Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia – Kun appiukko hauen nappas

Kullakin suvulla on omat perinteensä. Joku järjestää sukukokouksia – toiset kesäjuhlia. Kokoonnutaan muodossa tai toisessa. Meillä on ollut tapana vaimon suvun miesten kanssa kokoontua kerran vuodessa, parhaaseen haukiaikaan, kalareissulle. Niin myös tänä vuonna – viime viikonloppuna.

Kahden vuoden takaisesta organisointivirheestä olemme oppineet. Silloin aurinko paistoi lokakuisena lauantaina niin kauniisti, että se houkutteli myös suvun naiset katkaisemaan ”naisten shoppailuviikonlopun” (perinne sekin ja osuu mukavasti yksiin meidän viikonlopun kanssa) ja karauttamaan saaristoon mökille. Ihania naisia kaikki, mutta kyllä illanvieton luonne muuttuu, kun ronskia ”äijäiltaa” piristetään kukkalaitteella ruokapöydässä ja kalavaleiden sijaan kerrataan alkuiltapäivän hyvää saalista kaupungin hepenekaupoista. Organisointivirheen jälkeen olemme osanneet lähettää naiset viikonlopuksi pääkaupunkiseudun paremmille kauppa-apajille. Sieltä kun ajaa mökille reilut kolme tuntia, niin ihan pienestä auringonpaisteesta ei kytkintä nosteta.

Tämän vuoden kalamatka sujui erittäin hyvin. Ilma oli upea – maailman kaunein auringonnousu yhdistettynä sateenkaareen oli pysäyttävä näky. Kaikki oli hyvin, paitsi että kalaa ei juuri tullut. Hauet olivat tiessään eivätkä siiatkaan eksyneet verkkoihin. Kalajuttuja ei siis syntynyt, paitsi yksi ja sitäkin parempi: ”Kun appiukko hauen nappas”. Tarina on tosi, vaikka ette sitä uskokaan.

Ja näin se kuuluu…

Olimme veneessä kahdestaan – appiukko ja minä. Laskimme siikaverkot puolimetriseen veteen mökin edustan hiekkasärkälle. Aiempina vuosina hyväksi todettuun paikkaan. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys jopa nelisen metriä. Kävimme siinä aamuseltaan vielä hieman virvelöimässä ja päätimme kokea verkot pikaisesti ennen lounasta. Usein olemme näin saaneet jo ensimmäiset siiat pannuun.

Minä hoidin venettä ja appiukko oli keulassa, kävi verkkoa läpi pää reunan yli roikkuen. Ei kuulunut luupaavia huudahduksia, vaan täysi hiljaisuus. Mitä nyt Busterin moottori hyrisi. Yhtäkkiä appiukon olan yli lentää komeassa kaaressa jättimäinen pötkäle, jonka tunnistin lennon puolivälissä aidoksi rantarosvoksi, jättihaueksi. Appiukko ei sanonut mitään, jatkoi vain verkon kokemista. Hauki pomppi veneen lattialla ja ihmetteli olosuhteiden äkkinäistä muutosta. Ilme oli epäuskoinen, sekä minulla että hauella. Appiukko koki verkon loppuun, minä ohjasin venettä ja hauki tutki veneen lattiaa elämänsä uutta käännettä pähkäillen.

Kun verkko oli koettu loppuun, nousi appiukko penkilleen istumaan ja katseli tyynesti haukea. Emme hauen kanssa olleet ihan kärryillä siitä, mitä hetki sitten tapahtui. Minä ihmettelin mistä hauki oli tullut ja hauki ihmetteli mihin oli tullut. Lähdin ajamaan kohti mökkilaituria ja kysyin appiukolta, että mistä tuo tuli. ”Tuosta vedestä minä sen nappasin” – kuului vastaus. No niinpä, olinpa hölmö, vedestäpä tietenkin.

Kalan ja appiukon katseet olivat kohdanneet, kun hauki oli ollut aamu-uinnilla verkon vieressä. Appiukon kädet olivat nopeammat ja hauen elämä sai uuden käänteen. Vaaka näytti 4,7 kiloa ja hölmistynyt hauki pääsi pannun lisäksi historiankirjoihin. Hän johtaa suvereenisti ainoana edustajana mökkimme kalakisaa käsinkalastuksen sarjassa.

Kultakirjolohta sekä höyrytettyjä kasviksia

Jos on kala Saaristomeressä vähissä, tai ainakin hyvässä piilossa, niin onneksi Stockan kalatiskiltä sitä vielä löytyy. Yleensä suosin vapaana kasvanutta kalaa, mutta nyt oli pakko kokeilla uutta tulokasta, nimittäin kultakirjolohta. Kala on kohtalaisen uusi kasvatettava laji Suomessa ja väritykseltään upea. Eikä makukaan hassumpi ollut, ehkä lähempänä nieriää kuin kirjolohta. Ruoka sopii oivasti kevyeksi lounaaksi.

AINEKSET

  • 4 palaa á 150 g Kultakirjolohifileetä nahkoineen (tai lohta, kirjolohta, siikaa…)
  • 4 isoa porkkanaa
  • 2 kokonaista fenkolia
  • voita paistamiseen
  • tilkka oliiviöljyä
  • merisuolaa ja musta- tai valkopippuria myllystä
  • (smetanaa ja mätiä, jos haluat kastikkeen)

VALMISTUS
Kuori ja leikkaa porkkanat hieman tulitikkua paksummiksi ja pitemmiksi suikaleiksi. Halkaise fenkolit ja poista kova kanta sekä mahdollisesti tummempi uloin lehti. Leikkaa pituussuunnassa ohuiksi suikaleiksi – samankokoisiksi kuin porkkana. Höyrytä kasviksia n. 6-8 minuuttia. Valmista sillä välin kala.

Kuumenna voita pannussa, kunnes se vaahtoaa. Laita kalat pannuun, nahkapuoli alaspäin. Rouhi pinnalle suolaa ja pippuria. Paista lähes kypsäksi nahkapuolelta ja käännä vielä aivan hetkeksi. Näin saat rapean nahan ja täydellisen kypsyyden.

Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, laita toiselle pannulle tilkka oliiviöljyä ja kuumenna. Pyöräytä kasviksia siinä ja mausta suolalla. Halutessasi voit sekoittaa kastikkeen esim. smetanasta ja lohen mädistä.

Kokoa annos ja herkuttele!

Mukavaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä – Kielimuuri

Arvatkaa mitä! Nyt iski inspiraatio. Viime vuonna, alkutalvesta, kokosimme perjantairesepteistä keittokirjan ja sen tekeminen oli kivaa. Myönnettäköön, että se oli kirjanen, eikä kirja. Mutta kansien väliin koottuja reseptejä siinä kuitenkin oli. Ajattelin, että kyllä yksi keittokirja elämässä riittää. Varsinkaan kun en ole kokki laisinkaan. Perjantaikokki sentään – onneksi ei maanantaikokki.

Jotenkin homma jäi kuitenkin mietityttämään. Vieläkös sitä tekis kuitenkin yhden keittokirjan… Heitin idean ranskalaiselle keittiöpäälliköllemme, Julienille (pitihän yksi keittiöammattilainenkin saada projektiin mukaan) ja hän innostui toden teolla. Homma oli siis sovittu ja taas oltiin korviamme myöten uudessa projektissa. Ihan kuin sitä vapaa-aikaa olisi jotenkin liikaa. Sovimme, että kirjasta tulee meidän näköinen. Siinä saattaa olla juhlallisia illallisia ja heti seuraavalla sivulla tavallista arkiruokaa. Siis sellaista, mitä itsekin teemme.

Julien tuli kuitenkin luokseni parin päivän päästä hieman mietteliäänä ja pohti ääneen, kannattaako sellaista keittokirjaa sittenkään tehdä. Ihmettelin syytä epäilyyn. Julien oli ranskalaisella päättäväisyydellä marssinut palaverin jälkeen pääkirjastoon ja etsinyt teoksia hakusanalla ”keittokirja”. Tulos oli lamaannuttava. Keittokirjoja oli hyllymetreittäin! Julien kysyikin, että voisimmeko tehdä kirjan jostain muusta ruokalajista kuin keitosta, kun juuri siitä lajista suomalaiset tuntuvat tykkäävän…

Lohiburgerin ja Toast Skagenin maistuva yhdistelmä
Viime aikoina on ollut kiittäminen vaimoa ruuasta ja taas on sen aika. Sillä aikaa kun perjantaikokki suunnittelee uusia projekteja pää pilvissä, pitää vaimo perheen ruuassa ja jalat maassa. Tällaista sain tällä viikolla.

AINEKSET
– 500 g lohifilettä
– neljä sämpylää
– 1 dl katkarapuja
– 0,5 dl majoneesia
– pari kevätsipulin vartta pilkottuna
– 1 tlk dijon-sinappia
– salaatinlehtiä
– yksi tomaatti siivuina
– neljä siivua juustoa

VALMISTUS
Sekoita majoneesi, katkaravut, dijon-sinappi ja pilkotut kevätsipulin varret kastikkeeksi. Leikkaa lohifile neljään yhtä suureen palaan. Grillaa tai paista lohi pinnalta rapeaksi ja sisältä n. 50 asteiseksi. Paahda sämpylät ja kokoa hampurilainen.

Olemme muuten todenneet leivän ratkaisevaksi muuttujaksi hampurilaisissa. Useiden kokeilujen jälkeen löytyi voittaja, nimittäin perunasämpylä. Ainakin Turun seudulla on myynnissä Veraisen perunasämpylää, joka toimii aivan älyttömän hyvin hampurilaisissa. Kannattaa kokeilla!

Viinivinkki
Tämän burgerin seuraksi kaivattiin hieman ryhtiä viiniin ja siksi päädyin chardonnayhin. Viini sopi ruualle oivallisesti ja kehtaan suositella!

Lisätietoa viinistä ALKOn sivuilla

Hyvää ruokahalua ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Grillattua lohta herkkusienipedillä, varhaisperuna-pekonipaistos – Puolivälin krouvissa ollaan

Olen aina ihmetellyt puolivälin krouvia. Tarinoissa se on jotenkin aina osattu sijoittaa tarkalleen päähenkilön matkan puoliväliin. Miten olikin osannut olla niin kaukaa viisas kapakoitsija, että ennusti etukäteen sen, missä kulloinkin puoliväli sijaitsee. Puoliväli kun tuntuu pitkällä matkalla olevan se ainoa oikea kohta pitää tauko. Puolivälissä ollaan jo hitusen henkisesti voitolla ja kaikki talsitut lisämetrit tuntuvat vievän kohti päämäärää entistä vauhdikkaammin. Puolivälissä on myös aina hetki aikaa tuumata mennyttä ja suunnitella tulevaa.

Tavallaan olemme mekin Ukkopekalla ja Vaakahuoneella puolivälissä. Tosin perjantaikokin puolivälin krouvi löytyi ihan omasta olohuoneesta, eilen illalla. Kymmenisen viikkoa on sesonkia takana ja toinen mokoma edessä. Meillä tosin puoliväli tarkoittaa, että vauhti vain kiihtyy. Keikkakalenterimme täyttyy Vaakahuoneella kokoajan yhä nimekkäämmistä esiintyjistä (viimeisin kiinnitys on Pori Jazzeillakin esiintyvä Mo Lasses Women’s Brass Band New Orleansista!) ja heinäkuu viimeistään lastaa laivan iloisilla lomalaisilla.

Tauko puolivälin krouvissa on siis ohitse. Käärimme hihat ja huhkimme loputkin kymmenen viikkoa!

Tervetuloa katsomaan, että jaksetaanko 🙂

Grillattua lohta herkkusienipedillä, varhaisperuna-pekonipaistos
Sillä aikaa kun perjantaikokki syventyi puolivälin krouvissaan tulevan pohdiskeluun, valmisti ihana vaimoni aivan käsittämättömän herkullisen ruoan. Kyllä mun vaan kelpaa!

AINEKSET
– 4 isoa (niin isoa kuin löydät) herkkusientä
– 10 pientä uutta perunaa
– neljä siivua pekonia
– 600 g lohifilettä ruodottomana
– 1 prk smetanaa
– 1 dl isoja katkarapuja
– 10 kirsikkatomaattia
– kolme kevätsipulin vartta
– suolaa ja pippuria myllystä
– rypsiöljyä paistamiseen

VALMISTUS
Pilko kirsikkatomaatit puoliksi ja laita n. 150 asteiseen uuniin kuivumaan kymmeneksi minuutiksi.
Pilko raa’at perunat neljään osaan. Paista niitä kohtalaisessa öljyssä keskilämmöllä, kunnes pinta on rapea ja ne ovat lähes kypsiä sisältä. Pilko pekoni ja lisää pannulle. Paista, kunnes pekoni on rapeaa.

Jäähdytä tomaatit ja laita ne pieneen kulhoon. Anna jäähtyä hetki. Kaada päälle katkaravut sekä pilkottu kevätsipuli. Lisää joukkoon smetana ja sekoita. Pidä kylmänä.

Leikkaa herkkusienistä pyöreitä, paksuhkoja siivuja (n. neljä per sieni). Kuumenna parilapannu kuumaksi. Paahda herkkusieniä hetki, että saavat väriä, mutta eivät mene lötköksi. Paista lopuksi lohi rapeaksi pinnalta ja jätä sisältä hieman roseeksi (sisälämpötila mittarilla 50 astetta).

Kokoa annos ja herkuttele.

Viinivinkki
Kuten viime viikolla kerroin, sain vastuullisen tehtävän. Eli löytää n. kolmenkymmenen viinin joukosta hyviä ehdokkaita kullekin perjantaireseptille. Olen ahkeroinut tämän tehtävän parissa, niin kuin vain muut asiat sen ovat mahdollistaneet. Vastuu painaa hartioita, mutta onneksi tehtävä on noista työasioista ehkä sieltä mukavimmasta päästä 🙂

Olen tälle viikolle bongannut kevyen, italialaisen punaviinin. Miksi punaista kalalle? Koska lohi on tuhti kala ja perunoita maustaa pekoni, joten punaviini sopii ruualle loistavasti. Mitään suun räjäyttävää pihviviiniä en tälle ruualle kuitenkaan suosittele, vaan Pasquan Bardolino Classico toimii keveänä ja tasapainoisena oikein hyvin. Suosittelen! Hintakin hellii mieltä, sillä pärjäät alle seitsemällä eurolla!

Lisätiedot viinistä

Herkullista perjantaita!

Terveisin

Perjantaikokki