Siika-parsakeitto – Kokki keväisen kepenä

Tasan kolme viikkoa sitten oli saaressa hankikanto ja anopin organisoimat metsätyöt viikonlopun teemana. Nyt aurinko on porottanut meren auki ja tuonut saaristoon kevään. Oli se ajoissa tai ei, niin aina vaihdos tuntuu upealle! Paatti mereen ja verkot veteen!

Kokin pikku-apuri – vajaa 1,5 vuotias pikkuprinsessakin – ihmettelee kevään tuloa. Metsä on hänen mukaansa täynnä ”pintuja” jotka kaikki sanovat ”ti tyy – pi pii”. Ja meri kun vilahtaa, niin ilmoille kajahtaa ”KALA! KALA!”. Aivan oikeassa pikku-apuri onkin, sillä meri oli mennäviikonloppuna antelias ja appiukon verkkoon kävi kasapäin siikoja. Mikäs kokin kokkaillessa, kun pikkuprinsessa vastaa taisteluhuudoista ja appi käy hakemassa jalokalat leikkulaudalle. Taitaa onnistua vain keväisin 🙂

Siika saa kumppanikseen kevään toisen ihmeen ja ihanuuden – valkoisen parsan. Ei kun parsat keitoksi ja siika paloiksi!

Ja jos et auringonpaisteelta malta kokkailla, niin nauti sitten saariston keväisestä maisemasta – harvoin se näyttää maaliskuussa tältä!

Siika-parsakeitto

AINEKSET neljälle (alkupalakeittona) tai kahdelle (pääruuaksi)
– paketti valkoisia parsoja (n. 500 g)
– 200 g siikafilettä
– 0,5 rkl kasvisfondia
– 0,5 l vettä
– 2 dl kermaa
– suolaa ja valkopippuria myllystä

VALMISTUS
Poista kalasta piikit ja nahka. Ripottele päälle hieman suolaa ja pilko kala suikaleiksi.

Katko parsoista puumaiset juuret, heitä ne pois ja pilko parsat kolmeen osaan. Keitä parsoja n. 10 minuuttia kasvisfondilla maustetussa vedessä. Kaada ylimääräinen vesi pois siten, että parsat juuri ja juuri peittyvät.

Lisää kerma ja kiehauta. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarkista maku.

Lisää lopuksi siiat ja kypsennä vielä aivan hetki. Muutama minuutti riittää. Kun kala on kypsää, on keitto valmis. Koristele ruohosipulisilpulla.

Herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Siikaa parmakinkun, punajuuren ja kukkakaalikuskuksen kera

Mitä yhteistä on tällä blogilla ja omalla tyttärellä? Tytär on kokin ikioma lapsi ja siltä myös tämä blogi välillä tuntuu. Joka kerta, kun tyhjän kirjeen avaa eteensä, tuntuu siltä kuin ruudulle pitäisi saada aikaiseksi jotain henkilökohtaista. Ainoastaan aidot ajatukset ovat kiinnostavia. Vaahtokarkkimainen markkinointiteksti ei toimi ja takertuu kitalakeen. Tytär ja kirje ovat siis kokille kovin henkilökohtaisia asioita. Myönnettäköön myös pomolle…

Harva tietää, että muutakin yhtäläisyyttä on. Ensimmäinen perjantairesepti syntyi 29.11.2005 ja on siten vain 12 päivää omaa tytärtä vanhempi. Molemmat ovat siis reippaita ja joskus yllättäviäkin yksivuotiaita. Kummatkin hakevat vielä sitä omaa linjaansa, mutta selkeät luonteenpiirteet ovat jo nähtävissä.

Erojakin on. Kokki on tällä hetkellä Ranskassa, ensimmäisellä matkalla ilman tytärtään. Kova paikka – kokille. Tytärtä ei voi kasvattaa etänä, mutta onneksi edes perjantairesepti ja sen myötä yli 7000 ystävää on matkalla mukana.

Koskaan ei voi tietää, mitä omasta tyttärestä tulee, mutta aavistella voi. Hyvältä näyttää. Ja monien Matkamessuilla treffattujen ”perjantaireseptiläisten” palautteistakin voisi varovaisesti päätellä, että kauhea häirikkö ei reseptikirjekään ole. Joskus jopa odotettu perjantaivieras.

Kiitos kaikille sähköpostiosoitteille, joille messuilla sain kasvot. On kiva nähdä aina välillä, kenelle kirjoittelee 🙂 Toivottavasti jatkossakin kirje tuo hymyn naamalle, kuten innokkaan yksivuotiaan kuuluukin!

Ja takaisin päivän epistolaan…
…kuten sanonta kuuluu. Kokilla on tapana puhua lyhyesti ja ytimekkäästi. Kuten myös tänään 🙂

Tämän viikon resepti syntyi viime viikonloppuna saaristossa, kun pakkasta oli -7 astetta, meri avoinna ja tuuli puhalsi myrskylukemissa kerryttäen kymmeniä kiloja jäätä kokin verkkoveneeseen. Siiat saatiin merestä, kiitos appiukon sormien pakkaskestävyyden. Muuten olisi herkku jäänyt syntymättä. Lisukkeena tarjotaan pari ennenkin reseptikirjeissä esiteltyä kokin suosikkia, mutta kun hyviä ovat, niin olkaa hyvät jälleen kerran.

Siikaa parmakinkun, punajuuren ja kukkakaalikuskuksen kera
Neljälle hengelle tarvitset

AINEKSET

– 4 siikafilettä suomustettuna
– yksi iso keltasipuli
– 15 lehteä basilikaa
– 4 siivua parmakinkkua
– voita paistamiseen

Punajuuret

– 2 isoa punajuurta
– hyppysellinen salviaa
– voita paistamiseen

Kukkakaalikuskus

– keskikokoinen kukkakaali
– keskikokoinen keltasipuli
– oliiviöljyä paistamiseen
– sahramia tai kurkumaa

Lisäksi kaikkiin merisuolaa ja mustapippuria myllystä.

ESIVALMISTELU
Keitä punajuuret kypsiksi. Kuori ja pilko ne siivuiksi. Pilko sipulit pieneksi. Kuullota miedolla lämmöllä. Ota puolet sipulista syrjään ja säästä se kuskukseen. Pilko basilika ja lisää loppujen sipulien kanssa pannulle. Paista vielä hetki. Leikkaa kukkakaalista sisus pois ja laita loput tehosekoittimeen. Aja koneella ”ryynimäiseksi” (kestää muutamia sekunteja). Voit vaihtoehtoisesti pilkkoa kukkakaalin puukolla erittäin pieneksi. Laita kalafileet pellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Jauha fileiden pinnalle suolaa ja mustapippuria ja levitä sipuli-basilikaseos tasaisesti fileille. Laita koko komeuden päälle siivu parmakinkkua.

ITSE VALMISTUS
Lämmitä uunin grillivastus 240 asteeseen. Lämmitä kaksi pannua, toinen punajuurille ja toinen kuskukselle. Laita kalat uuniin n. 7 – 10 minuutiksi (riippuen kalojen koosta). Paista sillä välin punajuuria kevyelti voissa. Mausta suolalla, pippurilla ja salvialla. Paista kukkakaalia oliiviöljyssä muutama minuutti kohtalaisellä lämmöllä. Lisää joukkoon sipuli ja mausta suolalla, pippurilla ja sahramilla.

Kokoa annos ja herkuttele.

Ranskanmaalta teitä tervehtien

Perjantaikokki

Sitruunaista pikkusiikaa kaprispapujen kera

Kokilla oli ilo ja kunnia isännöidä viime viikonloppuna ryhmämatkamyyntipäiviä Turun saaristossa. Herrankukkarossa vieraili lähes kaksi sataa matkailualan ammattilaista. Ryhmää oli upea kestitä, koska puolet olivat kilpailijoita 🙂 Ja hienointa oli saada avoimesti kehuja ruuasta – tulivathan ne kilpailijoilta! Kiitän meillä vierailleita (joista monet ovat lukijoitani) ja toivotan tuloksekasta matkailusyksyä!

Sitruunaista pikkusiikaa kaprispapujen kera
Pikkusiiat osuivat kokin pyydykseen tällä kertaa Pyhäjärvestä, mutta ei anneta sen haitata saaristolaistunnelmaa. Sitä paitsi nyt, kun vedet ovat vihdoin jäähtymässä, ovat saaristossa verkkoihin tarttuvat siiat aivan liian suuria kutsuttaviksi pikkusiioiksi… Loukkaantuisivat vielä!

Kalajutut sikseen ja keittiöön!

Aineksia neljälle tarvitset:

– kaksi pikkusiikaa per hlö perattuina, päättöminä ja pannuvalmiina (yht. n. 1 kg)
– kaksi sitruunaa
– persiljanippu
– punasipuli
– vihreitä papuja n. 600 g
– kolme tomaattia
– pieni purkki pieniä kapriksia
– valkosipulin kynsi
– tilkka oliiviöljyä ja vähän voita
– suolaa ja pippuria myllystä

Valmistus:
Raasta molempien sitruunoiden kuori. Pilko persilja pieneksi. Hiero perattujen, päättömien siikojen vatsan sisään pilkottua persiljaa (n. 1 rkl / kala) sekä sitruunan kuorta. Mausta kalat sisältä ja ulkoa suolalla ja pippurilla. Anna maustua hetki.

Poista pavuista kovat päät ja keitä ne al dente. Pilko tomaatit ja sipuli pieneksi. Hienonna myös valkosipuli. Kuullota sipulit öljyssä, lisää joukkoon tomaatit ja keitetyt pavut. Paista muutama minuutti ja lisää kaprikset. Purista lopuksi joukkoon n. yhden sitruunan mehu. Suolaa ja pippuria maun mukaan. Pidä lämpimänä sen aikaa kun paistat kalat.

Paista kalat toisella pannulla voissa molemmilta puolilta. Laita kalat pannuun vasta, kun voi ”vaahtoaa”, eli pannu on kuuma. Näin nahastakin tulee upean makuinen.

Tarjoa, kumarra ja kerää suosionosoitukset!

Hauskaa viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Kokin vinkki…

Jos käytät perinteistä, pyramidin mallista raastinta, saat kaiken raastamasi kuoren talteen seuraavalla tavalla: leikkaa hieman raastimen sivua suurempi pala leivinpaperia. Painele se kiinni kevyesti hienojakoisimpaan raastimen osaan. Raasta sitruunaa leivinpaperia vasten. Raastimen terät painuvat paperista läpi ja raastavat kuorta, mutta kuori ei mene raastimen läpi, vaan jää leivinpaperiin. Irrota lopuksi paperi raastimesta, laita tasaiselle alustalle ja kaavi veitsellä kuori paperista. Mitään ei mene hukkaan ja raastin pysyy puhtaana!