Naapurimme aloitti talonlaajennusprojektin vajaa kaksi vuotta sitten. Entiselle takapihalle ilmestyi ammottava monttu, josta tulisi uuden osan kellari. Näin päättelimme. Sitten seuraavaksi, eräänä kauniina kesäpäivänä, keskelle etupihaa ilmestyi kuormalava, jossa oli uudisrakennuksen ulko-ovet. Kun näin ulko-ovet, ajattelin, että naapurilla on vauhti päällä. Talohan saadaan valmiiksi pikapikaa, kun ovetkin tulivat jo.
Ovitoimittaja jätti painavan kuormalavan keskelle pihaa. Siten harmillisesti, että perheen toinen auto jouduttiin ajamaan parkkiin hullunkurisesti ojan päälle. Vasemman puolen renkaat olivat pihanurmikolla, auton ali kulki oja ja oikean puolen renkaat olivat kadulla. Seurasimme parkkeerausmanöveerejä aina mielenkiinnolla, sillä pienikin virheliike johtaisi auton kellahtamiseen ojaan.
Kesä meni, lehdetkin tippuivat. Satoi lunta ja monttu takapihalla oli edelleen auki. Etupihan ulko-ovet odottivat kuormalavalla muoviin käärittyinä.
Tuli uusi kesä. Monttu sai seurakseen seinät ja katon. Totesimme, että projekti etenee. Mutta edelleen etupihan kuormalava ulko-ovineen keräsi huomiomme. Mahtoi naapuri saada ovet hyvällä tarjouksella, koska tilasi ne yli vuoden etukäteen.
Vihdoin syksyllä alkoi laajennus näyttää talolta. Katto sai tiilet ja ovetkin pääsivät paikalleen. Tyhjä kuormalava jäi kuitenkin paikalleen. Yli vuoden olimme seuranneet, kuinka naapuri parkkeerasi autonsa ojan päälle. Ajattelimme jo, että naapuri hankkiutuu pikapikaa eroon pihan tukkivasta kuormalavasta, jotta autot mahtuisivat taas pihaan.
Toisin kävi. Auto ajettiin edelleen ojan päälle. Kuormalava keräsi kaverikseen muitakin hylkytavaroita. Kasasta tuli osa pihaa. Kukaan ei enää kyseenalaistanut sen olemassaoloa. Paitsi ihmettelevät naapurit – mutta eihän asia meille kuulunut. Eikä meidän varsinkaan tulisi puuttua asiaan.
Kuormalava haittasi arkielämää. Kun lumi satoi, loi naapuri lumet pihalta, mutta kiersi kuormalavan. Aivan kuin hän ei enää näkisikään sitä. Toinen auto parkkeerattiin edelleen liukkaille ojanpenkereille. Ulkopuolisen tarkkailijan silmiin lumipeitteinen kuormalava keskellä pihaa suorastaan hyppää, mutta naapurille se oli pikemminkin pihan luontainen ominaisuus.
Päädyin pohtimaan naapurin kuormalavaa kohdattuani omassa elämässäni ongelman, jonka annoin olla omillaan liian pitkään. Ongelmat, ne kuormalavat, keräävät seurakseen toisia. Pian niistä tulee niin isoja pinoja, että pelkkä ajatuskin ryhtyä kantamaan niitä muualle tuntuu raskaalta. On helpompaa luoda vain lumet ympäriltä ja pysäköidä auto jonnekin muualle – sulkea silmänsä todellisuudelta ja totutella elämään ongelman kanssa.
Kun vihdoin roudasin oman kuormalavani kaatopaikalle, tunsin itseni typeräksi kierreltyäni ja kaarreltuani asian ympärillä melkein kaksi vuotta. Olisinpa tarttunut toimeen heti – ajattelin jälkikäteen. Pienistä ongelmista kasvaa valtavia kasoja, jos niille antaa mahdollisuuden.
Naapurin kuormalava odottelee tulevaa kevättä ja kesää tutulla paikallaan. Omani on kadonnut taivaan tuuliin ja pihan tulevaisuus näyttää paremmalta kuin koskaan. Enää ei ole kuormalavat kaapissa.
Periamerikkalainen chili-keitto
Tämä keitto on helppo ja lämmittävä talvipäivän ruoka. Esivalmistele ja laita liedelle ennen hiihtolenkkiä tai pihan lumitöitä. Anna hautua lenkin ja saunan ajan, niin maku vain paranee.
AINEKSET
– 500 g jauhelihaa
– 1 sipuli
– 2 valkosipulinkynttä
– 1 rkl rypsiljyä
– 2 purkkia tomaattimurskaa
– 1 purkki ruskeita papuja
– ½ palko punaista chiliä
– 1 tl sokeria
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
Lisäksi tarjolle
– 150 g cheddar-juustoa
– 1 pussi maissilastuja
VALMISTUS
Pilko sipulit ja paista niitä hetki öljyssä. Lisää jauheliha ja ruskista. Kun jauheliha on kypsää, lisää tomaattimurska, pavut, mausteet ja chili. Ole varovainen chilin kanssa, sillä tarkkaa määrää on mahdoton antaa. Lisää aina vähän chiliä ja maistele.
Anna hautua hellalla miedolla lämmöllä parisen tuntia. Tarjoa raastetun cheddarin ja maissilastujen kera.
Maistuvan talvista viikonloppua.
Perjantaikokki
Perjantaikokin blogi 