Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos – Lähiruokaa saaristosta

Perjantaikokki on jo kolmena vuotena pestautunut muonavastaavaksi vaimon perheen purjehdusviikolle. Ruokapalkka, mutta maisemat vaihtuvat 🙂 Viikko on haastava, sillä lauantaiaamuna pitää marssia kauppaan ja kerätä raaka-aineet lähes koko viikoksi. Lisäksi raaka-aineista pitäisi tehdä ruokaa purjeveneen keittiössä (siis pienissä tiloissa) 6 – 8 vaativalle herkkusuulle. Toistaiseksi olen onnistunut, sillä nuo herkkusuut osallistuvat innokkaasti myös ruuan valmistukseen.

Ikävää tässä purjehduksen muonituksessa on, että tuoreiden raaka-aineiden saantiin ei saaristossa voi luottaa laisinkaan. Voisi kuvitella, että Turun keskustasta ei tarvitse muuta kauppakasseihin pakata kuin kuiva-aineet ja ostaa sitten kalat, lihat, perunat ja porkkanat matkalta. Mutta toinen on todellisuus. Kolme päivää seilattuamme oli pakko purjehtia Hangon Origoon syömään saaristolaispöytää, sillä kalaa ei saanut mistään muualta. Ei savustettuna tai loimutettuna – tuoreesta puhumattakaan. Oli kyllä oivallinen saaristolaispöytä, mutta tavallaan sitä toivoisi, että edes tuoretta kalaa saisi suoraan kalastajilta. Sehän on vähän sama kuin menisi Parmaan Italiaan eikä löytäisi mistään ilmakuivattua kinkkua. Onko kyse pelkästään kannattamattomuudesta vai osittain myös kunnianhimottomuudesta? Saatan sohaista ampiaispesää, mutta saako tuet helpommin muualta kuin kalastamalla? Vai onko se pakastesei sitä mitä Suomi syö ja kuluttaja vaatii?

Hästön leivät ja Parmakinkkupaistos
Oli ihan pakko tehdä sitä parmakinkkua veneessä, koska kalaa ei saanut ja veneeseen lastattavien raaka-aineiden tulee säilyä hyvin. Nämä säilyvät, varsinkin jos ostat kylmäsavulohen vakuumissa. Nimi leiville tulee Hangon itäpuolella olevan saaren nimestä, sillä leivät syntyivät sen suojaisassa poukamassa eilen torstaina.

AINEKSET
– neljä isoa siivua saaristolaisleipää
– 150 g kylmäsavulohta
– 0,5 purkkia kermaviiliä
– paketti Aurajuustoa
– pieni punasipuli renkaina
– muutama retiisi koristeeksi
– neljä salaatinlehteä koristeeksi
– mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Murenna Aurajuusto kermaviilin joukkoon. Laita leivälle kermaviilitahnaa, lohta, salaatinlehti, retiisit ja punasipuli. Rouhi pinnalle pippuria myllystä. Valmis.

Kesäkurpitsa-parmakinkkupaistos
AINEKSET
– kaksi pientä kesäkurpitsaa
– 100 g Parmakinkkua siivuina
– kolme tomaattia
– 1 dl kirveliä pilkottuna
– 0,5 dl oliiviöljyä
– 1 dl pecorinoa tai parmesaania raastettuna

VALMISTUS
Kalttaa tomaatit (leikkaa ristiviilto tomaatin päälle, kasta n. 10 sekunniksi kiehuvaan veteen ja upota sitten kylmään veteen. Kuori.). Koverra siemenet kuppiin. Leikkaa malto kuutioiksi. Valuta siemenet ja ota mehu talteen.

Leikkaa kesäkurpitsa pituussuunnassa ohuiksi siivuiksi. Paista kinkkusiivuja hetki kuumalla pannulla. Kokoa ruoka pieneen uunivuokaan kuten lasagne. Ensiksi kurpitsaa, sitten kinkkua, taas kurpitsaa jne. Lopuksi päälle tomaatinliha. Sekoita tomaattimehu oliiviöljyyn ja kaada kurpitsojen päälle. Raasta pinnalle juusto ja paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Koristele kirvelillä ja pippurilla.

Herkuttele

Perjantaikokin jälkiruokavinkki
Kuten näette, on ruokamme veneessä kovin rustiikkia ja yksinkertaista 🙂 Stockalta kasseja lähti viikon purjehdukselle 12 ja torilta lisäksi neljä. Elämäntapa sekin on, vaikka välillä valmisruokakeitto tuntuu houkuttelevan helpolta vaihtoehdolta. Mutta jos oikein helpon jälkkärin haluat, niin kokoa seuraavanlainen suklaaburgeri. Laita kahden kaurakeksin väliin pala ohutta tummaa suklaata. Valmis. Juomaksi sopii kahvi ja VSOP -konjakki. Mutta silloin kannattaa paatti olla jo tukevasti ankkurissa 🙂

Myötätuulta ja ensi viikkoon!

Perjantaikokki

Kylmäsavulohipiirakka – Niukkuus tuo tulosta

Niukkuus, vaikka sanassa onkin pulavuosien ikävä kaiku, on luovuuden alku ja edellytys. Niukkuus on myös tehokkuuden lähtökohta. Niukoilla resursseilla tehdään usein parempaa tulosta. Jos kaikkea on tarpeeksi ja vähän liikaakin, ei mistään tarvitse tinkiä. Silloin ei myöskään ole tarvetta luoda uutta, keksiä parempaa tai järkevämpää keinoa selvitä rutiinisuorituksista. Ei ole tarvetta parantaa, kun aikaa ja resursseja on mielin määrin.

Sama pätee keittiöön. Kun saan käteeni hyvän reseptin, niin noudatan sitä (ainakin ensimmäisellä kerralla) pilkun tarkasti. Siis jos kaikkia aineksia ja valmistusvälineitä löytyy riittävästi. Ja entä jos jotain puuttuu? Silloin sovelletaan – siis luodaan uutta.

Olen saanut usein kunnian kokata ystävien, sukulaisten tai asiakkaiden keittiöissä. Silloin ei aina ole saatavilla juuri sitä vempelettä, joka on kotiin tai töihin unohtunut. Kerran olen tehnyt kohokasvuokia rautasahan ja kelmun kanssa vanhoista säilykepurkeista. Toimivat niin hyvin, että ihmettelin, miksi olen ikinä vastaavista maksanut.

Ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen sain kirjeen kokkiystävältäni. Hän huomautti ystävällisesti, että olen kertonut jo kymmenessä perättäisessä kirjeessä tyttärestäni. Ja ruuasta pitäisi puhua. Hups, lipsahti. Mutta ylpeänä isänä kun se vaan on niin kivaa kirjoittaa prinsessastaan! Lupasin kirjoittaa välillä jostain muusta. Oli kyllä aika kova miettiminen, mutta pysyin aiheesta erossa sen jälkeen muistaakseni pari kuukautta. Aika hyvin, etten sanoisi.

Mutta nyt on taas kirjoitettava perhe-elämästä. Se nimittäin aiheuttaa niukkuutta. Samanaikaisesti tuntee toisaalta olevansa upporikas. Minullahan on jo kaikki tavoittelemisen arvoinen – kaksi omaa tervettä lasta ja ihana vaimo. Mutta toisaalta olen köyhä, sillä aika tuntuu valuvan käsistä. Se pitäisi jakaa lasten, vaimon, työn, ystävien ja itsensä kanssa jotenkin reilusti tasan. Millä sen saisi riittämään?

Myös tämän viikon resepti syntyi niukkuuden pakottamana. Pitkän työpäivän jälkeen olimme koko perhe siinä hieman paremmassa perhemarketissa ostoksilla. Nälkä oli kaamea. Silloin sorrun ostamaan vähän sitä sun tätä. Ehdotin, että tehdään kylmäsavulohipiirakkaa. Vaimo suostui. Nälän riivaamana koitin selviytyä ulos mahdollisimman nopeasti ja muistin ostaa reseptin tarvikkeista vain sen kylmäsavulohen. Alkuperäisessä Antti Vahteran Viikon kahdeksan päivää -kirjan reseptissä, piirakkaan tulisi vielä tavallista lohta ja erilaisia yrttejä. Mutta kun niitä ei sitten kotoa löytynytkään, niin oli loput keksittävä. Onneksi oli sitä sun tätä nälissään tultu ostettua. Tuli vallan erinomaista!

Kiitos niukkuuden.

Kylmäsavulohipiirakka
Kuten sanottu, ole luova. Mikäli jotain puuttuu, niin korvaa se jollain muulla. Tai jätä pois. Äläkä sitten pöydässä selitä, että ”tässä kyllä kuuluisi olla sitä ja tätä ja sen pitäisi maistua joltain muulta”, vaan keskity keräämään kehuja. Se on mukavampaa.

AINEKSET (neljälle)

Piirakkapohja

400 g valmista piirakkataikinaa kaupan pakasteesta (jos se aika on rajoittava tekijä…)

TAI

– 5 dl vehnäjauhoja
– 125 g pehmeää voita
– 1,5 dl vettä

TÄYTE

– 200 g kylmäsavulohta (Nauvolaista Piipanojan, mikäli saatavilla)
– 10 pientä savumuikkua
– 1 punasipuli
– 1 iso purjo
– 2 dl kermaa
– 2 kananmunaa
– 2 tl dijon-sinappia
– 1 tl currya
– 2 keskikokoista suolakurkkua
– 100g juustoraastetta

TARJOLLE
– mätiä
– smetanaa
– vihersalaattia, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

VALMISTUS
Valmista taikina tai ota pakkasesta sulamaan. Valmistus: nypi pehmeä voi ja jauho taikinaksi. Lisää vettä ja suolaa. Sekoita ja laita taikina jääkaappiin lepäämään n. tunniksi.

Pilko sipuli ja purjo ohueksi ja ruskista hetki. Pilko lohi siivuiksi ja suolakurkut pieniksi paloiksi. Sekoita sipulit, kerma, kananmunat, sinappi, curry ja suolakurkut keskenään. Painele taikina vuokaan ja kaada täyte päälle. Asettele muikut haluamaasi kuvioon pinnalle ja ripottele lopuksi juustoraaste kaiken päälle.

Paista 200 c uunissa n. 25-30 minuuttia. Tarjoile smetana-mäti-kastikkeen ja vihersalaatin kera.

Viinivinkki
Harvoin juon roséta, mutta tätä ruokaa nauttiessa oli sellainen etelän yö Suomessakin. Elokuun tumma ja lämmin ilta. Rosé sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin. Kokin lasissa oli Trapichen Roséta. Löytyy Alkosta ja lisätiedot Alkon sivuilta alla olevasta linkistä.

Viini Alkon sivuilla

Niukkaa viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Kaht lai lohta uunist – Vastakohdat kaunistavat toisiaan

Upeaa, kun voi samanaikaisesti iloita keväästä, haaveilla Pekka Poudan lupaamista aurinkokeleistä ja lämpöasteista (huomenna +10 astetta ja täyttä aurinkoa koko saaristoon – Aurajoestakin lähti jäät jo alkuviikosta!) sekä samalla suunnitella hiihtomatkaa Lapin mahtaville hangille. Ei onnistu ihan joka maassa – rantatossu toisessa jalassa ja toisessa Sievin suksimono.

Näin se on keittiössäkin – vastakohdat kiehtovat. Kuumaa ja kylmää. Rapeaa ja pehmeää. Hapanta ja makeaa. Kun ruokalajissa on erilaisia elementtejä, on siinä klassikkoainesta. Ajatteleppa vaikka rapeita, kuumia vohveleita ja vaniljajäätelöä! Tai mieti miksi sweet and sour löytyy jokaisesta kiinalaisravintolan ruokalistasta? Ja kuinka makea saaristolaisleipä maistuukin erityisen hyvälle kirpeän tyrnivoin kera. Siinä on muuten aito saaristolainen sweet&sour-yhdistelmä 🙂

Tällä viikolla kokilla teki mieli sekä kylmäsavulohta että tavallista lohta. Vastakohtiako? Ei ehkä täysin, mutta hyvin erilaisia makuja kuitenkin. Oli pakko kokeilla, että mitä tulee, kun laittaa ne samaan annokseen. Vaimo, kokin kiehtova vastakohta, piti, joten mikset sinäkin!

Kaht lai lohta uunist

AINEKSET
Neljälle hengelle tarvitset:

– ruodoton ja nahaton lohifileen pala n. 600g
– 50 g kylmäsavulohta
– pieni kukkakaali
– pieni purjo
– 1 sipuli
– 100 g pakasteherneitä
– 1 iso suolakurkku
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 1 rkl kalafondia tai 1 kalaliemikuutio
– 1 tl dijon-sinappia
– oliiviöljyä

VALMISTUS
Pilko kukkakaali, purjo, valkosipuli ja sipuli pieneksi. Paista niitä hetki pannulla tilkassa oliiviöljyä, kunnes sipuli on kullanruskeaa. Lisää joukkoon herneet ja pilkottu suolakurkku. Paista n. minuutti ja kaada kasvikset uunivuokaan. Kaada pannulle kerma, valkoviini ja kalafondi sekä sinappi. Kiehuta puoleen ja kaada kasvisten päälle. Lado kasvisten päälle siivutettu kylmäsavulohi. Tämän voi jättää poiskin, mutta tuo mukavan savun maun ruokaan.

Paista toisella pannulla (tai samalla, mutta huuhdo pannu välillä) kalaan ruskea pinta kuumalla pannulla (n. 30 sekuntia per puoli). Aseta kala vihannespedille ja sitten ruoka uuniin n. 15 minuutiksi 200 asteeseen.

Oikke vaa kamala hyvää ruokahaluu sanos turkulaine!

Ja oikein mukavaa viikonloppua kokin puolesta

Saaristolaisleivän resepti?
Moni sitä kysyy, mutta ei sitä millään viitsisi luovuttaa. Sehän on eräitä niitä tarkimmin varjeltuja liikesalaisuuksiamme… Mutta kerran on tullut luvattua, että kun perjantaireseptin tilaajien määrä rikkoo 10 000 rajan, niin kerrottavahan se on. Reilu tuhat puuttuu, sillä tänään aamulla teitä oli 8956 kappaletta. Että terve vaan kaikille 🙂