Lasten ehdoilla ja toiveiden mukaan mennään – ainakin tämä ensimmäinen viikko. Istuimme yhtenä iltana alas ja listasimme kaikkien toivekohteet: Bodö löytyi kaikkien toivelistalta.
Bodö on vanha merivartioasema supersuojaisessa poukamassa pari mailia Björköstä itään. Sitä pyörittää samat yrittäjät, joilla on hoidossaan tästä keväästä alkaen myös Örön toiminnot. Bodö on valittu vuoden vierasvenesatamaksi kaksi vuotta peräkkäin, eikä suotta! Tälle kaudelle paikkoja on lisätty uuden laiturin ja poijujen muodossa reilusti. Lisäksi uusi satamakonttori on valmistumassa. Bodössä parasta on rannan pienen keittiön tarjoilemat burgerit, lauttasauna ja iloinen palveluasenne.
Suomen kesä teki paluun. Ennen Björköstä lähtöä testasimme vielä uuden septiaseman. Upea, tukeva ja toimiva!
Purjehduksena päivä oli lyhyt ja siten koiramme mieleen. Nostimme silti seilit ylös, vaikka matkaa olikin vain puoleksi tunniksi. Tuuli oli reipas, 8-10 m/s lounaasta ja kovempaa oli luvassa. Siksi päätimme jäädä Bodöseen kahdeksi yöksi.
Bodön lauttasauna. Kuuluisat burgeritAamusämpylät toimitetaan kannelleBodössä lienee saariston tyylikkäimmät puuceet. Aina on hyvä sää grillata!
Päätös kahdesta yöstä oli fiksu, sillä seuraavana yönä tuuli todella kovaa. Se tuntui jopa Bodön suojaisessa satamassa. Siinä kelissä oli todella mielellään kylkikiinnityksessä eikä ankkurin pitoa ihmettelemässä. Ukkonenkin piipahti lähitaivaalla, mutta ei osunut päälle.
Lähdimme helteisestä ja tyynestä Nauvosta ennen aamupalaa, sillä halusimme ehtiä nauttimaan alkukesän hellejakson viimeisestä päivästä Saaristomeren yhdessä upeimmista uimapaikoista: Björkön sisäjärvellä.
Pläkällä ei purjehdita.
Pläkä on mottoriveneilijän unelma ja purjehtijan unelman vastakohta. Luvassa oli siis konemarssia läpi valitettavan sinileväisen Saaristomeren.
Kahden tunnin konettamisen jälkeen merituuli nousi 4-6 m/s tarjoten loppulegiksi loistavaa Välimeripurjehdusta: tasainen ja lämmin tuuli vei meitä kuutta solmua kohti Björkötä.
Vihdoin myös purjehdusta 🙂
Yllätykseksemme eivät rannat olleet aivan täynnä ja saimme ”vakiopaikan” käyttöön. Rantautuminen ei mennyt kerralla putkeen ja ensimmäistä kertaa tällä veneellä oli ankkuriköysi vaarassa jäädä peräsimeen tai potkuriin jumiin. Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yhdellä uudella yrityksellä. Keulapotkurilla tämän aluksen laittaa vaikka taskuparkkiin, mutta ilman sitä täytyy lähestymisen mennä kerralla oikein. Luonnonsatamissa ei alaslaskeutuvaa kepoa uskalla aina käyttää ja tällä kertaa sivutuuli nappasi keulaan ennen kuin köysi oli rannassa kiinni. Onneksi veneilijät auttavat aina toisiaan ja tälläkin kertaa rannassa oli apua tarjolla. Kiitos siitä!
Luonnonsataman sijainti ja vakiopaikkamme
Helle vaati uintia! Ja sitä saimme. Hypimme kallioilta ja nautimme lämmöstä. Björkön järven vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri täydellisen uintilämpöistä.
Lounaaksi grillasimme burgerit
Uinnin jälkeen lähdimme vaimon, tyttären ja koiran kanssa lenkille ja katsomaan, mihin kuntoon Santeri ja Tiia ovat kantatilan saaneet. Kahvila oli jo kiinni, mutta saimme maistaa palan porkkanakakkua, joka oli taivaallista.
Ihan kunnon lenkin Björkön kallioilla saa juostua.
Paljon on tapahtunut tilalla sitten viime näkemän! Paljon on toki vielä tehtävää (loppuelämäksi?), mutta paikka näytti jo ihan idylliseltä saaristolaistilalta ja kahvilalta. Kokonaisuuden kruunaa tilan ponit!
Tilan isäntä (vasemmalla)Tilan emäntä
Santeri yllätti meidät ojentamalla meille numeroidun Björkö-puukon. Puukko annetaan heille, jotka ovat tehneet työtä Björkön hyväksi. Otimme tämän kiitollisina vastaan ja puukko jää veneeseen muistuttamaan tästä upeasta kesäpäivästä.
Byviken ”auringonlaskukalliolta” katsottunaKantatilaa ja juhannussalkoIllallistaKuhaa, porkkanaa, paksoita ja kevätsipulia matkalla grilliin.
Illalla helteet olivat tiessään ja säätyyppi muuttumassa. Tuuli nousi sen verran kovaksi, että päätimme siirtyä ”redille” keula-ankkuriin. Niin teki moni muukin ja yöllä veneitä taisi pyöriä poukamassa keulan varassa melkein yhtä monta kuin oli kiinni keula rannassa.
Jännää, miten asiat muistaa vasta yöllä. Kuten vaikka sen, että talven aikana piti hommata annkuripurje, joka pitäisi paatin suorassa tuuleen nähden keula-ankkurissa. Tai sen, että jos tätä purjetta ei ole, keula-ankkurin kettinki kolisee aika kovaa veneen vatkatessa puolelta toiselle. Kolmelta yöllä heräsin kolinaan ja neljältä siihen kyllästyin. Viritin köyden kautta vedon kettinkiin ja sain äänen loppumaan. Oli kyllä kaunis kesäyö! Yöllisen harjoituksen jälkeen uni maistuikin lähes kymmeneen…
Meillä purjehdus = hyvä ruoka. Siksi viiden viikon reissuun valmistaudutaan huolella. Perjantaina haimme jo Kupittaan Citymarketista kuuden laatikon tilauksen kaikkea mahdollista. Sitä ennen olin täytellyt veneen pilssiä jo vissyllä, oluella, limppareilla ja UHT-maidoilla.
Tänään päivä alkoi kierroksella Turun ykköspaikoissa: Grynin leipomo Forumissa, Kalapojat kauppatorilla, Sorrin vihannestiski torilla, Reino Jokisen lihaliike hallissa ja Herkkunuotta myöskin kauppahallissa.
Grynin valikoimaa Sorrin loistava vihannekset ja helteen hellimä puutarhurinrouva. Kalapojilta matkaan lähti graavilohta, kylmäsavua ja silakoita. Herkkunuotta oli kierroksen päätepiste, kuten näkee jo tavaramäärästä!
Kävimme Julian kanssa ostoksilla sähkö-Vespalla ja taas oli Vespan kuljetuskyky testissä! Näillä eväillä pärjäämme hetkisen. Varsinkin, kun ensimmäiseksi illaksi suuntaamme Nauvoon ja l’Escaleen.
Jälleen kerran Vepsa Elettrica näytti kykynsä kuormajuhtana!
Itse fillaroin veneelle loppuperheen tullessa autolla. Hiki virtasi pelkästä seisoskelusta – fillaroinnista tai veneen lastauksesta puhumattakaan. Vesisuihku laiturin hanasta helpotti hetkeksi.
Itse purjehdusosuus oli lyhyt, vajaa pari tuntia. Tunnelma oli välimerellinen. Leppeä, 4-6 m/s tuuli kuljetti purtta mukavaa tahtia ja lämpötila oli täydellinen – jopa varjossa.
Tästä se alkaa – viiden viikon reissu. Muita kohteita ei olla vielä päätetty, mutta Nauvoon piti tulla perinteiselle aloitusillalliselle!
Nauvo oli täynnä kuin ammuttu. Olimme varanneet etukäteen sekä poijun että pöydän ja lyhyen uimarantavierailun jälkeen suuntasimme l’Escaleen. Jälkeen kerran ruoka oli taivaallista. Itse söin kampasimpukat alkuun ja pääruoaksi kokonaisena savustetun siian uusien perunoiden kera. Kala suli suuhun, samoin kuin perunat.
Kampasimpukat ja sampanjaaSuussasulava siikaAlbert tilasi pääruoaksi ankanrintaa. Hyvää!
Jälkkäriksi oli maistettava paikallista tislettä, Castalosia, joka on Calvados-tyyppinen viina. Kahvin kanssa oiva pari! Tyttären omena-kaurapaistos upposi vauhdilla, samoin kuin Creme Brulee ja jätskikin pojilla.
Yllätys sinänsä – satamasta löytyi tuttuja! Ismo ja Mirka tulivat kylään nauttimaan mansikkamargaritat alkaneen loman kunniaksi.
Tästä se kesäloma alkoi! Tervetuloa matkalle mukaan 🙂
Perjantaikokin blogi 