s/y Julia II:n kesän 2021 purjehduksen ensimmäistä osaa voisi kuvailla lämpimäksi. Viime vuonna heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa olivat säiden puolesta kamalia. Kylmiä, sateisia ja tuulisia. Nyt kuluneet viikot ovat olleet lähes täydellisiä. Hieman enemmän olisi tuulta joinakin päivinä toivonut, mutta en lähde siitäkään valittamaan 🙂 Tosin sinilevää näkyi tänään jo enemmän rannassakin.
Brännskäristä pääsimme lähtemään ensimmäistä kertaa koko loman aikana jo heti kymmenen jälkeen. Jopa teinipoikamme oli hereillä ja yllättävän avulias. Into edistää aikaista saapumista kotiin oli suuri. 13 vuotta sitten muistamme kirjoittaneemme lokikirjaan tarinan siitä, kuinka ylivilkas yksivuotias oli suorastaan raskasta seuraa veneessä. Hetkeäkään hän ei silloin ollut tyytyväinen, paitsi jos hän sai tehdä juuri niin kuin halusi. Ja se siis tarkoitti puomin päällä kiipeilyä tai yksinään kannella juoksemista. Teini-ikä kaiken muuttaa voi. Herääminen tapahtuu yleensä muiden lounasajan jälkeen ja aktiviteetin määrä on minimissä. Jurmossa nuori mies poistui kerran hytistään: käymään huussissa. Seuraavana päivänä hän kysyi, että minkälainen saari se Jurmo oikein on. Kerrottiin, että vietimme siellä juuri lähes vuorokauden. Jos kannella tarvitaan apua akuutisti, on ihan turha teinin perään haikailla. Tilanne oli ja meni ohi jo kolmesti, ennen kuin teinin pää ilmestyy sitloodaan kysymään, että miksi häntä huudetaan. Kirjattakoon tämäkin muistiin, ettei ole jälkikäteen vääriä muistoja siitä, kuinka kaikki lapsemme aina rakastivat purjehdusta. Meillä vanhemmilla kun on tapana päällystää muistot ainakin lehtikullalla. No, on tuo teinimme myös nauttinut: uimisesta, hyppimisestä ja mikäs siinä, jos nauttii yksinolosta. Ja hienosti hän auttaa aina ruokailuissa ja varsinkin tiskaamisessa.
Tänään oli sellainen päivä, josta myös teini piti: Sandön edustalla laskimme taas veneen perään köyden, jonka päässä on fendari ja halukkaat saivat hyppiä uimaan.
Itsekin uin, tällä kertaa matkaa. Pari kilometriä meni veneen vierellä, perässä ja edessä vapaauintitekniikalla ohi ajavien veneiden ihmetellessä liikkuvaa oranssia poijua.
Oranssi hylje jossain Sandön edustalla
Noin kilometrin uinnin jälkeen huomasin, että veneemme kiihdyttää vauhtia ja loittonee aika kauas. Orpo olo iskee aika nopeasti, kun huomaa, ettei uimalla enää saa venettä kiinni. Ensiksi mietin, että unohtiko perhe, että isä puuttuu ja lähtivät ajamaan vauhdilla kotisatamaan. Kyllähän minä uida jaksan, mutta kymmenisen kilometriä kohtalaisen vilkkaalla väylällä voisi olla vähän liikaa. Kävi myös mielessä, että onkohan tämä vaimon tapa kertoa mielipiteensä harrastuksistani 🙂
Onneksi vene oli vielä huutomatkan päässä ja pyynnöstä se hidasti vauhtia ja sain sen lopulta kiinni.
Airistolla oli edessä reissun hikisin urakka: välisiivous. Kuumuutta riitti kannen alla, kun sulatteli aivan umpijäähän mennyttä pakastelokeroa ja pesi vessoja. Mutta kyllä tulee hyvä fiilis jättää vene siistiin kuntoon seuraavaa legiä varten, joka siis starttaa sunnuntaina.
Airistolla pojat tilasivat pizzat ravintolasta ja kehuivat ne hyväksi. Airisto on muutenkin uudistunut hienosti tälle kaudelle, joten kannattaa käydä pistäytymässä! Itse vedin parit proteiinipatukat ja hyppäsin fillarin selkään. Kaikki hyvät päivät sisältävät pujehdusta, uintia ja pyöräilyä 🙂 Etupyörä kohti kotia ja äidin synttäreitä! Lauantaina viedään teinipoikamme omien synttäreidensä kunniaksi Särkänniemeen ja sunnuntaina palataan taas elämän perusasioiden äärelle: purjehtimaan.
Tiedättekö mistä tietää, että on lomalla? Siitä, että kuvien päivämäärästä pitää tarkistaa, mikä viikonpäivä oli, kun jatkoimme matkaa Jurmosta eteenpäin. No, kuvan päivämäärän mukaan lähdimme jatkamaan kohti länttä lauantaina 10.7.2021.
Coden vetämänä kohti Kökaria
Purjehdus Jurmosta eteenpäin oli parasta, mitä rahalla saa. 7 m/s sivutuuli kiidätti venettämme 7-8 solmun vauhtia pelkällä codella kohti Kökaria. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja aallokko oli vielä aika olematonta. Kerrassaan mahtavaa!
Jurmo – Kökar
Kökarissa suuntasimme lempisatamaamme, Karlbyhyn ja hotelli Brudhällin rantaan. Koska satama on pienehkö ja ahdas, on siellä jouduttu panostamaan toimivaan ”satamatetrikseen”, eli siihen, mihin mikäkin vene laitetaan. Satamakapteeni on vastassa laiturilla ja ohjaa oikealle paikalle jo kaukaa. Vielä muutama vuosi sitten satamakapteenina vaikuttanut Kökärin kettumaisin kaveri ei enää onneksi ole töissä, vaan paikkoja etsitään hyvässä yhteistyössä.
Meille tosin osoitettiin ensiksi paikka, jossa ainoa kiinnityspaalu oli 1/3 keulastamme perää kohti ja koko pitkä perä oli ulkona kovassa sivutuulessa. Tuuli painoi keulaa laituriin ja yksittäinen paaluparka oli kovilla. Niinpä vaihdoimme uuteen paikkaan ja saimme keulan kohti tuulta ja laituriin kiinni. Iloisena yllätyksenä laiturilla oli vastassa myös ”aika hyvä Huttunen” ja saimme sekä aikuisille että lapsille mukavaa seuraa kolmeksi päiväksi.
Karlbyn satamassa kaikki on hyvin 🙂
Karlbyhyn on valmistunut uusi kaksikerrossauna laiturialueen länsipäähän. Pakkohan se oli testata! Hinta ei ole halpa (sauna 125€ / 1,5h ja poreamme 50€ siihen päälle), mutta kohderyhmänä lieneekin hotellin seminaari- ja yrityskäyttäjät. Mutta toisaalta, kuka tahansa hinnasta itkevä voi itse avata excelinsä, laittaa siihen rakennuskustannukset, parin kuukauden sesongin, kolme saunavarausta per päivä ja sitten ihmetellä, että mikä taloudellinen järki koko hommassa oikein on. No, saunan seinässä oli isolla EU-logot ja Smart Marina -tunnukset, eli osa maksamistamme EU-euroista oli näemmä saatu takaisin. Hyvä niin.
Saunahan on hieno kuin mikä! Kiuas on alhaalla ja löylyjä otetaan ylhäällä. Vettä kiukaalle heittäessä kannattaa käyttää hyvää sihtiä ja kaatotekniikkaa. Muuten menee ohi. Portaat ovat aika kuumat, koska kiuas on niiden alapuolella (ei toki suoraan), joten kannattaa ottaa släbärit mukaan. Poreamme oli säädetty 33-asteiseksi, joka oli toimiva näillä helteillä. Lauteilta on näkymä joko peltomaisemaan tai merelle. Saat itse valita. Kyllä tuon summan kerran kesässä maksaa tästä kokemuksesta!
Brudhällin ravintolan testasimme kahdesti. Ensimmäisenä iltana söin katkarapuja valkosipulilla sekä pääruuaksi paistetut ahvenet. Todella hyvät annokset! Palvelu toimii monikielisenä, ystävällisesti ja nopeasti.
Sunnuntaina oli sporttipäivä! Vuokrasimme mammapyörät hotellilta ja poljimme Kökarin frisbeegolfradalle. Rata sijaitsee Peders Aplagård -omenatilalla. Koska oli kuuma, nautimme pullot heidän omaa alkoholitonta omenasiideriään ennen peliä. Itse frisbeegolfissa ei ollut tällä kertaa mitään järkeä. Rata menee upeissa maisemissa, mutta tässä kohtaa kesää, kaikki (paitsi kalliot) kasvavat pienen miehen kokoista heinää. Tuuli oli kova, joten kiekkoja lensi sinne tänne. Pelasimme kolme väylää, käytimme aikaa 1,5 tuntia ja hukkasimme kolme kiekkoa. Sitten päätimme keskeyttää.
Parasta aerodynamiikkaa hakemassa.
Takaisin polkiessa koitin opettaa perheelle maantieajon perusteita, sillä vastatuuli oli kova. Niinpä ajoimme mummopyörillä telaketjuvetoa ja haimme mahdollisimman tehokasta ajoasentoa 🙂
Telaketjuvedon treenaamista.
Saavuttuamme takaisin veneelle, vaihdoin alle oman pyörän ja päälle ajovaatteet. Olen luvannut pyöräillä kaikissa satamissa, joissa on tie ja Kökärista teitä löytyi yli 50 kilometrin verran. Tiet vaihtelivat maantiestä sorateihin, metsäteihin ja pieniin polkuihin. Näissä maisemissa sielu lepää!
Viime kesänä pyörässäni oli alla täysnappulaiset sorarenkaat ja tälle reissulle Foxcompin Samu suositteli uusia renkaita. Panaracerin Gravel King SS:ssä on keskiosa lähes täysin sileä ja oikeilla paineilla tämä rengas rullaa asfaltilla kuin unelma, mutta toimii loistavasti myös maastossa tai soralla. Kuuma oli ja hiki virtasi, mutta silti homma oli puhdasta nautintoa. Kilometrit taittuvat niin paljon nopeammin uudessa ja tuntemattomassa kuin sillä peruslenkillä, jossa tunnet jokaisen mutkan ja suoran.
Panaracerit on nopeet 🙂
Koska illalla oli luvassa Italian ja Englannin EM-finaali, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nauttia illalliseksi pizzat. Brudhäl onnistui tässäkin! Erinomainen pohja ja hyvät täytteet. Tomaattikastikkeessa oli (vaimon analyysin mukaan) hieman liikaa happoa ja oman pizzan oliivit olisivat voineet olla aavistuksen parempaa laatua. Mutta muutoin erinomainen suoritus.
Ravintola rakensi kisakatsomot sekä sisälle ja ulos. Me hurrasimme Italialle ulkobaarissa ja mikä hienointa, myös lapset saivat olla mukana, vaikka anniskelualueella oltiinkin. Ja voittohan sieltä tuli… FORZA GLI AZURRI!
Kökar – Österskär
Maanantaina heräsimme myöhään pitkäksi menneen jalkapalloillan vuoksi ja suuntasimme kauppaan. Karlbyn kaupan valikoima on vähintäänkin kohtuullinen. Otimme irti muonatäydennyksen jälkeen ja suuntasimme kohti yhtä Saaristomeren upeimmista saunoista, Österskäriä. Lapsetkin saivat seuraa, kun Huttusperhe suuntasi myös kohti itää.
Kökarin pohjoispuolelta menevä väylä on kaunis, mutta jösses kuinka upea siitä itään jatkava partiolaisten reiteistä löytyvä reitti onkaan! Österskäriä ympäröivä saaristo on upeita kallioita pullollaan. Ja idästä sisään ajaminen Österskäriin on aina ihan yhtä jännää…
Välillä mennään aika lähellä rantaa…”Miltä näyttää, riittääkö vettä? Näkyykö pohja?”Tuosta välistä se reitti menee! Purjeilla tästäkin painettiin. Kivi jää siis vasemmalle…
Österskärin sauna on tehty vanhaan venevajaan ja vaikka itse sauna ei ehkä maailman paras olekaan ja makea vesi tulee kalliolla olevista vedenkeruualtaista (ja tällä kertaa kuivuudesta johtuen haiskahti…), on kokemus silti hieno. Illalliseksi kokkailimme Huttusperheen kanssa haukitortilloja. Kalajuttu, mutta totta: Huttusten sekä isä että poika ovat saaneet Karlbyn satamasta peräkkäisinä vuosina jättihauet. Viime vuonna juniori otti 10-kiloisen ja hauki kiskoi kumpparia ympäri satamaa. Tänä vuonna tuli ”vain” nelikiloinen ja sekin vasta toisella heitolla. 🙂
Österskär
Hauet maustettiin kolmella eri tavalla, pyöriteltiin pankojauhoissa ja paistettiin rapeiksi. Yhteen ääneen totesimme, että hauki on Suomen aliarvostetuin ruokakala. Se on todella erinomainen! Iltaa istuimme sitloodassa nauttien trooppisesta illasta ja upeasta auringonlaskusta.
Österskärin hupeihin kuului myös puomikeinu lapsille!
Österskär – Stora Hästö
Österskäristä jatkoimme jälleen kohti itää, sillä torstaiksi pitää ehtiä Airistolle ja juhlistamaan perjantaina äitini syntymäpäiviä. Päivä oli kuuma ja tyyni, joten konetteluksi meni. Onneksi sekin tarjoaa iloa, varsinkin jos tykkää surfata sup-laudalla veneen peräaallolla.
Kun meri ja taivas yhtyvät. Kuvassa saariston todelliset sankarit: Roska-Roope miehistöineen.
Stora Hästön luonnonsatama on suojainen kaikille, paitsi lännen puolen tuulille. Nyt on tyyntä, joten tämä satama on mitä mainioin. Saarella on sekä tavallinen luontopolku että vedenalainen luontopolku. Sinne suuntasimme intoa täynnä, sillä olemme viimeksi käyneet saarella varmaan 10 vuotta sitten ja silloin vedenalainen luontopolku jäi mieleen upean väriloistonsa takia.
Tällä kertaa sinilevä alkoi juuri muodostua veden pinnalle ja vedessä sitä oli enemmänkin haittaamassa näkyvyyttä. Kaikki väriloisto oli tiessään, sillä pohjan kasvit ja levät olivat täysin tympeän vihreän nukan peitossa. Ei voi hyvin tämä meremme!
Veden pinnalla maailma on kuitenkin vielä kaunis. Koitetaan pitää se sellaisena – ja parantaa meremmekin, niin lapsemmekin voivat nauttia tästä upeasta saaristosta ja harrastuksesta!
Ennen illallista lähdimme Miisan kanssa suppailemaan ja tuli kierrettyä koko saari. Tunti sup-laudalla oli koiran mielestä oikein virkistävää!
s/y Julia II:n 28:s päivä merellä kaudella 2021 päättyi taas upeaan auringonlaskuun.
Aamu Bodössä on aina mahtava, koska saa herätä vastaleivottujen sämpylöiden tuoksuun. Tällä kertaa vierailumme jäi yhden päivän mittaiseksi, sillä Jurmo kutsui!
Lilluimme Bodöstä Jurmoon pelkkä Code 0 ylhäällä 3-4 solmun vauhtia. Kiire ei ollut, sillä matkakaan ei ollut pitkä. Itse olen viimeksi käynyt Jurmossa helatorstain viikonloppuna ”miespurjehduksella”, mutta muulle perheelle tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan.
Yöksi luvattiin sadetta ja kovaa idänpuoleista tuulta ja siksi toivoin, että saisimme keulan päälaituriin, kohti tuulta. Aluksi näytti täydeltä, mutta kiitos erittäin avuliaiden naapuriveneilijöiden, mahduimme sittenkin laituriin. Veneemme perä on sen verran leveä, että jos se on poijussa ja kohti tuulta, vatkaa vene laajassa liikkeessä edestakaisin koko yön. Olemme muutamaa poijua hinanneet valitettavasti lähemmäksikin, kun painot ovat olleet liian heppoiset. Siksi laituripaikka oli meille mitä parhain.
Klas Matssonin pitämä Jurmon kauppa on uskomaton. Pieneen tilaan on saatu mahtava valikoima, myös tuoretuotteita, marjoja, herneitä, kasviksia ja hedelmiä. Meillä oli tarkoitus grillata jotain vakuumiribsejä, mutta satamamaksua maksaessani kantoi Klas juuri savustettua lohta sisään. Tuoksu vei mennessään! Poimin kylmäkaapista myös aivan taivaallista rosepippurilla maustettua graavilohta. Lisäksi mukaan tarttui tuoreet marjat, herneet ja kasviksia grilliin.
Lounaan jälkeen oli päiväunien aika. Sitloodassa otetut ettoset lienevät parasta, mitä tiedän 🙂
Päikkäreiden jälkeen lähdimme lenkille tyttäreni Julian kanssa. Lenkkeilimme kympin verran aivan Jurmon koilliskärkeen saakka – kirjaimellisesti viimeiseen mutkaan asti. Koilliskärki kapenee lopussa alle metrin ”hännäksi”, joka kiertyy kippuralle. Hännän molemmin puolin aallot murtuvat siihen eri suunnista ja se tekee paikasta hyvin erityislaatuisen. Matkalla bongasimme myös Jurmon ”munkringarit”, eli munkinkehät. Näiden kivirinkuloiden alkuperäistä tarkoitusta ei tunneta.
Lenkin jälkeen oli uinnin vuoro. Ystävämme Annakaija ja Juha olivat saapuneet yllättäen samaan satamaan ja koska heillä on projektina uida ensi viikolla aivan älytön matka, on treeni ollut sen mukaista. Lähdimme kolmistaan uimaan ja uimme tunnin ristiin rastiin sataman ulkopuolella. Vesi oli yllättävän kirkasta ja onneksi vielä levätöntä, vaikka lämmintä se kyllä on! Uidessakin tuli tehtyä muutama munkinkehä 🙂
Ilta päättyi älyvapaaseen tietovisaan sitloodassa sekä kovan sateen ja ukkosen ihasteluun.
Perjantaikokin blogi 