Yrttiset kana-kevätsipulivartaat – Eläimellinen juhannustarina

Silloin tällöin sattuu sellaista, jota ei usko, ellei itse näe. Tämä tarina on kerrottava nyt, sillä juhannuksen jälkeen luulisitte perjantaikokin hengittäneen vahingossa sateessa savuavaa kokkoa ja nähneen näkyjä.

Olen joskus kirjoittanut salanimistä ”appi” ja ”anoppi”. Olen myös tainnut mainita, että heillä on piilopaikka saaristossa, jonne perjantaikokkikin silloin tällöin vetäytyy. Jälleen kerran viime viikonloppuna suuntasimme anopin hellään huomaan. Appi tuli pihatiellä velmusti hymyillen vastaan ja pyysi meitä heti tarkastamaan hiekkarannan. Yleensä rannalla on suvun pelihimoisimpia varten kaksi jalkapallomaalia ja kasa palloja. Nyt palloja ei näkynyt, ranta oli kuin jyrsijällä ajettu ja toinen maali oli tiessään.

Tuo velmusti hymyilevä salanimi ”appi” kertoi saapuneensa saarelle päivää aiemmin ja huomanneensa rannan tuhon. Sappi oli kiehunut ja mieli oli listannut potentiaalisia tihutyöntekijöitä. Kuka kehtaa tulla saareen saakka varastamaan lasten leluja ja sotkemaan jalkapallokentän! Totuus oli selvinnyt tutkimalla hiekkaan jääneitä jälkiä. Rannalla oli käyty taistelu saariston jalkapalloherruudesta, pelaajina olivat tosin jäljistä päätelleen olleet naapurien sijaan hirvet ja peurat.

Pallot löytyivät sieltä täältä ympäri tonttia ja mikä ihmeellisintä, oli toisesta maalista revitty verkko riekaleiksi ja maali oli raahattu viitisenkymmentä metriä alkuperäiseltä paikaltaan, polven syvyiseen veteen.

Emme tiedä ottelun lopputulosta, mutta hävinneeltä osapuolelta näytti puuttuvan juhannusmieli…

Yrttiset kana-kevätsipulivartaat

Jos joskus kuuluu grillata, niin jussina. Tässä siihen maistuva vinkki neljälle.

Löydät reseptin tulostettavassa muodossa alempaa.

AINEKSET
– 4 kpl kanan marinoimattomia rintafileitä (tai esim. 8 kpl Kariniemen minuuttipihvejä)
– 1 pkt halloum-juustoa
– 1 pkt pekonia
– 4 kevätsipulia
– 1 paprika

Kastike
– 1 dl oliiviöljyä
Tuoreita yrttejä:
– kourallinen basilikaa
– kourallinen persiljaa
– vajaa kourallinen rakuunaa
– vajaa kourallinen oreganoa

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä
– 8 kpl varrastikkuja

VALMISTUS
Liota (mikäli puiset) varrastikkuja vedessä puolisen tuntia, etteivät ne pala. Puolita rintafileet (elleivät ”Minuuttipihvejä”) siten, että saat yhdestä kaksi samankokoista filettä, mutta puolet alkuperäistä ohuempina. Leikkaa sipulit, paprikat ja halloum-juusto isohkoiksi paloiksi, jotka voit pujottaa vartaaseen.

Laita yrtit ja oliiviöljy astiaan ja soseuta sauvasekoittimella.

Laita siivu pekonia kunkin broilerinpalasen päälle ja pujota vartaaseen aaltoillen. Lisää jokaiseen väliin vuorotellen paprikaa, halloumia ja sipulia. Valele vartaat yrttiöljyllä ja grillaa kypsiksi. Lisää yrttiöljyä kaksi – kolme kertaa grillauksen aikana. Tarjoa uusien perunoiden, kesän salaatin ja juhannusmielen kera.

Hyvää juhannusta

Perjantaikokki

Chevre-punajuurisalaatti – Ulkoistettua tarinankerrontaa

Maailma, ja varsinkin matkailuala, elää tarinoista. Tarinat ovat siitä kiehtovia, että niiden kerrontaa on hankala ulkoistaa. Tarinankertojaksi voi toki opetella, mutta parhaat tarinaniskijät lienevät syntyneet sanat suussa.

Tänä perjantaina päätin kokeilla ulkoistettua tarinankerrontaa. Joku muu kirjoitti puolestani perjantaireseptin. Myönnän, että myös ruoan kokkasi tällä viikolla Perjantaikokin apuri. Ulkoistettu prosessi.

Tämän viikon tarina käsittelee Perjantaikokkia itseään. Turun Sanomien toimittaja kävi keskiviikkona kylässä kuvaajan kera ja kertoivat tarinan. Lue se alla olevasta linkistä.

Perjantaikokin haastattelu torstain Turun Sanomissa

Kokki-Samin chevre-punajuurisalaatti

Vaakahuoneemme keittiössä mestaroi kokki-Sami. Hieno mies, jolla on hienot periaatteet. Ruoan tulee olla hyvää ja ihmisten ahkeria. Hän valmisti tämän perjantain ruoan erään perjantaireseptiläisen pyynnöstä. Silloin tällöin saaristolaispöydässämme tarjoiltavaa chevre-punajuuri -salaattia, olkaa hyvä!

AINEKSET
– 8 – 10 pientä punajuurta
– 200 g chevreä
– 1 nippu lehtipersiljaa
– 50 g paahdettuja pinjansiemeniä
– oliiviöljyä
– balsamicoviinietikkaa
– valkopippuria, suolaa

VALMISTUS
Kuori punajuuret ja pilko ensiksi neljään osaan ja sitten siivuiksi. Laita punajuurisiivut uunipellille ja ripottele päälle oliiviöljyä ja balsamicoviinietikkaa sekä mausteet. Paahda 220 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia (paksumpia paloja kauemmin). Tarkasta maku.

Paahda pinjansiemeniä pannulla hetki. Pilko chevre siivuiksi ja persilja pieneksi. Sekoita punajuuret, pinjansiemenet ja chevre keskenään. Nauti lämpimänä. Tämä salaatti maistuu totta kai myös kylmänä.

Onnekasta viikonloppua!

Perjantaikokki

Uuden perunan pakastaminen – Lösähdys ja plösähdys

Kehitystä suurin eteenpäin vievä voima on ollut ihmisen laiskuus. Keksinnöt syntyvät usein helpottamaan eloa, mutta loputtomiin jatkuessaan ei helppouden tavoittelu ole pelkästään hyväksi.

Eilen väsytti, sekä minua että vaimoa. Töistä kotiin palattuamme haukottelimme ja silmät lupsuivat, vaikka olimme nukkuneet hyvät yöunet. Lapset pomppivat päällämme sohvalla ja antoivat ”herätyskutituksia”. Ihmettelin vireystilaa ääneen ja vaimo tiesi vastauksen: menimme autolla töihin. Totta! Olin aiemminkin huomannut, että silloin tällöin kohdalle sattuvina autopäivinä ei töissä tai kotona tunnu oikein pysyvän hereillä. Ei se fillarilla vastatuuleen sotkeminen aina ole helpoin vaihtoehto, mutta on siinäkin kiistattomat hyvät puolensa.

Luin arkkitehdistä, joka suunnittelee vaikeita taloja. Siis sellaisia, joissa asukkailla piisaa tavallista enemmän haastetta arkisissakin askareissa. Siellä täällä on ylimääräisiä portaita, lattia saattaa olla epätasainen ja vesi pitää kantaa keittiöön viereisestä huoneesta. Väittävät, että elo vaikeassa talossa pitää terveempänä, kun kaikkea ei anneta valmiina. Olisikohan idea kopioitu suomalaisesta mummonmökistä?

Uskon, että myös keittiössä on syytä pitää haasteita. Jos tyytyy vain avaamaan paketin ja odottelemaan blingiä mikrosta, taatusti lösähtää (= laiskistuu). Ja mitä useammin sitä blingiä mikrosta odottelee, sen varmemmin myös plösähtää (= pulskistuu). Käy pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla torilla, jää bussista pois muutama pysäkki liian aikaisin, kanna raaka-aineet alkuperäisessä olomuodossaan kotiisi ja käytä omaa veistäsi niin elät pidempään. Tai ainakin pysyt hereillä.

Uutta perunaa jouluna

On uuden perunasadon aika. Syökää ja nauttikaa, nyt kun se on parhaimmillaan! Osan saaliista voi tosin myös säästää ja nauttia esimerkiksi jouluna kalalautasen kera. Silloin kesältä säästetty uusi peruna maistuu taivaalliselta ja (melkein) yhtä hyvältä kuin nyt. Alla anoppini keino tarjota uusia perunoita jouluna (viereinen kuva on viime joululta, jolloin nautimme toista kertaa uusia perunoita keskellä talvea.)

AINEKSET

– uusia perunoita haluamasi määrä (pienen kananmunan kokoiset siiklit ovat parhaita)
– suolaa keitinveteen
– muovipusseja säilömiseen

VALMISTUS

Pese perunat. Keitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Ota kattila pois levyltä ja anna perunoiden jäähtyä kattilassa. Nostele jäähtyneet perunat pakastuspusseihin. Voit esimerkiksi mehupillin avulla imeä ilmat pois pussista. Sulje pussi huolella ja pakasta.

Käyttäessäsi pakastettuja perunoita, anna perunoiden sulaa rauhassa jääkaapissa esim. vuorokauden ennen käyttöä. Laita perunat sitten kylmään, suolalla maustettuun veteen ja keitä kypsiksi.

Herkullista joulua 🙂


Perjantaikokki