Pyöräily on upea laji, koska sitä voi harrastaa melkein millaisella menopelillä tahansa.

VÄÄRIN! Otetaas uusiksi.

Pyöräily on upea laji, koska siinä pitää olla kevyin pyörä, ohuimmat kumit, paljon erilaisia trikoita, pullotelineet sävysävyyn rungon värityksen kanssa ja aurinkolasien sangat tulee aina pitää kypärän hihnojen yläpuolella.

Olenko MAMIL?

Tämä ilmiö on huomattu myös Isossa-Britanniassa, jossa fillarivarusteiden ja fillareiden kauppa käy kuumana. Kohderyhmänä ovat ”MAMIL”it. Tiedäthän, kun on ”Dinkkuja” (Double Income, No Kids) ja muita lyhenteitä kuvaamaan erilaisia ihmisryhmiä, niin nyt on myös fillaristeista luotu omansa. MAMIL on ”Middle Aged Man In Lycra”. Siis suomeksi: Trikoihin Pukeutuva Keski-Ikäinen Mies, siis TPKIM. Tällaiselle miehelle trikoihin (tai muihin varusteisiin) kuluva raha ei tunnu missään ja joka ikinen pyöräilyyn liittyvä kulu on perusteltavissa pelkästään sillä, että se liittyy pyöräilyyn. Hän lukee Velominatin (http://www.velominati.com/the-rules/) sääntöjä säännöllisesti, kuin uskova raamattua ja noudattaa niitä orjallisesti. MAMILille vähintään yhtä tärkeää kuin polkea pyörää, on näyttää hyvältä, kun polkee pyörää.

Minä en ole sellainen. Määritelmän mukaan MAMIL on 35 – 55 -vuotias. Minä olen vasta 33.

Muut oireet tunnustan. Mietin tosin oireitani ja löysin yhtäläisyyksiä naisten maailmasta.

Nainen on visualisti

Jos nainen sisustaa kotia kauniiksi, on hän visualisti ja ”hänellä on silmää”. Jos naista häiritsee ulkokukkaruukkujen eriparisuus, ostaa hän kaksi samanlaista ja hylkää vanhat. Tällöin hän haluaa symmetriaa kotiinsa. Ja symmetriahan on aina hyvä. Jin ja Jang, Fengshui ja silleen. Nainen vaihtaa kesäverhot talviverhoiksi, koska samoja verhoja ei todellakaan voi katsella vuodet läpeensä. Koskaan ei nainen voisi elää kodissa, jossa olisi keittiön ikkunassa eripari verhot. Ei, eripariverhotus ei tule kyseeseen. Mitä kävisi harmonialle ja Fengshuille ja muille? Eripariverhottajat eivät ole huudossa sisustuspiireissä.

Kun minä hylkäsin (tai itse asiassa siirsin toiseen pyörään) hiilikuituisen Trek-maantiepyöräni (täysin käyttökelpoisen) pullotelineen, ostaakseni kaksi uutta (á 7 €), paremmin runkoväritykseen sopivaa pullotelinettä, en viitsinyt mainita asiasta vaimolleni. Olisin leimaantunut kaameaksi kamahomoksi.

Mutta sitten jäin kiinni käydessämme yhdessä kaupassa ja ostaessani kaksi samanlaista juomapulloa á 2,90 frangia. Kokeneet ovat minua nimittäin opettaneet, että Velominati ei harrasta eriparipullotusta, sillä se ei ole harmonista, eikä kokonaisuus ole tasapainossa.

Sain kuulla, kuinka turhamainen olen, sillä keittiömme kaapissa on urheilujuomapulloja moneen lähtöön. Koitin inttää, että ei ole yhtään paria, vaan kaikki ovat keskenään erilaisia. Koitin vedota myös kukkaruukuttamiseen.

Vaimoni vain nauroi. Hän on estetiikko ja visualisti. Minä olen hieman turhamainen kamahomo.

Mutta ylpeä siitä.

Tunnistin tautini jo 2007, jolloin teetin itselleni ja ystävälleni Jannelle (kaamea kamahomo hänkin) paidat, joissa julistetaan, että tätä taipumusta ei tarvitse hävetä.