Last days in quarantine (23.-25.3.2020)

I’ve been too busy to write here daily. Things are happening quite quickly in the society and the work. We try to react and plan our actions as well as possible. I have to admit that planning for the future is really hard at the moment. Few years back we were able to predict our future in business quite well for the coming 12 months. Now we are struggling to predict for the next 12 days.

Life in quarantine has had certain routines:

  • Wake up 7.30. Way too long in bed going through the news and social media. Breakfast.
  • Work starts 8.30. I’m sitting alone in my daughters room (I don’t have a desk at home nor at the office) and having online meetings back to back all day.
  • Lunch around 12.00 with my family
  • Work continues until 17.30 – 18.30
  • Sauna (every night!)
  • Dinner
  • Some work, blog, emails etc.
  • Off to bed around 22-23. Sleep around 23.30-24.00 (too late, I know!)

Repeat.

I haven’t been doing any sports during the last two weeks. Feels strange, but I didn’t want to tease the virus.

Yesterday we had something special: we were tested again in drive in test station. They are developing a 15-minute quick test and needed corona positive patients. Luckily all the family got tested and now we are waiting for the results. Hopefully all the family would have the antibodies and we could live pretty normally from this day on.

Drive in test station.

15 minute test is taken from your finger

Quarantine proof photo shoot for Yrittäjälehti on Tuesday. 

I spent yesterday evening on a project that hopefully helps one local company to do some business during the epidemic. I built an order form on our platform Lyyti for home delivery for the local fish store, Herkkunuotta. So, if you live in Turku (or within 20 km range from the market hall), go and buy some fresh fish already today! Best in this delivery is that you can also order from one to three bad jokes with the delivery. For free! Go and check: www.lyyti.in/herkkunuotta

Näyttökuva 2020-3-24 kello 20.51.35

Last day and not sad

Today is the last day of my 14-day isolation (one day I was self-quarantined). Time has passed actually pretty quickly. But we are still happy that tomorrow we are able to do our groceries by ourselves. Thanks for everybody who helped us during these two weeks!

Tomorrow we thought to evacuate ourselves to the summer house. All of you judging this decision without knowing better, let me explain:

  • We are healthy and not spreading the virus anywhere.
  • On the way there, we do the shopping at the same store where we would do if staying at home.
  • Our summer house is in the next town – not 1000 km from home. It’s only 55 km from our home, actually. An hour with a car.
  • In case we would for some random reason get COVID-19 symptoms, we would go to the exactly same hospital than if we would be staying at home. So we would not bring any extra pressure to any small town hospital.

I know many small cities are afraid of bunch of remote workers invading the area and possible bringing the virus and flooding the small hospitals. This is not the case with us and I wanted to clarify this.

Before taking off to the summer house, I should have a video interview to the States. Local news site, CNET, is making a story about the Oura study. I’m happy if I can help! I wan’t to emphasize that I do not have any hidden agenda with Oura. I’m just a happy customer and volunteer to help if they are able to create an algorithm to spot the COVID-19 before actual symptoms. Every single day with less social contacts matters.

Quarantine blog is over and out. Take care and stay safe!

Petri

 

9th day in quarantine

Three last days have been hectic at the work. 12-14 hours in front of my laptop and speaking on the phone. Luckily things start to settle a bit.

Today I even had some empty slots in my calendar and time to go through my backlog. Reading emails among other things.

Kids are trying to get back to rhythm with school. There’s a big difference between 9 and 14 year old kids – at least in terms of workload. 9 year old was done with all the task in an hour and 14 year old worked all day. Best home work for the 9 year old was: clean your closet! And he did it 🙂

We are not running out of food yet, but still we needed some refill. Specially for the fresh stuff, like salad etc. Luckily my twin brother Kimmo was able to do the shopping for us. Thanks for help!

Local stores are wramping up their home delivery operations. And that is excellent news!

Since we are not able to shop at the local Market Hall (which is my favourite place to shop normally), I was super happy to hear that Herkkunuotta (fish shop) were able to deliver to our home. We ordered fresh shrimps, salmon for sushi, mousse made out of white fish roe and archipelagian bread. Today was a fish day!

Lunch

Also my favourite Gelateria (Italian icecream shop) Nuvole started deliveries today and Angelo brought us some kilos of his specialties. Cioccolato, Fragola, Vaniglia and Stracciatella!

Around 17.00, as I was about done with all my meetings, I made a mistake and laid down on my bed to check emails.

I woke two hours later… lack of sleep during the last few days, maybe!

As I walked downstairs, I found the rest of the family gathering for the dinner. They prepared the best sushi dinner one could imagine! And for the dessert: Italian icecream.

Dinner. Home made sushi.
Gelato di Nuvole

I called it a day with some sauna and a video call to my mother.

Not a bad day in quarantine at all 🙂

Petri

Kuis meni vuosi 2015?

Ennen joulua kävin Turun kauppahallissa ja kalakauppias totesi, että olen varmasti tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Hämmennyin hetkeksi.

”Kaipa”, vastasin.

Yrittäjänä vuoden aikaperspektiivi tuntuu ikuisuudelta. Ainakin peräpeiliin katsottuna. Toisaalta tulevaisuuteen tiirailtaessa ei vuosi ole pitkäkään aika. Tyytyväisyys menneeseen suoritukseen mitataan usein päivätasolla, korkeintaan viikoittain. Niinpä vastatakseni tuohon kysymykseen oli asiaa oikein pohdittava. Aloitin pohdinnan työelämän näkökulmasta.

Ehkä vastaus löytyy luvuista?

Vuoden 2015 aikana 181 uutta yritystä tai organisaatiota päätti aloittaa yhteisen taipaleensa Lyytin kanssa. Se tekee reilu kolme per viikko. 110 näistä lähti matkaan tositarkoituksella, siis lisenssikäyttäjinä. 29 on edelleen pilottikäyttövaiheessa ja 42 uudelle asiakkaalle rakensimme yhden tai useamman tapahtuman ilmoittautumisen palvelumallina. Ehkä nämä ovat hyviä lukuja.

Liikevaihto kasvoi 32% viime vuodesta päätyen 2 155 000 euroon. Luku on sen verran iso, että tuskin osasin sellaisesta koskaan edes haaveilla. Viime vuonna tosin prosentuaalinen kasvu oli kovempaa, ollen yli 50%, mutta toki tämänkin vuoden kasvuprosentti on vähintäänkin tyydyttävä.

Tilikauden voitto puolestaan kasvaa lähes 70% viime vuoteen verrattuna ja teemme jo kohtalaista hieman alle 20% tulosta. Olemme siis vihdoin todistaneet itsellemme, että palvelumme on skaalautuva ja kannattava. Tämä antaa lisää lihaksia tulevaisuuden taistoihin. Erityistä iloa tuottaa myös tieto siitä, että ponnistelumme Ruotsissa alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Ruotsin myyjä oli tuotteliain myyjä viimeisen kolmen kuukauden aikana ja minusta se on uskomattoman hienoa! Ruotsissa asiakkaita on jo yli 40 ja viimeisin niistä on erityisen positiivinen: legendaarinen Grönä Lundin huvipuisto. Saan vieläkin kiksejä mielenkiintoisista asiakkaista!

Mutta silti luvut ovat vain lukuja, joihin on joko tyytyväinen tai tyytymätön. Riippuu siitä, mitä tavoitteli ja mihin vertaa. Ihmeellistä kyllä, kun liiketoimintamme muuttui akuutista hengissäpysymistaistelusta pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen, muuttui myös lukujen rooli. Enää niitä ei tuijota kuin piru raamattua. Ne ovat tärkeitä ohjureita, mutta yrittäjän henkisen tyytyväisyyden tuottajana ne ovat toissijaisia. Mikä sitten todella merkitsee?

Henkilökunta

Henkilökuntamme on yhtä kuin perheeni töissä. Iloitsen aina uudesta kaupasta myös siksi, että luvut paranevat, mutta ennen kaikkea siksi, että joku meistä onnistui. Ja on paljon onnistumisia, jotka eivät tarkoita muutosta lukuihin. Tyytyväinen asiakas kehuu asiakaspalveluamme, tuotekehitystämme tai markkinointimme tuottamia artikkeleita. Näistä täysin spontaaneista palautteista saan paljon enemmän iloa nykyään kuin lukujen seuraamisesta. Ja onnistumista on myös se, että töihin on aina kiva mennä – ja näin sanovat kaikki meillä. Enkä usko, että lämpimikseen puhuvat. Tiimimme tuottaa minulle suurta iloa, ylpeyttä ja onnistumisen tunnetta.

Tiimiimme on liittynyt vuoden aikana myös paljon uusia kasvoja ja nykyään meitä on jo 25. Tervetuloa lyytiläiseksi Laura, Matti, Emmi, Jussi, Wilhelm, Aleksi och också Anna och Ondina i Stockholm!

Kehitys

En voisi kuvitella tilannetta, jossa painaisimme jarrua itsemme, tuotteemme ja yrityksemme kehittämisessä. Paikallaan pysyminen tarkoittaisi peruuttamista, sillä maailma ympärillä muuttuu ja menee eteenpäin. Olemme vuoden aikana tehneet valtavasti kehitystyötä sekä omissa prosesseissamme että itse tuotteessa. Useat asiat eivät näy suoraan käyttäjälle, mutta voin taata, että kuusihenkinen tuotekehitystiimimme ei ole laakereillaan levännyt. Lyytimme on ehtinyt siihen ikään, että tuli ajankohtaiseksi uusia perustat, jotta Lyyti kirjoittaa myös tulevaisuudessa. Käyttäjälle tämä ei näy välttämättä muutoin kuin entisestään varmatoimisempana, nopeampana ja skaalautuvampana palveluna. Mutta myös paljon muuta olemme kehittäneet. Näistä ehkä tärkeimpänä alkuvuonna lanseerattava täysin uusi tapa tehdä viestintää Lyytistä.

Asiakkaat

Mainitsinkin jo, että tiimimme saama palaute tuottaa iloa. Mutta iloitsen myös aina, kun kuulen jonkun asiakkaan saaneen toimintaansa uutta potkua, uusia ideoita tai uutta tietoa palvelumme avulla. Kokonaisuudessaan asiakkaita meillä on yli 700 ja he ovat luoneet Lyytillä yli 41 000 koulutusta, tilaisuutta ja tapahtumaa vuoden aikana. Näihin tapahtumiin on Lyytin kautta kutsuttu 6,5 miljoonaa ihmistä ja ilmoittautunutkin yli 1,5 miljoonaa henkilöä. Lippuja, pääsymaksuja, seminaarimaksuja ja oheistuotteita on palvelumme kautta myyty vuodessa lähes 14 miljoonalla eurolla. Palvelumme on siis asiakkaidemme ja heidän asiakkaidensa, siis osallistujien, aktiivisessa ja monipuolisessa käytössä. Tämä tuottaa iloa Lyytissä meille kaikille!

Perhe

Mutta loppujen lopuksi, työ on vain työtä. Jos se minulta pois vietäisiin, keksisin tilalle jotain uutta. Toisin on perheen laita. Saimme keväällä 2015 vihdoin valmiiksi remonttimme pihoineen päivineen ja kulunut vuosi on ollut mukavaa aikaa. Hetkittäin olen pohdiskellut Suomeen paluun järkevyyttä. Muistan miettineeni tätä varsinkin kuluneen kesän aikana, jolloin lapsilla oli 10 viikkoa kesälomaa ja mietimme vaimon kanssa, että miten tämän organisoimme. Kun sitten vietimme aikaa kotona ja ensimmäiset kuusi viikkoa lomasta lähinnä satoi ja oli kylmä, totesin, että 2000 kilometriä etelämpänä ei olisi lainkaan huonompi vaihtoehto. Kuitenkin paluu juurille on tuonut paljon hyvää eikä vähimpänä näistä lasten mahdollisuus olla muun sukunsa kanssa aktiivisesti tekemisissä. Serkuista on tullut odotettuja vieraita.

Lapset ovat olleet terveitä, pärjänneet koulussa, aloittaneet uusia mielenkiintoisia harrastuksia ja vaimokin on edelleen nuori, kaunis ja rakastettava. Urheilussa olen pärjännyt omiin tavoitteisiini nähden hyvin. Tässä toimii motto, että kun pitää tavoitteet matalina, niin onnistuminen on helpompaa. Kesällä tein ennätykseni triathlonin puolimatkalla Joroisissa (5:18:51) ja viikon mittaisen etappikilvan Pyreneiden vuoristossa, Haute Routen, poljin maaliin saakka hengissä.

Yksi erittäin paljon ammatillista tyydytystä ja ylpeyttäkin, tuottanut asia tapahtui aivan vuoden loppumetreillä, kun sain kutsun Rukakeskus Oy:n hallitukseen. Kyseinen yritys operoi kahta tunturia, Rukaa ja Pyhää ja on osa Aho Groupia. Olin kutsusta erittäin otettu ja otan haasteen vastaan erittäin mielelläni! Siinä yhdistyy useampikin minulle tärkeä asia, eli tunturit, lasketteluun perustuvan liiketoiminnan kehittäminen ja digitaalisuus. Toivon, että voin tulevina vuosina auttaa tätä hienoa perheyritystä menestymään.

Monesta näkökulmasta katsottuna vuosi on ollut minulle hyvä.

Tiivistän siis vastauksen kalakauppiaan kysymykseen: Kyllä, vuosi 2015 on ollut hyvä. Kuten on ollut moni edeltäjänsäkin. On erittäin hienoa, että joku asiasta kysyy, sillä muuten sitä ei tule helposti edes mietittyä ja kiitollisuus unohtuu arjen pienten murheiden jalkoihin.

Mutta mitä ensi vuonna?

Ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Näin kuuluu kulunut vitsi. Mutta se pitää paikkaansa. Voin vain asettaa tavoitteita. Tavoitteissa on se hyvä puoli, että jos ne tekee julkisiksi, on niitä kohden ponnisteltava kaikin voimin.

Tavoitteet töissä:

  • saamme kansainvälistymisen kannattavaksi ja yhä suurempi osa asiakkaista tulee Suomen rajojen ulkopuolelta
  • tuotteemme kehittyy yhä helppokäyttöisemmäksi ja tärkeämmäksi osaksi asiakkaidemme IT-infrastruktuuria. Se toimii integroituna yhä useamman CRM-järjestelmän kanssa ja tukee markkinoinnin ohjelmistoja.
  • pystymme tuottamaan asiakkaidemme päätöksentekoon yhä parempaa dataa tapahtumien, tilaisuuksien ja koulutusten tuotosta sekä monesta muusta asiasta.
  • Henkilökunnan tyytyväisyys Lyytiin työnantajana kehittyy entisestään paremmaksi
  • Kasvumme kiihtyy entisestään kannattavuuden yhä parantuessa
  • Teen itsestäni yhä vähäpätöisemmän osan yrityksen arjessa, jotta voin miettiä ja kehittää isompaa kuvaa. Se tuntuu nykyisen, aktiivisen johtoryhmätyöskentelymme ansiosta juuri nyt erittäin mielenkiintoiselta!

Tavoitteet omassa elämässä:

  • Olen hyvä isä ja aviomies
  • Löydän enemmän aikaa urheilulle (lue: otan itseäni niskasta kiinni ja sisäinen mieheni voittaa sisäisen hiireni yhä useammin). Varsinkin loppuvuonna jouduin aika paljon tinkimään urheiluun käytetystä ajasta.
  • Joroisten triathlonaikani paranee ja menee mielellään alle viiden tunnin ja pääsen Haute Routen maaliin tänäkin vuonna.

Siinäpä ne. Itselle ei kannata asettaa liikaa tavoitteita, jottei loppuvuonna pety. Mutta jos noihinkin pystyn, voinen kirjoittaa ensi vuonna samanlaisen katsauksen kuluneeseen vuoteen.

Kai sitä nyt jotain negatiivistakin on tapahtunut?

On varmasti, mutta en enää niitä muista tai varsinkaan viitsi muistella. Lyhyestä muistista on joskus hyötyä. Hyvää uutta vuotta 2016 hyvät ystävät!

Petri