#satasyytäollaonnellinen #24 #perjantai

Need I say more?

Perjantai on ollut minulle erityinen jo kahdeksan vuotta, varsinkin bloggausmielessä. Mutta perjantaissa on myös paljon muuta hyvää.

Erinomainen työviikko on voiton puolella ja edessä on vapaa ja huoleton viikonloppu. Huomenna aamulla on tosin luvassa aikainen herätys, sillä Oliverilla on kotiturnaus jalkapallossa. Minut on miehitetty turnauskahvioon tekemään hodareita ja rouva leipoo myyntiin mokkapaloja. Hallilla on oltava jo 7.15, joten aikaiset aamuherätykset saavat jatkoa huomennakin!

Treenin puolesta kulunut viikko oli onnistunut. Joka ikinen aamu sain raahattua kroppani sängyn lämmöstä pimeään ja kylmään maailmaan – usein jo ennen kuutta. Kaksi juoksulenkkiä, kaksi kertaa maastopyörällä Üetlibergille ja pari kilometriä altaassa riittänevät tälle viikolle. Paitsi jos viikonloppuna on hyvä ilma…

Urheilu antaa energiaa päivään, mutta tuo myös henkistä tyydytystä. Jos itselleen lupaa jotain ja jättää sen tekemättä, on olo kuin Michelangelolla Sixtuksen kappelin freskossa. Jos taasen pitää kiinni lupauksestaan, niin pönkittää itsetuntoaan kuin paalutuskone. Hiiri (se, joka jää sänkyyn) hävisi Miehelle (sille, joka raahaa itsensä lenkille) 5-0!

Ennen lounasta sain haasteen Afrikantähteen ja olihan se vastaanotettava. Haastavamman pelistä teki uudet säännöt. Pelin johtaja (Albert) sai järjestää nappulat haluamaansa järjestykseen. Ja jos tuli rosvo, mutta sille antoi suukon, ei menettänytkään rahojaan! Toimisikohan tosielämässä? Tai verottajaan?

Iloa viikkoon toi myös tulevan matkan valmistelu. Lähden helmikuun alussa työmatkalle erittäin eksoottiseen kohteeseen, Turkuun. Käyn myös Helsingissä. Kukapa ei olisi moisesta innoissaan!

Järjestämme 5. ja 6.2. kolme tapahtumanhallinnan ja sähköisen viestinnän seminaaria, joissa olen puhumassa. Ilmoittautumisia on tullut jo lähemmäs kolme sataa (Lyytillä tietenkin), joten asia kiinnostaa kansaa! Hieno fiilis! Jos tarvitset kutsun, niin laita meiliä petri@lyyti.fi. Lisäksi pitäisi käydä innostamassa Kaarinan opettajia yrittäjyyskasvatukseen sekä Turun Kauppakorkeakoulun opiskelijoita yrittäjiksi. Painatan käyntikorttiini jatkossa ”matkasaarnaaja”.

Turussa käydessä täytyy käydä ehdottomasti syömässä Pizzariumissa. Lanseerasimme Lyytissä yhdessä Pizzariumin kanssa pizzamaanantain ja ensi viikolla toimistoomme saapuu taas pizzataiteilijan herkullisia luomuksia. Skypen kautta en pääse pizzoista nauttimaan, mutta porukan naamasta näkee, että maistuu!

Molto volentieri!

Jos et ravintolaa tunne, niin suosittelen tutustumaan! Vaikka vain yrittäjän vuoksi. Salla on ilostuttanut maailmaa vasta 26 vuoden ajan mutta on niin täynnä energiaa, että on saanut paljon aikaan. Äiti, opiskelija ja yrittäjä – nuoresta iästään huolimatta. Kirjoittaa muuten myös hyvää blogia.

Perjantain kohokohtia oli ehdottomasti myös Sallan kanssa käyty chat-keskustelu. Yrittäjien ajatustenvaihtoa, sparrausta ja ideointia – puolin ja toisin. Parissa tunnissa noin kaksisataa viestiä! Kasvokkain olen tavannut hänet kerran, hyvin lyhyesti, mutta SoMessa jatkuvasti. Teknologian iloja. Meissä on paljon samaa, vaikka olenkin kahdeksan vuotta vanhempi. Rakkaus Italiaan, yrittäjähenki, sosiaalisuus. Silloin on hauska vaihtaa ajatuksia.

Päivän huipennukseksi satoi vielä lunta! Lasten into lumisateen alkaessa on käsinkosketeltavaa. Lumi tuli ja lumi suli parissa tunnissa, mutta sekin riitti lapsille ulkotouhuihin.

Need I say still more?

No, maistuuhan tämä proseccokin aika hyvälle 🙂

Siis loistavaa perjantaita ja upeaa viikonloppua kaikille!

Perjantaikokki

#satasyytäollaonnellinen #7 Työ

Työ on erittäin tärkeä osa elämää. Odotin jo loman loppumista ja työn alkamista. Työ antaa päivälle rytmin, tarjoaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, onnistumiseen ja luo myös sosiaalista elämää tekijöidensä kesken.

Oma työni on lähinnä etätyötä, sillä suurin osa porukastamme istuu Turussa, puolitoista Berliinissä (mitenköhän se on mahdollista?), puolikas Tukholmassa (vielä oudompaa!) ja minä täällä Zürichin kupeessa Sveitsissä. Kuvassa on erittäin epäergonominen työpisteeni. Työni siirtyy kanssani minne menenkin, kun nappaan iPadin tai Mac Airin mukaan. Puhelimena palvelee Lumia 920. Siinä on aika hyvä mobiilityön kokoonpano.

Oikeasti en haluaisi istua, vaan mieluiten viettäisin aikaani vaikka fillarin satulassa näppistä näpytellen – siis oikeasti mobiilisti. Koska toimistoni on myös vaimoni ja minun makuuhuone, en sisustuksellisista syistä viitsi (en saa) rakennella tänne traineria ja sähköpöytää. Mutta työkaverini Petri Karvinen heitti firmamme Facebook-ryhmässä idean tästä:

treadmill_use_610x813

Danny Sullivan -niminen kaveri on kävelytöitä jo kokeillut ja hyväksi havainnut. Ehkä syksyllä, kun asun taas Suomessa, niin saan kävellä töissä päivät pitkät. Mobiilityötä.

Aivot tuntuvat tosin vielä jääneen viime vuoteen. Etätöissäkin pitäisi muistaa kammata tukka (Skypen videopuhelut!) ja kun pitää vuoden ensimmäistä online-palaveria, ei siitä itse kokoonkutsujana saisi myöhästyä. Eikä varsinkaan selata Stravaa, kun oma ruutu on jaettuna…

Hyvää työpäivää kaikille onnellisille, joilla töitä on!

Perjantaikokki

Ps. jos pidät omaa #satasyytäollaonnellinen -listaasi jossain, niin ilmoita ja jaan sen täällä. Nooralla esimerkiksi on oma listansa täällä.

Uuden perunan pakastaminen – Lösähdys ja plösähdys

Kehitystä suurin eteenpäin vievä voima on ollut ihmisen laiskuus. Keksinnöt syntyvät usein helpottamaan eloa, mutta loputtomiin jatkuessaan ei helppouden tavoittelu ole pelkästään hyväksi.

Eilen väsytti, sekä minua että vaimoa. Töistä kotiin palattuamme haukottelimme ja silmät lupsuivat, vaikka olimme nukkuneet hyvät yöunet. Lapset pomppivat päällämme sohvalla ja antoivat ”herätyskutituksia”. Ihmettelin vireystilaa ääneen ja vaimo tiesi vastauksen: menimme autolla töihin. Totta! Olin aiemminkin huomannut, että silloin tällöin kohdalle sattuvina autopäivinä ei töissä tai kotona tunnu oikein pysyvän hereillä. Ei se fillarilla vastatuuleen sotkeminen aina ole helpoin vaihtoehto, mutta on siinäkin kiistattomat hyvät puolensa.

Luin arkkitehdistä, joka suunnittelee vaikeita taloja. Siis sellaisia, joissa asukkailla piisaa tavallista enemmän haastetta arkisissakin askareissa. Siellä täällä on ylimääräisiä portaita, lattia saattaa olla epätasainen ja vesi pitää kantaa keittiöön viereisestä huoneesta. Väittävät, että elo vaikeassa talossa pitää terveempänä, kun kaikkea ei anneta valmiina. Olisikohan idea kopioitu suomalaisesta mummonmökistä?

Uskon, että myös keittiössä on syytä pitää haasteita. Jos tyytyy vain avaamaan paketin ja odottelemaan blingiä mikrosta, taatusti lösähtää (= laiskistuu). Ja mitä useammin sitä blingiä mikrosta odottelee, sen varmemmin myös plösähtää (= pulskistuu). Käy pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla torilla, jää bussista pois muutama pysäkki liian aikaisin, kanna raaka-aineet alkuperäisessä olomuodossaan kotiisi ja käytä omaa veistäsi niin elät pidempään. Tai ainakin pysyt hereillä.

Uutta perunaa jouluna

On uuden perunasadon aika. Syökää ja nauttikaa, nyt kun se on parhaimmillaan! Osan saaliista voi tosin myös säästää ja nauttia esimerkiksi jouluna kalalautasen kera. Silloin kesältä säästetty uusi peruna maistuu taivaalliselta ja (melkein) yhtä hyvältä kuin nyt. Alla anoppini keino tarjota uusia perunoita jouluna (viereinen kuva on viime joululta, jolloin nautimme toista kertaa uusia perunoita keskellä talvea.)

AINEKSET

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienen kananmunan kokoiset siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂


Perjantaikokki