Hanskat tiskiin ja suolaa kaduille – Juustofondue

Pari kuukautta uuden maan talvea on takana. Talvi tuli myöhään, kuten Suomeenkin, mutta tuli kuitenkin. Lunta on meidänkin kylään suotu sen verran, että pulkkamäet on avattu. Kerrankin on takapihalla riittävän iso mäki! Parisataa metriä sopivan jyrkkää mäkeä takaa, että kerrankin vauhti riittää lapsillekin!

Parin kuukauden ajan olen myös tarkkaillut erilaista talvikulttuuria. Kahta tapaa en oikein ymmärrä.

Me kun olemme tottuneet pukemaan lapset kunnon talvivaatteisiin, varsinkin kun lunta on maassa, niin sveitsiläiset lapset kulkevat korkeintaan kevättakeissa ja farkuissa. Lapset kulkevat kouluun ja Kindergarteniin miinusasteissa ilman hanskoja. Vauvat istuvat vaunuissa hanskatta ja aikuiset hytisevät juna-asemilla vailla käsineitä.

Kerran naapurimme tuli minua vastaan kaksivuotiaan poikansa kanssa. Ilma oli viitisen astetta pakkasen puolella, mutta poika istui vaunuissa paljain käsin ja äiti työnsi vaunuja – myöskin hanskatta. Kysyin, että eikö sveitsiläisillä palele kädet? Naapuri katsoi minua hämmästyneenä. Kun hän toipui ihmetyksestä, mietti hän hetken ja totesi, että lapsille on niin hankala pukea hanskoja, joten hanskattomuuteen totutaan jo lapsena.

Pidetäänhän meitäkin hulluina, kun kerron avantouintiharrastuksesta.

Toinen asia, joka on yllättänyt minut, on suolauksen määrä. Kun lunta tulee, reagoidaan siihen nopeasti. Lumi aurataan heti pois ja sitten teille, kaduille ja jalkakäytäville ajetaan ronski suolakerros. Suolaa laitetaan niin paljon, että kymmenen asteen pakkasellakin satava lumi sulaa välittömästi katuun osuessaan. Tiet, jotka kesällä ovat tummaa asfalttia, ovat talvella harmaita – suolasta. Suola tarttuu kenkiin, mutta ennen kaikkea autoihin. Ei ihme, että autonpesubisnes kukoistaa, sillä märällä kelillä ovat tiet täynnä harmaasuolattuja peltilehmiä.

On suolaamisessa puolensakin, sillä ainakin liukastumiset vähenevät rajusti. Eikä asfaltti kulu. En tiedä, kumpi on haitallisempaa luonnolle: asfalttia ahnaasti syövät nastat vai vesistöihin valuva suola, mutta ainakaan loskassa ei tarvitse tarpoa – pisteet siitä Sveitsille!

Nauti talvesta ja pukeudu lämpimästi – kevät tulee nopeammin kuin luulitkaan!

Perjantaikokki

 

Juustofondue

Talvi on juustofonduen aikaa! Jo Suomessa söimme usein raclettea, mutta fondue on astunut kuvioihin vasta Sveitsissä. Tapoja valmistaa fondue on varmasti yhtä monta kuin on kyliä Sveitsissä. Tässä meidän tapamme.

Juustofondue:

–       3 dl valkoviiniä

–       3 rkl Maizenaa

–       1 valkosipulinkynsi

–       400 g Fondue-sekoitusta (pääosassa Gruyere-juusto)

–       4 cl Kirschiä

–       muskottipähkinää

–       vaaleaa leipää (eilistä)

Ota paksupohjainen kattila. Puolita valkosipulinkynsi ja hiero sitä kattilan pohjaan ja reunoihin. Sekoita maizena Kirschin joukkoon.

Laita viini kattilaan ja kuumenna. Sekoita juustot kuuman viinin joukkoon koko ajan sekoittaen. Kun juusto on kunnolla sulanut, kaada Kirsch joukkoon ja kiehauta (älä keitä!). Sekoita koko ajan. Mausta lopuksi muskotilla. Tarjoa kuutioiksi leikatun leivän kera.

Herkullista talvi-iltaa!

9 kommenttia artikkeliin ”Hanskat tiskiin ja suolaa kaduille – Juustofondue

    • Kiitos kommenteista. Laiskuuden piikkinhän tuo hanskattomuus menee. Ari, märkä kuluu varmasti nopeammin kuin kuiva, mutta kokemukseni mukaan Sveitsissä tiet kuivuvat lumisateen jälkeen todella nopeasti, kun ne on aurattu ja suolattu. Auringon teho on jo helmikuussa aika paljon isompi kuin Suomessa, joten vaikka pakkasta onkin, niin tiet kuivuvat. Eri asia on tottakai, jos lunta tulee päivästä toiseen, niin silloinhan tie on koko ajan vain märkä.

      Petri

  1. Minusta suolaamisessa ei ole mitään hyvää ja onneksi täällä Itä-Suomessa sitä koko ajan vähennetään!! Jo ihan senkin takia, että tämä on melkoisen vesipitoista seutua.

    Mutta kun edellisessä postauksessa kirjoitit noista lasten lomattomuudesta, niin jopa on sveitsiläisetkin laiskoja, jos käsineiden laitton on hankalaa!! Täältä löytyy helppoja lapasmallejakin, jotka saa hyvin käteen! 🙂

  2. Samoja asioita olen minäkin ihmetellyt. Monesti näkee, että rattaiden työntäjällä on räntäsateessa untuvatakki ja karvakengät ja lapsi on paljain käsin.
    Suolan määrä on valtava – asumme viidennessä (suomalaisittain kuudennessa) kerroksessa ilman hissiä ja suolaa kulkeutuu sisään asti, huoh!
    Mutta mäillä on lunta, paljon, se on kivaa!

  3. Kirjoittelen tätä autossa matkalla vuorille. Vaimo ajaa. Auto oli puhdas 50 km sitten ja nyt se on harmaa – suolasta. Ei ihme, että autojen pesu on kansallisharrastus täällä.

    Petri

  4. Eräs lukija kysyi, että miten korvata Kirsch, jos ei halua isoa pulloa ostaa 4 cl:n takia. Itse jättäisin joko kokonaan pois tai korvaisin ihan tilkalla vaikka grappaa. Onko lukijoilla muita vinkkejä?

  5. Ranskalaiset ei käytä tuota maizenaa omassa versiossaan. Ja nyt sitten ruvetaan kinaamaan, että mistä se fondue tuleekaan. Juu, Sveitsistä. Käytetäänkös Sveitsistä lopussa koskaan munia, niin että siinä vaiheessa kun juusto alkaa olla lopuillaan siinä paistetaan pari kananmunaa ja saadaan aika oiva kokkeli vielä lopuksi hyvin gratinoituna. On törkeän hyvää. Jos fonduessa ei ole alkoholia, niin kyllä siinä hapot jää liian vähiksi.
    Nimimerkki: ”tuhannet fonduet syönyt ja sen lanteillaan tunteva alppinisti”

  6. Paluuviite: Metsä-fondue (pelkkä kuva, teksti puuttuu) | Bonfire Appétit!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s