljonkin lunta kolme viikkoa sitten sataneesta ensilumesta, mutta t-paidalla tarkeni auringossa mainiosti. Pakkasimme nuorimman lapsenkantorinkkaan ja kaksi vanhinta kävelivät itse. Suurin osa sveitsiläisistä kävelivät merkattuja polkuja pitkin, mutta me halusimme kulkea omia polkuja.
Kiersimme järveä jyrkimmät kohdat polkua pitkin ja sitten lähdimme omille teille. Lapsemme jaksoivat vaeltaa yli kaksi tuntia ja matkaakin mäkisessä maastossa kertyi nelisen kilometriä. Bongasimme vuoren sisältä pulppuavia vuoristopuroja, täytimme niistä juomapullot, kiipeilimme pienillä kallioilla, söimme eväät auringon paistaessa ja laskimme lumivanoja pitkin muovipussi takapuolen alla.
Täydellinen päivä.
Vaelluksen jälkeen nautimme hissin yläaseman ravintolassa jäätelöt ja vehnäoluet. Olimme aiempana iltana kiinnittäneet huomion hotellissa illallisella olleeseen iäkkääseempään seureen. Mitäköhän nekin täällä keskellä vuoria tekevät, pohdimme. Saimme sen selville, kun kaksi harmaatukkaista, selkeästi iäkästä leidiä marssivat jyrkkää rinnettä ylös varsin kevein askelin. Mietimme, että Suomessa on harvassa tuon tason suoritukseen tuolla iällä pystyvät. Täällä niitä näytti olevan oikein ryhmämatkaksi saakka.
Missä salaisuus?
Kuten viime perjantaina kirjoitin, nauttivat paikalliset ulkoilusta. Siihen on myös luotu todella hyvät mahdollisuudet. Reitit on merkattu Sveitsiläisellä tarkkuudella. Jokaisessa pienessäkin polunhaarassa on kyltit seuraavan määränpään suunnasta, arvioidusta kävelyajasta ja muista huomioonotettavista asioista. Erikseen on merkattu pyöräilijöille sopivat polut, kävelijöille tarkoitetut, sauvakävelyyn soveltuvat ja liikuntaesteisille kunnostetut reitit. Ja kaikista näistä löytyy omat, hyvät kartat sekä älypuhelinsovellukset.
Liikkumisesta luonnossa on täällä tehty yksinkertaisesti erittäin helppoa. Vuoria ei sentään ole loivennettu, mutta muuten kaikki voitava on tehty.
Siinä lienee osa salaisuutta.
Liikunnallista viikonloppua!
Perjantaikokki
Salaatti paistetusta kylmäsavulohesta
Loistava ja kevyt lounas syntyy salaatinkerästä ja kylmäsavulohesta. Uutta fiilistä kylmäsavuloheen saat paistammalla sen.
– 1 kerä rapeaa salaattia – 4 tomaattia – 150 g kylmäsavulohta – 2 kananmunaa keitettynä – ½ kurkkuKastike
– 1 dl maustamatonta jogurttia – 1 rkl majoneesia – 1 rkl sitruunamehua – 1 tl vahvaa sinappia – 1 tl juoksevaa hunajaaLisäksi
– Maldon-suolaa – mustapippuria myllystäVALMISTUS
Valmista kastike: sekoita kaikki ainekset keskenään haarukalla kipossa ja anna maustua jääkaapissa hetki.
Huuhtele ja kuivaa kaikki salaattiainekset (pl. lohi ja kananmunat). Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja pilko muut ainekset. Sekoita kastikkeen kanssa. Kuumenna pannu kuumaksi ja paista kylmäsavulohen siivuja muutama sekunti molemmilta puolilta. Nostele salaatin päälle ja tarjoa heti.
Onpa upean näköinen paikka! Missähän hotellissa olitte, eli mistä löytyy hyvä sauna? 🙂 Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan.
Mervi
Moikka, hotelli oli Glogghuis nimeltään. Todella kiva, vaikkakin ei mikään superuusi enää. Kuitenkin siisti ja sauna oli hyvä!
http://www.melchsee-frutt.ch/de/page.cfm/Unterkunft_Gastronomie/Hotels/glogghuis
Kuulosti mukavalta reissulta – mekin käymme täältä Saksan puolelta joskus lasten kanssa vuoristoreissuilla. Omilla poluilla kulkemisessa on kylläkin se huono puoli, että jos sitä kaikki harrastavat, luonto kärsii. Merkityillä poluilla pysymistä suositellaan ihan sen vuoksi, etteivät vähätkin noin karuissa oloissa pärjäävät kasvit tallaannu ja eroosio pääse etenemään. Monet vuoristoalueen kasvit ovat hyvin harvinaisia.
Moikka,
hyvä pointti. Mutta toisaalta, kyllä siellä vuorilla tilaa on (ainakin vielä). Ja tässä tapauksessa ei se puoliksi asfaltoitu polku oikein vastannut suomalaisen mielikuvaa vaeltamisesta, joten hieman oli pakko poiketa 🙂
Petri