Kaksi sanaa, jotka mullistavat ajattelusi

Kyllä. Valmentautuminen kannattaa. Vaikka vain siksi, että saa uuden merkityksen kuluneille sanoille. Tämän herkkupalan tarjoili Marc Moberg Trainer’s Houselta Johtajan Polku-nimisessä koulutuksessa. 

Mikä on tavoite?

Siis mitä? Naurettavan helppo kysymys! Sehän on niinkuin maali tai päämäärä. 

Mietipä uudelleen ja testaa käytännössä. 

Kysy seuraavan kokouksen tai palaverin alussa, mikä tämän istunnon tavoite on. Lyön vetoa, että saat vastaukseksi sekalaista muminaa, josta erotat kokouksen agendan palasia:

  • keskustella tästä asiasta…
  • käydä läpi ongelmat siinä projektissa…
  • jakaa kokemukset uudesta asiakkaasta…

Siis täyttä huttua. Samoin vastataan lähes 100% osumatarkkuudella kysymykseen ”Mikä tämän tapahtuman tavoite on?”

  • Kutsua paikalle edustava otos…
  • Esitellä uutuustuote…
  • Tarjota unohtumaton show…
  • Kertoa uudesta yritysilmeestämme

Aivan samaa agendan läpikäyntiä vailla mitään tekemistä itse tavoitteen kanssa. 

Miksi?

Siksi, koska ihmiset ovat tulleet sokeiksi sanalle tavoite. 

Mutta vaihdapa tavoite-sanan tilalle kaksi sanaa, niin ”magic happens!”

Mitkä ne kaksi sanaa ovat?

Ne ovat ”haluttu lopputulos

Kokeile! Vaihda jatkossa sana tavoite kahteen sanaan: haluttu lopputulos. 

Mitä käy? Porukka tuijottaa sinua aluksi kuin lampaat. Leuka lattiassa hämmästyksestä. Sitten iso pyörä alkaa pikkuhiljaa pyöriä aivoissa ja harvinainen ilmiö, ajatustoiminta, alkaa. Joillakin suusta tulee ulos vain vihaista muminaa, koska veit heidät juuri epämukavuusalueelle (vastausta kun ei lue agendassa). Huippuyksilöt alkavat tuottaa sanoiksi tunnistettavia äänteitä ja kun oikein tarkasti kuuntelet, erotat ajatuksia todellisesta halutusta lopputuloksesta:

  • Palaverin haluttu lopputulos on saada aikaan konkreettinen päätös (vs. keskustella asiasta).
  • Löytää kustannustehokas ja toimiva ratkaisu (vs. käydä läpi ongelmat).
  • Rakentaa toimiva myyntimalli (vs. jakaa kokemuksia uudesta asiakkaasta.)

Ja sama pätee tapahtumiin. Mutta niihin paneudun tarkemmin webinaarissani 18.10.2016 klo 15.00. Siellä paljastan paljon muutakin rahanarvoista. Lue lisää webinaarin aiheista ja ilmoittautumisesta täältä. 

Valmentakaa itseänne!

Petri Hollmén

Mitä 90-vuotias opetti minulle myynnistä ja johtamisesta?

Keskiviikkona oli pitkä päivä. Lähdin Turusta aamulla­ 6.45­­ ja istuin päivän Helsingissä Trainer’s Housen koulutuksessa. Jälleen kerran totesin, kuinka hyödyllistä perusasioiden kertaaminen on. Se on suorastaan välttämätöntä.

Koulutuksen jälkeen odottelin iltaa ja Pekka Hyysalon New Run-dokumentin ensi-iltaa. Kotiin Kaarinaan ehtisin joskus kymmenen maissa, laskeskelin.

Olin luvannut ottaa matkaan mukaan myyntijohtajamme Antti Heikkilän Tapiolasta, jossa hän asuu pappansa “kämppiksenä” oman remonttinsa ajan. Saimme Ramin kanssa viestin, että pappa kutsuu meidät iltateelle.

Ajelimme leffan jälkeen kohti Tapiolaa ja totesimme kellon olevan jo 21.30. Ehkä emme jäisi iltateelle vanhusta häiritsemään.

Oven avasi reipas papparainen, joka tokaisi:

“Meillä ei osteta mitään!”

“Hyvä, sillä me emme myy mitään.” –vastasimme ja saimme kutsun peremmälle kera hymyn.

Emme tohtineet enää kieltäytyä teekutsusta, kun näimme miten pöytä oli kauniisti meitä varten katettu.

Istuimme ja joimme teetä ja sitten pappa avasi sanallisen arkkunsa. Kävi ilmi, että olemme kohtalotovereita: molemmat “ATK-alan yrityksen toimitusjohtajia.” Pappa, Kalle, oli tosin aloittanut toimitusjohtajauransa ATK-yrityksessä neljä vuotta ennen syntymääni, vuonna 1975. Istuin siis todellisen pioneerin seurassa. Hän kertoi mielenkiintoisia tarinoita menneestä ja totesin, että samat lainalaisuudet pätevät edelleen ja kirjaimellisesti. Poimin itselleni muistiin seuraavanlaisen listan 90-vuotiaan edelläkävijän opeista:

  • Omaleimainen ja ylivoimainen
  • Jokainen on yksilö
  • Päätä, kenelle myyt
  • Älä rönsyile

Omaleimainen ja ylivoimainen

Kallen mukaan yrityksen tulee olla omalaatuinen ja ylivoimainen. Muuten siellä ei kannata olla töissä. Tavallinen ja alakynnessä oleva yritys ei pidemmän päälle ole kauhean kiva paikka olla. Ja sen omaleimaisuuden tulee muuten näkyä!

Jokainen on yksilö

Varsinkin tämä aihe on minulle ajankohtainen. Jokainen meistä on yksilö ja siten jokaista tulee johtaa yksilölle sopivalla tavalla. Liian usein itse sorrun ajattelemaan, että se mikä toimii yhdelle, toimii kaikille. Motivaattorimme, haaveemme ja unelmamme ovat aina yksilöllisiä ja johtajan tärkein tehtävä on tunnistaa ne ja kohdata ihmiset yksilöinä.

Päätä kenelle myyt

Kalle kertoi tarinan, jossa he olivat jäämässä “ison ostajan loukkuun”. Siis iso yritys alkoi sanella pienelle toimittajalle ehdot yhteistoiminnalle. Tämä on hyvin iso riski kenelle tahansa, sillä pieni määrä suuria asiakkaita johtaa siihen, että neuvotteluvalta siirretään omalta puolelta vahvalle ostajalle. Kallen firma oli tässä tilanteessa.

Eräässä neuvottelussa hän oli sitten todennut näin:

“Asiahan on siten, että te päätätte, keneltä te ostatte. Ja me päätämme, kenelle me myymme.”

Näin valtatasapaino palautettiin

Kun tuotteesi on omaleimainen ja ylivertainen, ei pienestä koosta ole haittaa. Valitset vain, kenelle haluat myydä.

Älä rönsyile

Tiedä, missä olet hyvä ja keskity siihen. Kallen sanoin tämä on tärkeää varsinkin tuotteessa. Mitä useampi versio sinulla on tehtynä eri asiakkaille, sitä syvemmällä suossa olet. Eri versioiden hallinta on kallista ja hankalaa. Siis keep it simple!

Sama sääntö pätee myös omaan toimintaasi. Älä yritä osata kaikkea, vaan kehity huipuksi yhdessä, sinulle tärkeässä asiassa.

Sain Kallelta siis kasan todella hyviä vinkkejä. Vaikka päivän valmennus Trainer’s Housellakin oli ollut erittäin hyvä, oli vaikuttavaa kuulla ohjeita modernilta ysikymppiseltä. Kalle oli muuten sitä mieltä, että digitalisaatio on loistava juttu. Hän hehkutti, kuinka oli uusinut passinsa netissä käymättä lainkaan asemalla. Ainoa asia, mikä vielä puuttuu, on tulostin, joka tulostaa ajatuksen voimalla. Hänellä kun kuulemma on parikin kirjaa päässään valmiina, muttei heikon näkönsä vuoksi saa niitä naputeltua näppäimistön ja ruudun avulla valmiiksi.

Lähdimme kohti Turku lähempänä yhtätoista illalla, mutta iltateelle jääminen oli ollut oikea päätös. Kalle jäi surfailemaan nettiin. Hän etsii hyvää 3D-tulostinta.

Ottakaahan opiksi ja malliksi.

Petri

Ps. onnea Kallelle, joka viettää tänään 90-vuotisjuhliaan!

Puhetaitoa oppimassa ja omaa visiota vahvistamassa

Olen pohtinut usein viime aikoina työni merkitystä. Mikä on siis tärkein syy, että Lyyti on olemassa? Olen alkanut ymmärtää, että se on kohtaamisten mahdollistaminen. Ihmiset kokoontuvat yhteen muuttuakseen tai saadakseen aikaiseksi muutosta – siis muuttaakseen maailmaa. Meidän tehtävämme on Lyytissä mahdollistaa tämä. Tehdä maailman muuttaminen tapahtumilla mahdollisimman mukavaksi, helpoksi, tuottavaksi ja tehokkaaksi.

Mitä enemmän käyn asiakkaidemme tapahtumissa, sitä paremmin ymmärrän työmme merkityksen. Tapahtuman tekijän tulee saada keskittyä muutoksen tekemiseen, siis sisältöön, ja kaikki muu tulisi hoitua ilman liiallista vaivaa.

Retoriikan kesäkoulun oppilaana

Osallistuin retoriikan kesäkouluun (www.retoriikankesakoulu.fi) Hämeenlinnan Verkatehtaalla perjantaina 10.6.2016. Kyseessä on jo viidettä vuotta järjestettävä puhetaidon ja viestinnän erikoistapahtuma, retoriikan päivän mittainen tehosetti. Itse olin osallistujana ensimmäistä kertaa ja odotin innolla päivän antia.

Tapahtumana Retoriikan kesäkoulu ei pröystäile tekniikalla, himmeleillä tai pyrotekniikalla. Eikä ole tarvekaan. Sisältö on retoriikassakin pääroolissa, joten tapahtuma noudattakoon samaa linjaa.

Sisältökattaus on monipuolinen läpileikkaus retoriikan eri osa-alueisiin. Päivän aloitti mainio ja monessa liemessä keitetty näyttelijä Armi Toivanen. Toivanen laittoi itsensä täysillä likoon opettaessaan kuulijoille keinoja kääntää esiintymisjännitys voimavaraksi. Itse poimin omaan työkalupakkiini vinkit hengityksen merkityksestä sekä siitä, että kehon avulla voi vaikuttaa omaan mieleensä ja siten jännitykseen todella paljon.

Vaikuttava esitys oli myös Hans Kristian Amundsenin ”behind the scenes” –kertomus Norjan ja Utöyan terrori-iskujen jälkeisestä muutamasta päivästä, jolloin puheenkirjoittajan taidot kansakunnan johtamisessa todellakin punnittiin. Opin, että missä tahansa kriisiviestintätilanteessa tulee ensinnäkin kaikki viestit pohjautua yhteisiin arvoihin ja viestintätiimistä vähintään yksi tulee ”eristää” kaaoksesta, jotta hänellä on aikaa miettiä ja kirjoittaa. Hans Kristian toimi tuolloin Norjan pääministerin (ainoana) puheenkirjoittajana, joten hän todellakin tiesi, mistä puhui.

 

UK Body Talk-yrityksen perustaja ja palkittu puheenkirjoittaja Richard Newman puolestaan sai suomalaisetkin elehtimään ja kokeilemaan eri kehonkielen vaikutuksia sanomansa perillemenoon. Mikäli sanallinen viestisi on ristiriidassa kehosi kanssa, teet vääränlaisen vaikutuksen. Loistavana yhtenä käytännönkikkana poimin Richardin vinkin luontaisen puheasennon löytämiseksi: hyppää ilmaan ja laskeudu niin luontaiseen asentoon kuin pystyt. Näin kehosi on luonnostaan oikeassa asennossa rentoon ja aitoon puheviestintään.

Rhetoric Society of Europe –yhdistyksen johtajana toimiva Jens E. Kjeldsen puolestaan loi kuulijoidensa mieliin vahvoja kuvia. Niin vahvoja, että muistamme ne vuosien päästä ja sitä myötä hänen puheensa tärkeimmän sanoman: maalaa kuulijasi sielun silmien eteen kuvia, niin sanomasi muistetaan. Päivän päätti paneeli maahanmuuttoon liittyvästä retoriikasta sekä Olli-Pekka Vainion mainio esitys siitä, miten mediassa tarkoituksella luodaan ristiriitaista viestiä esim. yhdistämällä otsikko ja tilanteesta otettu, mutta täysin ristiriidassa viestin kanssa oleva, kuva. Tehokeinoja ja vaikuttamista, joka vähemmän valistuneelta lukijalta menee täysin ohi.

 

Retoriikan kesäkoulu toimi juuri siksi, että retoriikka tapahtumassa toimi. Koulun rehtori Antti Mustakallio ja varareksi Katleena Kortesuo ottivat vieraansa vastaan jo ulko-ovella, kuten kunnon tapahtumaan kuuluukin ja kuljettivat sujuvilla välijuonnoillaan ohjelmaa tismalleen aikataulussa eteenpäin. Rento, mutta ammattimainen ote oikeuttaa tämänkin tapahtuman paikan Suomen tapahtumakentässä tulevaisuudessakin. Ensi vuonna tapahtuma järjestetään jälleen Hämeenlinnan Verkatehtaalla 9.6.2017 ja suosittelen varaamaan päivän kalenteriin jo nyt! Jaamme osaltamme infoa, kun ilmoittautuminen ensi vuoteen aukeaa.

Suosittelen!

Petri Hollmén

Mitkä ovat tärkeimmät liikesalaisuutemme?

Elämä on ihmeellinen matka ja meillä on töissä Lyytissä ihmeellisiä ihmisiä. Esimerkkinä käy kaimani Petri Karvinen. Hän totesi jokin aika sitten tarvitsevansa apua työssään ja haki sitä oma-aloitteisesti. Kuinka moni johtaja-tittelillä oleva ihminen ensinnäkään myöntää olevansa jossakin asiassa heikko ja sen jälkeen hakee siihen vielä apua?

Tämä Petrin uskomaton ammatillinen nöyryys ja inhimillinen vahvuus johti tapahtumasarjaan, joka on saanut koko yrityksemme taas hehkumaan uutta. Vuoden verran vaivannut pattitilanne aukesi, asiat loksahtivat kohdalleen ja se kuuluisa draivi suorastaan räjähti lentoon.

Osana tätä tapahtumasarjaa löysimme myyntijohtomme kanssa itsemme istumassa Sarasvuon Jarin olohuoneesta miettimässä sitä, mikä me oikein olemme ja mitä me tahdomme olla. Kuuntelin jo ennen tapaamistamme Jarin lähetyksiä Yle Puheella ja allekirjoitin monet ajatukset. Mutta maanantainen ”Kun maailma täyttyy kohinasta, vain kohtaaminen jää.” –lähetys (ja varsinkin viimeinen 30 minuuttia) alleviivasi omia ajatuksiani palvelusta niin vahvalla korostuskynällä, että päätin avata ne paperillekin. Paljastan seuraavaksi tärkeimmät liikesalaisuutemme, eli mallin, miten haluamme palvella. Osaan on otsikko bongattu maanantain lähetyksestä, mutta sisältö meillä on ollut aina vastaava.

Reklamaation merkitys

On tavallaan hämmentävää, että luetuimmat blogini ovat kaikki koskeneet epäonnistuneita palvelukokemuksia. Myyntihän on juurikin palvelua parhaimmillaan. Se kertonee siitä, että niin moni meistä on tuskastunut yritysten lyhytnäköisyyteen palvelukulttuurinsa rakentamisessa. Reklamaation sattuessa palveluhymy vaihtuu liian usein irvistykseen, jonka voi kuvitella vain taisteluun valmistuvan mongolisoturin naamalla.

Reklamaation tehnyt ihminen ei halua vahingoittaa sinua. Päinvastoin. Hän välittää sinusta ja haluaa auttaa sinua parantamaan. Mikäli palvelusi liitää jatkuvasti ”ei voisi vähempää kiinnostaa” –viivan alapuolella, et koskaan kuule reklamaatioita. Olet yhdentekevä ja tuskin kuulet kehujakaan. Olet matkalla menetettyjen egojen hautuumaalle.

Työskennellessäni ravintolassa, alaiseni kysyivät aina linjaa siihen, kuinka paljon heillä on valtuuksia päättää mahdollisesta korvauksesta asiakkaalle. Mottoni oli (ja on yhä edelleen), että kärsinyttä ei voi ylihyvittää. Ei siksi, ettäkö jokainen pieni moka olisi mittaamattoman arvokas asiakkaalle, vaan siksi, että inhimilliset olennot ovat toisilleen kohtuullisia, kun heitä arvostetaan. Palaneen pihvin saanut pettynyt asiakas ei hyväksyisi korvaukseksi tuliterää Ferraria, vaikka kuinka tyrkyttäisit, jos olet ensiksi ymmärtänyt hänen tunteensa ja arvostanut häntä. Loukattu ja arvostusta saamaton asiakas sen sijaan ottaa Ferrarin. Ei siksi, että kokee palaneen pihvin sen arvoiseksi, vaan kostaakseen kokemansa vääryyden. Siis sen vääryyden, että hänen mielipidettään väheksyttiin.

Rakasta reklamaation tekijää.

Palkitse hänet ja hyvitä hänen kokema vääryys! Hyppää hänen saappaisiin ja mieti, miltä sinusta tuntuisi. Jaa tunne, niin olet jo pitkällä. Äläkä koskaan vetoa sopimuspykäliin, sillä ne eivät saa määrittää asiakassuhteen pituutta. Mieluummin pidämme asiakkaat asiakkaina molemminpuolisen positiivisen tunteen ansiosta kuin sopimuspykälien määräyksestä.

Ylläpidä palvelutaso kuin itsellesi tekisit

Paras keino ylläpitää palvelutaso, on käyttää palveluitaan itse. Me ihmiset kun olemme äärimmäisen sallivia omille virheillemme, paitsi jos joudumme niiden uhriksi itse. Siksi minäkin soitan aina välillä Lyytimme asiakaspalveluun apua kysyäkseni. En ole koskaan saanut sieltä huonoa palvelua, mutta bongannut kyllä idiotismeja, joille olimme asiakkaamme altistaneet. Esimerkiksi kun vaihdoimme puhelinjärjestelmää, jouduin soittaessani johonkin ”default-asetusten” aiheuttamaan jonopompottelurumbaan. Toivoin, että vain firman sisäiset puhelut menevät siihen, mutta ei. Jopa asiakkaamme joutuivat kokemaan vastaavan. Voitte uskoa, että muutosta lähettiin tekemään välittömästi. Jos et itse nauti kokemuksesta, niin miksi asiakkaaksi siitä nauttisivat?

Tulikin mieleeni, että mahtavatkohan teleoperaattorien johtoryhmä selvittää koskaan omia liittymäongelmiaan oman call centerinsä kautta? Ehkä kannattaisi.

Tästä samasta syystä järjestämme itse aktiivisesti tilaisuuksia tai olemme niissä osatoteuttajina. Käytän siis itse palveluamme muussakin kuin demokäytössä. Voi pojat miten reaalimaailman ongelmat hyppäävät silmille ja kehitysideoita kertyy!

Käytä omia palveluitasi äläkä anna itsellesi anteeksi sitä, mitä et muillekaan sallisi.

Palkkaa kaltaisiasi

Monimuotoisuus kunniaan, mutta tietyllä varauksella. Jos olet iloinen, ulospäin suuntautunut ja mainetta hyvänä palvelijana niittänyt ihminen, niin etsi tiimiisi samankaltaisuuksia. Jokaisen tiiminjäsenen tulee tuoda mukanaan enemmän iloa kuin viedä sitä. Etsi asiakaspalvelijoiksi keltaisia ja vihreitä ihmisiä, tai heidän kombinaatioitaan (jos et tiedä, mitä tarkoitan, niin lue lisää vaikka täältä). Keltaiset ihmiset ovat iloisia, ulospäin suuntautuneita ja saavat muut viihtymään. Vihreille taas on tärkeää, että muut voivat hyvin. Asiakaspalveluun siis täydellisiä, vaikka poikkeuksiakin suuntaan jos toiseenkin luonnollisesti löytyy.

Tärkeintä on antaa enemmän kuin vaatia.

Älä motivoi

Onneton ihminen ei voi tehdä muita onnelliseksi. Tämän bongasin Sarasvuolta Marriot-hotellin esimerkistä. Itse olen käyttänyt lausetta, että ”Älä motivoi. Etsi motivoituneita.” Motivointi on nimittäin vain tekohengitystä, jos sisäinen palo puuttuu. Sisäinen palo voi välillä hiipua ja se on herätettävissä uuteen liekkiin, mutta ”vain täällä töissä olevan” henkilön motivaatiota ei herätellä edes kiviporalla. Hänen motivaationsa löytyy ehkä jossain toisessa roolissa tai toisessa työpaikassa.

Tehtävänämme on pitää ilo yllä, ei luoda sitä tyhjästä.

 

Yliresurssoi pullonkaulat

 

Lyytissä arvomme on aina ollut, että kahdeksan tuntia pitää riittää. Enemmänkin saa halutessaan tehdä, jos oma into sitä vaatii, mutta perusbisnes pitää pyöriä ja kehittyä järjellisellä työmäärällä. Ja rekryt tulee suorittaa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Lisäksi tärkein osa-alueemme, eli asiakaspalvelu, tulee olla mieluummin yliresursoitu kuin ylityöllistetty.

 

Tätä lukiessa supportimme väki tukehtuu aamukahviinsa, sillä tällä hetkellä tilanne ei näin ole, mutta rekry on jo suoritettu ja akuutit korjaavat toimenpiteet tehty. Firman kasvaessa oikea resursointi on todellista tasapainoilua, jossa mekin olemme hetkeksi astuneet harhaan. Mutta taas olemme oikealla polulla ja matkalla vieläpä oikeaan suuntaan.

 

Asiakkaan odotuksia ei ylitetä, jos päivittäinen työ on taistelua selviämisestä.

 

(EDIT: Ja tämän kirjoitettuani tajusin, että jo tehty rekrymme (joka aloittaa syyskuussa) ei tule riittämään tämän lupauksen täyttämiseen. Meillä on siis rekry taas auki asiakaspalveluumme! Jos tiedät ihmisen, joka olisi onnellinen kanssamme, niin vinkkaa hänelle vapaamuotoisesta hakemuksesta täällä.)

 

Lopuksi

 

On jännä juttu, kuinka yksinkertaisilta yllämainitut asiat tuntuvat, kun ne kirjoittaa auki. Ja kuinka hankala niitä on todellisuudessa toteuttaa. Ja se johtuu pitkälti siitä, että me suomalaiset emme ole tottuneet johtamaan asiakaskokemuksen kautta, vaan talouden tai tehokkuuden numeroilla. On aivan totta, että kaikki lisäarvoa tuottamaton työ tulisi karsia pois (se johtaa vain turhiin kustannuksiin, jotka maksatetaan asiakkaalla), mutta hyvä palvelu ei koskaan saa olla leikkauslistalla.

 Kuka paljastaa seuraavaksi liikesalaisuutensa?

Petri Hollmén

Lisää paperitöitä yrittäjille, pliis!

unnamed

Silläkin uhalla, että joku pitää minua turhasta nillittäjänä, niin avaudunpa (taas) vähän.

Pari vuotta sitten meillä oli se ensimmäinen ja kuuluisa työsuojelutarkastus. Sen lopputuloksena otimme lusikan kauniiseen käteen ja rustasimme ne dokumentit, jotka meiltä vaadittiin. Check ja done! Sitten taas bisneksen pariin.

Dokumenttilistan pituutta olen aina välillä itsekin hämmästellyt. Ne yrittäjät, joille olen omat dokkarimme antanut työsuojelutarkastukseen valmistautumista helpottamaan (lue: vaihda firman nimi, that’s it), ovat suorastaan pudottaneet leukansa. Rustasimme siis seuraavat paperit:

  1. Työsuojelun toimintaohjelma (2 sivua)
  2. Päihdeohjelma (13 sivua)
  3. Turvallisuusohjeet (15 sivua)
  4. Työn vaarojen selvittäminen ja arviointi (1 sivu)
  5. Riskien arvioinnin suunnittelu (3 sivua)
  6. Riskien arviointikohteiden valinta (1 sivu)
  7. Riskien arviointilomake – ergonomia (2 sivua)
  8. Riskien arviointilomake – henkiset riskit (2 sivua)
  9. Riskien arviointilomake – kemialliset aineet (2 sivua)
  10. Riskien arviointilomake – tapaturmat (2 sivua)
  11. Riskien arviointilomake – fysikaaliset (2 sivua)
  12. Työterveyshuollon toimintasuunnitelma (11 sivua)
  13. Voimassaolevat säädökset -koonti (1 sivu)
  14. Työnajanseuranta-Excel

Yhteensä 14 dokumenttia, joissa on 57 sivua ja sitten yksi Excel.

Arvatkaa, kuinka monta kertaa näitä dokumentteja on niiden tallentamisen jälkeen luettu? Miten ne siis muuttivat toimintaamme?

Yrityksemme on taas piru vie kasvanut ja lähestyy seuraavaa kammottavaa suojelun, suunnittelun, dokumentaation ja kartoittamisen rajapyykkiä. Kolmaskymmenes työntekijä saattaa pian olla toimitiloissamme alttiina vaaroille ja riskeille.

Siksi onkin täysin oikein ja ansaittua, että saamme pian laadittavaksi tasa-arvosuunnitelman. Ja onneksi vuonna 2015 laki muuttui siten, että sen lisäksi on puserrettava kasaan yhdenvertaisuussuunnitelma. Ah! Tuskin maltan odottaa noita ihanasti kahisevia aanelosia täynnä kaiken väärinteon estävää suunnitelmatekstiä.

Firman 30. työntekijä saanee siis huomenlahjakseen tehtävän tuottaa taas pari uutta dokumenttia. Uskaltaakohan meille enää kukaan hakea töihin? Varsinkin kun julkisesti myönnän, että edes tätä pommiuhkaukseen valmistavaa dokumenttia ei kukaan enää säilytä pöydällään käyttövalmiina. Vaikka siinä on kuvia ja kaikkea.

Petri Hollmén

Suunnitelmatalouden vankkumaton puolustaja

 

Vinkki toimitilakehittäjille – tarpeet ovat muuttuneet

TS tänään: Turun keskusta ei houkuttele firmoja.   

Olen Rauno Puolimatkan kanssa samaa mieltä, että moni yritys siirtää toimintonsa turhaan Helsinkiin. Pienellä säädöllä (VR + Onnibus) voi hyvin toimia Turusta ja samalla saavuttaa paremman elämänlaadun (lyhyemmät etäisyydet, edullisemmat asunnot jne.). Varsinkin kun VR starttaa nopeamman junan, joka vie suoraan Helsingin keskustaan melkein samassa ajassa, kuin Espoon perukoilla asuva jurnuttaa 25 km Helsingin ruuhkassa aamuin illoin. Jos Turussa toimiessa säästää esim. vain 10 000€ vuodessa edullisempien palkka- ja toimitilakustannusten vuoksi, voi sillä rahalla tehdä noin 700 yksisuuntaista matkaa Turun ja Helsingin välillä. 

Puolimatkan kanssa olen siitä erimieltä, etteikö kysyntää olisi. Tarjonnan on vain kohdattava kysyntä.

Juuso Virtasen kanssa olen siinä samaa mieltä, että jotta keskusta olisi kilpailukykyinen esim. Kupittaan alueen kanssa, on alueen toimitilojen kehityttävä.

Tarpeet ovat muuttuneet. Esim. me olemme Lyytin kanssa laajentuneet nykyisissä tiloissa lähinnä naapuritoimistoja valtaamalla (väkivallattomasti, tosin). Ei ole optimaalista toimia kolmen ulko-oven takana, mutta kriteereitä täyttäviä tiloja ei keskustassa ole. No, mitkä on ne kriteerit meille (yleisten toimiston ominaisuuksien lisäksi)?

– hyvät suihkutilat (moni urheilee töihin)

– turvallinen ja helppopääsyinen pyörävarasto

– 100m torilta, jotta Turun loistavat lounasravintolat eivät ole viittä minuuttia kauempana kävellen

– valokuituyhteydet

Kävin tutustumassa mm. Puolimatkan KOP-kolmion projektiin. Upeat tilat, mutta ei minkäänlaista mahdollisuutta puku- / suihkutiloihin. Pyörät olisi taas pitänyt laittaa parkkiin torin kulmalle. Kuinkakohan usein saisi täyttää vakuutuspapereita pöllityn fillarin takia?

Nykyään tärkeintä ei enää ole (ainakaan kaikille firmoille) jalkapallokentän kokoinen parkkialue, vaan hyvät julkiset yhteydet ja em. asiat. Ihan vinkkinä Puolimatkan seuraavaan projektiin. 

Vaikka esim. Kupittaa tarjoaa hyviä tiloja ja vaikka Santtu Kiilin Mauno on mainio paikka, on monipuolinen lounasravintolatarjonta esim. meidän sijoittumisessa todella tärkeä kriteeri. Siksi pysymme keskustassa ja pidämme osaltamme Ludun, Kauppahallin, Blankon, Kellariravintolan ja muut toimijat elinvoimaisina. 

Lisäksi haluan vielä kommentoida Progmania: mahtavaa, että kasvufirmoja löytyy ja ne pysyvät Turussa. Mutta pöytäjääkiekkoa ei todellakaan voi pelata istualtaan. Optimit peliolosuhteet muodostuvat juuri pelipöydän levyisestä pöytätasosta (ei pyöreä, kuten kuvassa), jossa on sähköjalat korkeudensäätöä varten. Oppia voi tulla hakemaan meidän toimistosta. 

Kuis meni vuosi 2015?

Ennen joulua kävin Turun kauppahallissa ja kalakauppias totesi, että olen varmasti tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Hämmennyin hetkeksi.

”Kaipa”, vastasin.

Yrittäjänä vuoden aikaperspektiivi tuntuu ikuisuudelta. Ainakin peräpeiliin katsottuna. Toisaalta tulevaisuuteen tiirailtaessa ei vuosi ole pitkäkään aika. Tyytyväisyys menneeseen suoritukseen mitataan usein päivätasolla, korkeintaan viikoittain. Niinpä vastatakseni tuohon kysymykseen oli asiaa oikein pohdittava. Aloitin pohdinnan työelämän näkökulmasta.

Ehkä vastaus löytyy luvuista?

Vuoden 2015 aikana 181 uutta yritystä tai organisaatiota päätti aloittaa yhteisen taipaleensa Lyytin kanssa. Se tekee reilu kolme per viikko. 110 näistä lähti matkaan tositarkoituksella, siis lisenssikäyttäjinä. 29 on edelleen pilottikäyttövaiheessa ja 42 uudelle asiakkaalle rakensimme yhden tai useamman tapahtuman ilmoittautumisen palvelumallina. Ehkä nämä ovat hyviä lukuja.

Liikevaihto kasvoi 32% viime vuodesta päätyen 2 155 000 euroon. Luku on sen verran iso, että tuskin osasin sellaisesta koskaan edes haaveilla. Viime vuonna tosin prosentuaalinen kasvu oli kovempaa, ollen yli 50%, mutta toki tämänkin vuoden kasvuprosentti on vähintäänkin tyydyttävä.

Tilikauden voitto puolestaan kasvaa lähes 70% viime vuoteen verrattuna ja teemme jo kohtalaista hieman alle 20% tulosta. Olemme siis vihdoin todistaneet itsellemme, että palvelumme on skaalautuva ja kannattava. Tämä antaa lisää lihaksia tulevaisuuden taistoihin. Erityistä iloa tuottaa myös tieto siitä, että ponnistelumme Ruotsissa alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Ruotsin myyjä oli tuotteliain myyjä viimeisen kolmen kuukauden aikana ja minusta se on uskomattoman hienoa! Ruotsissa asiakkaita on jo yli 40 ja viimeisin niistä on erityisen positiivinen: legendaarinen Grönä Lundin huvipuisto. Saan vieläkin kiksejä mielenkiintoisista asiakkaista!

Mutta silti luvut ovat vain lukuja, joihin on joko tyytyväinen tai tyytymätön. Riippuu siitä, mitä tavoitteli ja mihin vertaa. Ihmeellistä kyllä, kun liiketoimintamme muuttui akuutista hengissäpysymistaistelusta pitkäjänteiseen toiminnan kehittämiseen, muuttui myös lukujen rooli. Enää niitä ei tuijota kuin piru raamattua. Ne ovat tärkeitä ohjureita, mutta yrittäjän henkisen tyytyväisyyden tuottajana ne ovat toissijaisia. Mikä sitten todella merkitsee?

Henkilökunta

Henkilökuntamme on yhtä kuin perheeni töissä. Iloitsen aina uudesta kaupasta myös siksi, että luvut paranevat, mutta ennen kaikkea siksi, että joku meistä onnistui. Ja on paljon onnistumisia, jotka eivät tarkoita muutosta lukuihin. Tyytyväinen asiakas kehuu asiakaspalveluamme, tuotekehitystämme tai markkinointimme tuottamia artikkeleita. Näistä täysin spontaaneista palautteista saan paljon enemmän iloa nykyään kuin lukujen seuraamisesta. Ja onnistumista on myös se, että töihin on aina kiva mennä – ja näin sanovat kaikki meillä. Enkä usko, että lämpimikseen puhuvat. Tiimimme tuottaa minulle suurta iloa, ylpeyttä ja onnistumisen tunnetta.

Tiimiimme on liittynyt vuoden aikana myös paljon uusia kasvoja ja nykyään meitä on jo 25. Tervetuloa lyytiläiseksi Laura, Matti, Emmi, Jussi, Wilhelm, Aleksi och också Anna och Ondina i Stockholm!

Kehitys

En voisi kuvitella tilannetta, jossa painaisimme jarrua itsemme, tuotteemme ja yrityksemme kehittämisessä. Paikallaan pysyminen tarkoittaisi peruuttamista, sillä maailma ympärillä muuttuu ja menee eteenpäin. Olemme vuoden aikana tehneet valtavasti kehitystyötä sekä omissa prosesseissamme että itse tuotteessa. Useat asiat eivät näy suoraan käyttäjälle, mutta voin taata, että kuusihenkinen tuotekehitystiimimme ei ole laakereillaan levännyt. Lyytimme on ehtinyt siihen ikään, että tuli ajankohtaiseksi uusia perustat, jotta Lyyti kirjoittaa myös tulevaisuudessa. Käyttäjälle tämä ei näy välttämättä muutoin kuin entisestään varmatoimisempana, nopeampana ja skaalautuvampana palveluna. Mutta myös paljon muuta olemme kehittäneet. Näistä ehkä tärkeimpänä alkuvuonna lanseerattava täysin uusi tapa tehdä viestintää Lyytistä.

Asiakkaat

Mainitsinkin jo, että tiimimme saama palaute tuottaa iloa. Mutta iloitsen myös aina, kun kuulen jonkun asiakkaan saaneen toimintaansa uutta potkua, uusia ideoita tai uutta tietoa palvelumme avulla. Kokonaisuudessaan asiakkaita meillä on yli 700 ja he ovat luoneet Lyytillä yli 41 000 koulutusta, tilaisuutta ja tapahtumaa vuoden aikana. Näihin tapahtumiin on Lyytin kautta kutsuttu 6,5 miljoonaa ihmistä ja ilmoittautunutkin yli 1,5 miljoonaa henkilöä. Lippuja, pääsymaksuja, seminaarimaksuja ja oheistuotteita on palvelumme kautta myyty vuodessa lähes 14 miljoonalla eurolla. Palvelumme on siis asiakkaidemme ja heidän asiakkaidensa, siis osallistujien, aktiivisessa ja monipuolisessa käytössä. Tämä tuottaa iloa Lyytissä meille kaikille!

Perhe

Mutta loppujen lopuksi, työ on vain työtä. Jos se minulta pois vietäisiin, keksisin tilalle jotain uutta. Toisin on perheen laita. Saimme keväällä 2015 vihdoin valmiiksi remonttimme pihoineen päivineen ja kulunut vuosi on ollut mukavaa aikaa. Hetkittäin olen pohdiskellut Suomeen paluun järkevyyttä. Muistan miettineeni tätä varsinkin kuluneen kesän aikana, jolloin lapsilla oli 10 viikkoa kesälomaa ja mietimme vaimon kanssa, että miten tämän organisoimme. Kun sitten vietimme aikaa kotona ja ensimmäiset kuusi viikkoa lomasta lähinnä satoi ja oli kylmä, totesin, että 2000 kilometriä etelämpänä ei olisi lainkaan huonompi vaihtoehto. Kuitenkin paluu juurille on tuonut paljon hyvää eikä vähimpänä näistä lasten mahdollisuus olla muun sukunsa kanssa aktiivisesti tekemisissä. Serkuista on tullut odotettuja vieraita.

Lapset ovat olleet terveitä, pärjänneet koulussa, aloittaneet uusia mielenkiintoisia harrastuksia ja vaimokin on edelleen nuori, kaunis ja rakastettava. Urheilussa olen pärjännyt omiin tavoitteisiini nähden hyvin. Tässä toimii motto, että kun pitää tavoitteet matalina, niin onnistuminen on helpompaa. Kesällä tein ennätykseni triathlonin puolimatkalla Joroisissa (5:18:51) ja viikon mittaisen etappikilvan Pyreneiden vuoristossa, Haute Routen, poljin maaliin saakka hengissä.

Yksi erittäin paljon ammatillista tyydytystä ja ylpeyttäkin, tuottanut asia tapahtui aivan vuoden loppumetreillä, kun sain kutsun Rukakeskus Oy:n hallitukseen. Kyseinen yritys operoi kahta tunturia, Rukaa ja Pyhää ja on osa Aho Groupia. Olin kutsusta erittäin otettu ja otan haasteen vastaan erittäin mielelläni! Siinä yhdistyy useampikin minulle tärkeä asia, eli tunturit, lasketteluun perustuvan liiketoiminnan kehittäminen ja digitaalisuus. Toivon, että voin tulevina vuosina auttaa tätä hienoa perheyritystä menestymään.

Monesta näkökulmasta katsottuna vuosi on ollut minulle hyvä.

Tiivistän siis vastauksen kalakauppiaan kysymykseen: Kyllä, vuosi 2015 on ollut hyvä. Kuten on ollut moni edeltäjänsäkin. On erittäin hienoa, että joku asiasta kysyy, sillä muuten sitä ei tule helposti edes mietittyä ja kiitollisuus unohtuu arjen pienten murheiden jalkoihin.

Mutta mitä ensi vuonna?

Ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden.

Näin kuuluu kulunut vitsi. Mutta se pitää paikkaansa. Voin vain asettaa tavoitteita. Tavoitteissa on se hyvä puoli, että jos ne tekee julkisiksi, on niitä kohden ponnisteltava kaikin voimin.

Tavoitteet töissä:

  • saamme kansainvälistymisen kannattavaksi ja yhä suurempi osa asiakkaista tulee Suomen rajojen ulkopuolelta
  • tuotteemme kehittyy yhä helppokäyttöisemmäksi ja tärkeämmäksi osaksi asiakkaidemme IT-infrastruktuuria. Se toimii integroituna yhä useamman CRM-järjestelmän kanssa ja tukee markkinoinnin ohjelmistoja.
  • pystymme tuottamaan asiakkaidemme päätöksentekoon yhä parempaa dataa tapahtumien, tilaisuuksien ja koulutusten tuotosta sekä monesta muusta asiasta.
  • Henkilökunnan tyytyväisyys Lyytiin työnantajana kehittyy entisestään paremmaksi
  • Kasvumme kiihtyy entisestään kannattavuuden yhä parantuessa
  • Teen itsestäni yhä vähäpätöisemmän osan yrityksen arjessa, jotta voin miettiä ja kehittää isompaa kuvaa. Se tuntuu nykyisen, aktiivisen johtoryhmätyöskentelymme ansiosta juuri nyt erittäin mielenkiintoiselta!

Tavoitteet omassa elämässä:

  • Olen hyvä isä ja aviomies
  • Löydän enemmän aikaa urheilulle (lue: otan itseäni niskasta kiinni ja sisäinen mieheni voittaa sisäisen hiireni yhä useammin). Varsinkin loppuvuonna jouduin aika paljon tinkimään urheiluun käytetystä ajasta.
  • Joroisten triathlonaikani paranee ja menee mielellään alle viiden tunnin ja pääsen Haute Routen maaliin tänäkin vuonna.

Siinäpä ne. Itselle ei kannata asettaa liikaa tavoitteita, jottei loppuvuonna pety. Mutta jos noihinkin pystyn, voinen kirjoittaa ensi vuonna samanlaisen katsauksen kuluneeseen vuoteen.

Kai sitä nyt jotain negatiivistakin on tapahtunut?

On varmasti, mutta en enää niitä muista tai varsinkaan viitsi muistella. Lyhyestä muistista on joskus hyötyä. Hyvää uutta vuotta 2016 hyvät ystävät!

Petri