Aurajuusto-silakka-bruschetta – Uskon tulevaisuuteen, kun en muutakaan voi

Kaksi vuotta sitten tuskin olisin osannut laittaa asioita perspektiiviin. Olisin ollut Jokelan tapahtumista ymmälläni, mutta en olisi osannut kuvitellakaan, miltä sen kokeminen oppilaiden vanhemmista tuntuisi. Mutta nyt olen itse vanhempi, juhlin sunnuntaina toista isäinpäivääni, ensimmäistä kahden lapsen isänä. Keskiviikon tapahtumat kylmäävät, kun ajattelen, että ”mitä jos oma lapseni olisi ollut siellä…” Kammottava ajatus, jonka haluan pois mielestäni välittömästi.

Perjantaireseptit taitavat yleensä käsitellä iloisia asioita. Valikoiva muistini auttaa unohtamaan ikävyydet, vastoinkäymiset ja rankat ajat. Nyt en tunne, että on oikea aika tai paikka toivotella letkeää viikonloppua tai jutella niitä näitä keittiöelämän ihanuuksista. Turhat korupuheet tuntuvat merkityksettömiltä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Minä uskon tulevaan ja ihmisten perimmäiseen hyvyyteen. Muuta en osaa, enkä muulla asenteella pärjää. Saan vahvistuksen tulevaisuuden uskolleni katsoessani iloista, viatonta kaksivuotiasta tytärtäni silmiin hänen halatessaan töistä palaavaa iskää. ”Nyt tehdään iskälle kahvia!” on hänen tervetulotoivotuksensa. Kolmikuinen poikani komppaa kiekaisuillaan minkä kerkiää.

Sunnuntaina kiitän vaimoani isolla halilla etuoikeudesta juhlia isäinpäivää.

MEILLÄ ON AINA VAIN TÄMÄ PÄIVÄ

Minulle tulee Ajatusten Aamiainen. Joskus hotkaisen sen ohimennen. Joskus ahmin antaumuksella. Asiaa kaikki tyynni. Mietin, millä viisailla sanoilla Kokki Jussi voi torstai-aamuna valaa uskoa joukkoihinsa. Oli Jussi löytänyt erityisen viisaat sanat:

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun nukahtavan, peittelisin sinut huolellisemmin ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta, kun näen sinun astuvan ulos ovesta, rutistaisin sinua lujasti ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että rakastan sinua.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä. Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne. Onhan päivä vielä huomennakin – onhan?

Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia, tilaisuuksia hyvittää. Huomenna voin kertoa sinulle, että rakastan sinua. Huomenna tarjoan sinulle apuani.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään?

Ajatusten Aamiainen

Aurajuusto-silakka-bruschetta

Arki on paras haavojen parantaja. Ja hyvä ruoka tekee myös osansa. Viikonlopun resepti on mukailtu erään turkulaisen keittiömestarin ja hänen mainosmieskaverinsa uudesta Skandimania-kirjasta. Siinä silakka pääsee oikeuksiinsa todellisena lautasen kameleonttina. Taipuu monen raaka-aineen kaveriksi. Ruoka käy esim. alkupalaksi.

AINEKSET
– 16 isoa silakkafileetä
– iso sipuli silputtuna
– 100 g meetvurstia pilkottuna
– 1 etikkakurkku pilkottuna
– 2 rkl tilliä silputtuna
– 50 g Aurajuustoa
– neljä ohutta siivua eilistä maalaisleipää
– vehnäjauhoja ja korppujauhoja n. 2 dl
– suolaa ja pippuria myllystä
– voita paistamiseen
– tilkka oliiviöljyä leiville.

VALMISTUS
Mausta fileet suolalla ja pippurilla. Paista sipuleita voissa pannulla. Lisää meetvurstit. Anna jäähtyä ja sekoita joukkoon kurkku ja tilli. Asettele puolet fileistä pihvin alaosiksi. Laita jokaiselle alaosalle pala Aurajuustoa ja päälle lusikallinen täytettä. Laita toinen filee kanneksi. Pyörittele jauhoseoksessa ja paista voissa kauniin kullanruskeiksi. Paahda leivät rapeiksi uunissa, paahtimessa tai pannulla. Ripottele leipien pinnalle tilkka oliiviöljyä ja asettele kaksi pihviä kullekin leipäpalalle. Koristele tillisilpulla.

Herkuttele.

Kiitollisena perjantaiaamuna tyttären kanssa päiväkodin järjestämälle ”etukäteisisäinpäivä–aamiaiselle” suunnaten. Ja lujaa rutistaen.

Perjantaikokki

Limemarinoitua savusilakkaa

Miten sitä pärjättäisiin ilman naisia!

Kokilla meni aamu suorastaan harakoille. Herätyskello ei toiminut, tyttärelle ei aamupuuro maittanut ja tuli kauhea kiire töhin. Ja samassa hötäkässä jäi resepti lähettämättä! Ja kaikki vain sen takia, että arkirutiinit meni sekaisin, kun vaimo oli matkoilla… Näin sitä huomaa, että ilman ei pärjäisi.

Suurimmat pahoitteluni reseptin myöhästymisestä! Reseptikirje täyttää kohta vuoden, joten toivotaan, että suvaitsette kokille yhden myöhästymisen sen kunniaksi. Ja onneksi vaimokin tulee jo tänään takaisin 🙂

Kiitos muuten kaikille, jotka jo kerkesivät asiaa s-postilla ihmettelemään. Osoittaapa vain, että ei täällä turhaan näitä kirjoitella! Se tieto lämmittää muuten niin mukavaa marraskuuta…

Limemarinoitua savusilakkaa
Tämä ruokalaji toimii oikein hyvin saaristolaistyylisen tapaspöydän lisukkeena tai kylmänä alkupalana.

Ainekset

– 800 g savusilakoita perattuna

Marinadi
– 1 dl oliiviöljyä
– 1 limen raastettu kuori ja mehu
– 1 dl omenamehua
– 2 tl sokeria
– 1 dl ruohosipulia, persiljaa ja basilikaa silputtuna
– suolaa myllystä

Perkaa kalat ja asettele ne laakeaan astiaan. Sekoita marinadin ainekset ja ripottele marinadi kalojen päälle. Anna maistua ainakin kaksi tuntia jääkaapissa. Voit tarjota esim. uusien perunoiden kera kesämmällä.

Sitruunaiselle kalalle raikasta valkoviiniä
Tälle ruualle kokki kerkesi onneksi jo eilen maistamaan sopivan juotavan. Ihan kaikkea en siis kuitenkaan unohtanut tehdä 🙂

Juomasuositus tulee kokin lempimaasta, eli Italiasta. Viini on raikkaan omenainen ja miellyttävän hapokas ja siksi sopii oivallisesti kylmälle, sitruunaiselle kalaruualle. Löytyy Alkosta hyllystä ja rasittaa herran tai rouvan kukkaroa hieman alle seitsemän euroa.

Herkullista viikonloppua ja ensi perjantaiseen!

T. Innokas, mutta hajamielinen Perjantaikokki

Valkosipulisilakat uudella tavalla

Talvi tuli – talvi meni

Näin se menee saaristossa. Juuri kun luultiin, että kohta pääsee jo pilkille tai retkiluistelemaan, niin sitten tuli lämpöaalto, joka vei lumet. Mutta toisaalta upea avovesikausi jatkuu varmasti vielä pitkään – ja paras kala-aika on vasta nyt käsillä! Siiatkin vasta ilmestyivät lahtiin kutemaan.

Silakoita saa onneksi melkein ympäri vuoden, joten oheista reseptiä voi kokeilla vaikka kesällä – tai valmistaa sitä pikkujoulujen alkuruuaksi heti huomenna!

Silakathan ovat joulukaloista perinteisimpiä ja siksi niiden reseptiä myös kokilta aina kysellään.

Hauskaa pikkujouluaikaa!

Valkosipulisilakoita uudella tavalla
Tämä resepti yhdistää uutta ja vanhaa, suomalaista ja ranskalaista mukavalla tavalla. Voit tehdä sen monella tapaa, kuten esimerkiksi etanapannuun tai espressokuppeihin. Tässä ruoka on tehty pieniin uuninkestäviin vuokiin, jolloin yksi vuoka riittää hyvin yhdelle alkupalaksi.

Ainekset neljälle

– 20 silakkafilettä
– nippu persiljaa
– nippu ruohosipulia
– kaksi valkosipulinkynttä
– suolaa ja valkopippuria
– voita (eikä sitten mitään margariinia…)

Murskaa valkosipuli ja sekoita se notkeaan voihin. Pilko ruohosipuli ja persilja pieneksi. Laita silakkafileet leikkuulaudalle, jauha päälle valkopippuria ja suolaa sekä ripottele runsaasti pilkottua persiljaa ja ruohosipulia. Rullaa fileet ja asettele pystyyn valitsemaasi astiaan. Kuvan pieneen uunivuokaan mahtuu viisi filettä. Laita jokaisen fileen päälle nokare valkosipulivoita. Paista 225 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Aivan älyttömän helppoa ja mielettömän hyvää…

Juomasuositus ruualle
Myös juomasuosituksia kysellään kokilta jatkuvasti. Ihan kaikkien ruokien kanssa en kerkeä sopivaa juomaa maistamaan (työt kun estävät :), mutta lupaan laittaa aina suosituksen, kun vain hyvän juoman löydän.

Tämän perjantain ruualle sopii mielestäni hyvin Australialainen Brown Brothersin Chenin Blanc, joka on täyteläisen hedelmäinen, puolikuiva ja raikas. Löytyy Alkosta numerolla 580207 ja hintaa kertyy 8,2€.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki