Valehtilisin jos väittäisin… Ja miten se jatkuukaan? Ettei meidän perheessäkin olisi välillä aihetta kehityskeskusteluihin?
No, ehkä se ei jatku niin, mutta tänään sellainen pidettiin. Tämän postauksen otsikko (tai syy nro 5) oli alunperin ”Aurinkoinen päivä luonnossa” ja siihen alla olevat kuvatkin viittaavat. Mutta oikeasti minut onnelliseksi teki lastemme kanssa käyty rehellinen keskustelu. Loma sekoittaa rutiinit ja tuo esille käytöstä, jota arkena ei näe. Ja meillä se on tuonut elämään aika paljon jännitettä, sillä lapset eivät ole olleet tyytyväisiä oikein mihinkään. Jos vietetään joulu Grindelwaldissa, niin se on ihan typerää. Tai ei se ole, mutta jos ei siellä ole riittävästi lunta, niin voi kiukutella. Ja kun lunta tuli, niin sitä tuli liikaa. Vesipuistopäivä on pilalla, jos on liikaa väkeä ja sisähuvipuistossakin oli tylsää kun… (en edes muista syytä…). Vanhemman roolissa toimivat tuntevat kaavan.
Eilen illalla tilanne meni yli, kun mihinkään ei enää oltu tyytyväisiä. Joululomalla lasten mummi kävi vierailulla ja totesi myös saman ilmiön: ”liian paljon liian nopeasti”. Elämä täällä Sveitsissä on voinut sotkea arvomaailmaa. Meillä on vanhempinakin ollut kova halu kokea kaikki kiva, mitä sijainti ja ympäristö meille tarjoaa ja lapsille se on tarkoittanut erittäin paljon kaikkea. Kaksi ja puoli vuotta elämyslomaa putkeen, jos asian rehellisesti tiivistää. Varsin erilaista elämää, kuin se, jota me itse lapsina vietimme.
Niinpä on aika palata perusasioihin ja oppia arvostamaan sitä mitä on ja sitä mitä saa. Kävimme pitkällä kävelyllä (saa nauraa, mutta lapsilta se oli hieno suoritus, sillä he inhoavat kävelyä. Mäkisessä maassa hissi vie aina ylös ja potkulaudalla tai suksilla pääsee alas… toki itsekin mieluummin pyöräilen kuin kävelen…) ja keskustelimme asiat läpi. Sovimme uudet säännöt ja aloitamme puhtaalta pöydältä. Henki oli perheen kesken hyvä ja lasten silmistä näki, että sanoma meni perille. Käytös muuttui välittömästi ja meillä oli mitä parhain metsäretki ja leikkipuistotuokio aurinkoisessa ilmassa. Siksi syy onneen #5 on rehellisyys. Omat tuntemukset tulee ilmaista rehellisesti myös perheen kesken. Se on ainoa keino purkaa turhat jännitteet. Ehkä ripaus avoimuuttakin tarvitaan. Ja joskus onni vaatii hieman kyyneleitä. Myös isältä.
Perjantaikokki
Tämän päivän muut syyt: jatkoin maantiepyöräkautta (vai aloitinko jo uuden?) +12 asteisessa aurinkoisessa kelissä. Kyllä muuten oli hienoa!
Alla kuva päivän metsäretkeltä. Ei ole lunta täällä 450 metrin korkeudessa, mutta onneksi vuorilla on. Huominen kuluu taas lumisissa maisemissa, kun lapsillakin on koulusta lomaa ja suuntaamme treenaamaan laskettelua lisää! Tosin vain jos se ensiksi asiallisella käytöksellä ansaitaan…
Varjot ovat pitkiä tammikuun auringossa
Tuuli juuri sopivasti siten, että lähirinteellä oli liitovarjoilijoita treenaamassa. Tuohon korkeuteen itsekin uskaltaisi! Pitäisiköhän ilmoittautua kurssille?
Perjantaikokin blogi 