Työ on erittäin tärkeä osa elämää. Odotin jo loman loppumista ja työn alkamista. Työ antaa päivälle rytmin, tarjoaa mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, onnistumiseen ja luo myös sosiaalista elämää tekijöidensä kesken.

Oma työni on lähinnä etätyötä, sillä suurin osa porukastamme istuu Turussa, puolitoista Berliinissä (mitenköhän se on mahdollista?), puolikas Tukholmassa (vielä oudompaa!) ja minä täällä Zürichin kupeessa Sveitsissä. Kuvassa on erittäin epäergonominen työpisteeni. Työni siirtyy kanssani minne menenkin, kun nappaan iPadin tai Mac Airin mukaan. Puhelimena palvelee Lumia 920. Siinä on aika hyvä mobiilityön kokoonpano.

Oikeasti en haluaisi istua, vaan mieluiten viettäisin aikaani vaikka fillarin satulassa näppistä näpytellen – siis oikeasti mobiilisti. Koska toimistoni on myös vaimoni ja minun makuuhuone, en sisustuksellisista syistä viitsi (en saa) rakennella tänne traineria ja sähköpöytää. Mutta työkaverini Petri Karvinen heitti firmamme Facebook-ryhmässä idean tästä:

Danny Sullivan -niminen kaveri on kävelytöitä jo kokeillut ja hyväksi havainnut. Ehkä syksyllä, kun asun taas Suomessa, niin saan kävellä töissä päivät pitkät. Mobiilityötä.

Aivot tuntuvat tosin vielä jääneen viime vuoteen. Etätöissäkin pitäisi muistaa kammata tukka (Skypen videopuhelut!) ja kun pitää vuoden ensimmäistä online-palaveria, ei siitä itse kokoonkutsujana saisi myöhästyä. Eikä varsinkaan selata Stravaa, kun oma ruutu on jaettuna…

Hyvää työpäivää kaikille onnellisille, joilla töitä on!

Perjantaikokki

Ps. jos pidät omaa #satasyytäollaonnellinen -listaasi jossain, niin ilmoita ja jaan sen täällä. Nooralla esimerkiksi on oma listansa täällä.