Högsåra – Hanko – Svedja – Rosala – Sandön – Airisto – Pyhätunturi – Airisto – Nauvo

Otsikossa on kompa. Svedja ei ole satama, eikä meren rannalla, mutta sielläkin saimme viettää yhden yön ystävien kesäasunnolla. Pyhätunturille ei myöskään pääse veneellä, mutta sekin osui tämän reissumme varrelle.

Högsårassa tuuliennusteet näyttivät mitä parhainta purjehduskeliä kohti itää ja tällä kertaa ennuste piti paikkaansa. Kaksi kertaa piti jiipata, mutta muutoin reilu 20 mailin matka sujui varsin tapahtumaköyhästi. Mutta mikäs siinä, kun tuuli vei meitä kahdeksaa solmua kohti Hankoa.

Hangossa kummipoikamme Arttu poistui miehistöstä. Reissu oli meidän 18-vuotislahja ja kiersimme useitakin sellaisia paikkoja, joissa olemme olleet purjehtimassa aikoinaan, kun Arttu oli pieni lapsi. Monet paikoista kuulemma muistuivat etäisesti mieleen.

Pääsimme myös tutustumaan Astridiin kaverini J-P:n alusta esitellessä. Mahtava kulttuuriteko ylläpitää vanhaa puulaivaa ja tarjota aivan tavallisille ihmisille mahdollisuuksia päästä kokemaan purjehdusta isolla laivalla! Täällä olisi upeaa järjestää vaikka rapujuhlat.

Pyöräilyä ja purjehdusta

Olen jo useasti hehkuttanut fillarointia saaristossa. Hangon toisena päivänä suuntasimme ystäviemme luokse Svedjaan, Karjaalle ja nyt pääsin nauttimaan taas Hangon ja Raaseporin upeista pyöräreiteistä. Saimme kavereilta (kiitos Kaius!) auton lainaan, joten muu perhe siirtyi sillä. Itse poljin perjantaina Hangosta pikkuteitä Svedjaan.

56 kilometriä ja vain muutaman jouduin polkemaan Hanko-Lohja -tietä.

Perillä odotti ystäviemme uusi kesäparatiisi sekä ruokaharrastajien pieteetillä rakentama lounas ja illallinen. Söin ensimmäistä kertaa itsetehtyjä viininlehtikääryleitä ja jopa viininlehdet olivat itse kasvatettuja! Muutenkin välimerellinen illallinen sopi sekä paikan että sään henkeen täydellisesti.

Vaikka päivä oli lämmin, alkoi ilta jo viiletä. Lämpöä rakastava koiramme piti pukea kylmyyttä vastaan 😂

Miisa kaipaa jo helteitä

Vietimme keinumattoman yön Svedjassa ja aamulla suuntasimme takaisin kohti Hankoa. Tosin miehistömme pieneni jälleen, kun keskimmäisemme suuntasi Helsinkiin serkkujen luoksi skeittaamaan. Hän ei paljoa lähtöä vetistellyt, vaan tuskin pystyi peittämään intoaan jättää purjehdusta kesken.

Minä sain taas polkea takaisin ja rakensin reitin, joka ei mennyt metriäkään pääteitä. Matkaa kertyi 82 kilometriä, josta iso osa sorateitä. Poljin Pohjankurun kautta ja sieltä Hankoniemelle. Kerrassaan upeita maisemia koko kolmetuntinen täynnä! Viimeiset parikymmentä kilometriä sain puhua Italiaa ajettuani samaan suuntaan polkevan kuskin kiinni. Aksentti paljasti kotimaan välittömästi ja meillä oli oikein mukavat 20 kilometriä jutustellessa Gigin (taisi oikea nimi olla Luigi) kanssa.

Reitti Svedja – Hanko

Hanko – Rosala

Lauantaina 24.7. otimme irti alkuiltapäivästä ja nostimme purjeet heti Tulliniemen jälkeen ja suuntasimme Hangon läntiselle selälle, pienempää väylää pitkin. 2,4 metrin väylä pujottelee kauniiden luotojen ja saarten välistä ja tällaisena päivänä liikennettä riitti. Siis aktiivista purjehdusta! Paikoitellen kryssimme tiukastikin ja keli oli taas mitä parhain. Vene kulki jatkuvasti yli kahdeksaa solmua ja pian olimme jo kääntöpisteessä. Loppumatkalla heitimme varmaankin parikymmentä vendaa, kun luovimme Hiittisen pohjoispuolella kohti Rosalaa.

Yllättävä Rosala

Rosalassa olemme käyneet viimeksi varmaan 15 vuotta sitten ja silloin paikasta jäi jotenkin huonot ”vibat.” En tiedä, mikä oli syynä, mutta tämän takia emme saarella poikenneet siis pitkään aikaan. Kunnes some-kaverini Matti-Pekka ja Petti kehuivat paikkaa tämän kesän kokemusten perusteella. Sain kuin sainkin perheen taivuteltua siis Rosalaan.

Satama oli lähes täynnä saapuessamme, mutta isäntä osoitti meille varsin erinomaisen kylkipaikan päälaiturin kaakkoispuolelta. Saavuimme vasta illalla seitsemän maissa, joten keskityimme lähinnä ruokailuun ja uintiin. Naapuriveneemme kippari huikkasi meille vinkin heti saavuttuamme: ”Rannalta saa just nyt savusiikaa. Kannattaa olla nopea!” Niinpä marssin maksamaan satamamaksun ja ostamaan uunituoretta savusiikaa, loimulohta ja graavilohta. Paikallinen savustaja oli ne nuoren apulaisensa kera juuri valmistanut ja ai että, maku oli taivaallinen.

Rosalan Viikinkikylä ja panimon ravintola

Aamuni alkoi taas pyörälenkillä. Rosalan ja Hiittisten tiet yllättivät: päätie oli asfalttia! Maisemat olivat kauniit ja mittaakin lenkille sai kerrytettyä reilu kolmekymppiä. Peuroja laskin ainakin 14.

Fillarilenkin jälkeen otimme koko perheelle pyörät alle (Jopo, 5€/3h) ja vierailimme sekä viikinkikylässä että Rosalan panimon ravintolassa. Viikinkikylässä oli menossa viikonlopun kestävät viikinkipäivät ja ne tarjosivat mukavasti nähtävää ja koettavaa. Varsinkin 11-vuotiaamme mielestä kylässä oli kivaa. Hauskinta oli jousiammunta ja kirveenheitto. Myös näyttelijöiden taistelu- ja laulunäytökset olivat vallan mukavaa seurattavaa.

Rosalan panimolla on reilun parin kilometrin päässä kylästä pieni rantaravintola, joka oli käymisen arvoinen. Paikassa on rento, beach resort-henkinen tunnelma. Lounaaksi oli kaksi vaihtoehtoa: paahtopaistilla täytetty burger ja savulohta uusien perunoiden kera. Molemmat maistuivat erinomaiselta. Juomaksi otimme tietenkin oman panimon olutta. Minä maistoin Strawberry Saison-oluen, eli mansikkaisen bissen ja vaimo otti sitruunaisen oluen. Herkullista!

Rosalasta ajoimme koneella lyhyen siirtymän Öröseen, jossa meillä oli treffit muutaman ystäväseurueen kanssa. Örö on sen verran tuttu, että tällä kertaa nautimme vain rantasaunasta ja rantaelämästä sekä rannan ravintolasta.

Sandön

Öröstä suuntasimme taas kohti pohjoista, sillä seuraava kohteemme oli Pyhätunturi ja Unplugged-festivaali. Vene jäisi tosin Airistolle. Matkalle osuu oivallisesti Helsingholmenin koillispuolella oleva Sandön, joka on saari vailla vertaa.

Lähestyimme Sandöniä idän kautta särkän kiertäen. Saarihan näyttää uskovaisten paratiisilta, sillä siellä kuka tahansa voi kävellä vetten päällä. Saaren koilliskulmasta lähtee nimittäin pieni sorakannas, joka kiemurtelee pari sataa metriä kadoten yhtäkkiä syvyyksiin. Kannas on varsin suosittu kuumana kesäpäivänä – samoin kuin molemmat poukamat. Olo oli kuin Kroatiassa, sillä niin paljon veneitä oli redillä. Hyvin harva jäi kuitenkaan yöksi, joten rauhassa sai yönsä nukkua.

Sandönissä uimme, kiersimme saaren ja nautimme auringosta. Ja tietenkin grillasimme!

Airisto – Pyhätunturi – Airisto

Sandönistä matka jatkui täydellisessä purjehduskelissä kesälomapurjehduksemme toisen osion päätöstä kohden, eli kotisatamaan Airistolle. Tälläkin kertaa oli hyvä syy palata kotisatamaan, sillä Pyhän Unplugged – festivaali kutsui.

Pyhä Unplugged

Pyhä Unplugged on jotain yhtä kaunista kuin saaristommekin. Loistavia taiteilijoita keskellä luontoa, Aittakurussa ja Tajukankaalla. Ja tällä kertaa myös yksityiskonsertissa naapurilla brunssilla. Vietimme vaimoni kanssa Pyhällä 25. vuosipäiväämme, 17. hääpäiväämme ja Maijan syntymäpäiviä. Pyöräilimme Luostolta Pyhälle, juoksimme Noitatunturin lenkin ja nautimme upeista konserteista sekä hyvästä ruuasta ja seurasta. Suosittelemme!

Purjehdus jatkuu…

Ei. Ei se vielä päättynyt! Pyhältä paluun jälkeisenä päivänä oli aika hypätä taas veneeseen ja jatkaa matkaa. Tällä kertaa isä-tytär -laatuajan merkeissä vajaan viikon verran. Suuntana Glada Laxen!

Ensi kertaan 🙂

Pete

Airisto – Nötö – Högsåra

Purjehdustauko tuli vietettyä erilaisissa juhlissa. Ensiksi vietimme äitini 75-vuotispäiviä Kaarinassa ja seuraavana päivänä poikamme Oliverin 14-vuotispäiviä perheen kesken Särkänniemessä. Näiden reissujen jälkeen suuntasimme vielä pariksi päiväksi appivanhempien mökille Sandöseen.

Mökillä harrastettiin mökkitouhuja, eli vedettiin ”pizzaa” veneen perässä, vesihiihdettiin, uitiin ja saunottiin. Purjevene sai olla kotisatamassa ja kävimme maanantaina moottoriveneellä Björkössä tarkastamassa mökkiprojektin tilannetta ja järvellä uimassa. Matkalla piipahdimme Nötön kaupassa ostoksilla. Valikoima kuulemma vaihtelee päivittäin aika paljon, mutta me saimme kaiken tarvitsemamme.

Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani. Siihen se nousee!
Rannassa oli ruuhkaa, kun naapuritkin olivat paikalla.
Mökin näköala on ainutlaatuisen kaunis.
Talven lasketteluharrastus auttaa tähänkin lajiin. 2/3 lapsista pääsi ensiyrittämällä suksilla ylös.

Tiistaina jatkoimme purjehdusta Airistolta. Tuuli oli navakkaa ja alkumatkan kohti Nötötä pääsimme reipasta seitsemää solmua. Huolimatta ennusteesta, ei tuuli kääntynytkään länteen ja luoteeseen, vaan pysyin lounaisena. Kolme tuntia kryssittyämme oli pakko jatkaa koneella, jotta ehtisimme ystäville kylään sovittuun aikaan. Luvassa oli yksi kesän odotetuimmista vierailuista: Samelin ahvenia syömään.

Nötön Ahti oli taas suonut antejaan!

Lähdesmäillä on ilo vierailla. Isäntä ja emäntä ovat hulvatonta seuraa ja lapset viihtyvät keskenään kesät talvet.

Lapset pääsivät täälläkin pizzan päälle veneen perään.
Isäntä ja koonmukaiset tarjoilut 🙂

Keskiviikkona aamulla nukuimme pitkäksi venynyttä iltaa pois ja starttasimme kohti Högsåraa hieman yhdentoista jälkeen. Tuuli oli jälkeen navakka, mutta täydellisesti sivusta. Vajaan 25 mailin matka meni vauhdilla. Tyttäreni Julia kirjasi pohjat matkalla: 9,5 solmua surfissa. Lähes jatkuvasti vauhti oli kahdeksan solmua tai yli, vaikka purjehdimme reivatulla isolla purjeella.

Matkalla bongattua: Astrid

Mahduimme kuin mahduimmekin Rumpan Baarin rantaan ystävällisen satamakapteenin ja naapuriveneen opastamana ja avustamana. Saimme tälle viikolle miehistölisäystä, kun vastikään 18-vuotta täyttänyt kummipoikamme Arttu lähti kanssamme purjehtimaan. Lupasimme reissun synttärilahjaksi ja tänään syötiin synttäri-illallinen Farmors Cafessa. Se ei petä koskaan!

Högsårassa on aivan omanlaatuinen tunnelmansa. Saari on kesäidylli parhaimmillaan ja ehdottomasti kesän must-listalla aina.

Huomenna matka jatkuu taas itään, koska tuulet niin meitä vievät ja seuraava kyläilykohde odottaa.

Pete

Mun Äiti 75 v.

Palasimme maihin äidin synttäreiksi. Mun äiti täytti 75 vuotta ja ansaitsi juhlat. Äiti on aika erikoinen ihminen. Lisää hänestä voit lukea täältä.

Juhlat olivat äidin näköiset. Ystäviä eri vuosikymmeniltä ja elämänvaiheista. Äiti asuu Kaarinan keskustassa kerrostalossa. Hänen elämää seuratessa ei voi kuin ihailla hänen kykyä rakentaa yhteisöjä, verkostoja ja ystävyyssuhteita. Kaarinan Mustahaperon kerrostalo lienee Suomen onnellisin, jos sellaista palkintoa jaettaisiin. Äiti pitää pihan kunnossa, järjestää kaikille asukkaille tapahtumia, myyjäisiä, mölkkykisoja ja leipoo iltapäiväkahveille kakut ja pullat.

Juhlissa saimme kuulla suoraan sydämestä tulevia puheita,m. Yhden parhaista puheista piti Ilkka Kanerva, joka oli päätellyt äitini nykyisen ammatin olevan ”syntymäpäivilläkävijä.” Onhan hänellä kuusi poikaa ja 17 lastenlasta. Ja yksiäkään synttäreitä hän ei missaa.

Ike puhui pitkäaikaiselle ”taisteluparilleen.”
Leena kiitti Sirkkaa taloyhtiön puolesta.

Me pojat olemme äidiltä oppineet paljon. Yhden tärkeimmistä opeista on, että kyllä työtätekemällä pärjää – ja asioita on ihan turha stressata. Ruvetaan vaan töihin, niin saadaan aikaiseksi.

Tekemällä siitä selviää. Vielä aamulla ei ollut menusuunnitelma aivan viimeistelty, mutta jo kello 15 ”misat” näyttivät tältä.

Näidenkään juhlien järjestelyä ei liiemmin jännitetty. Veljet, veljien vaimot, lapset ja muut ystävät osallistuivat kukin tavallaan. Yhdeltä tuli teltat, toiselta salaatit, kolmas teki kakut ja neljäs kuvasi.

Tyttäreni Julia ja hänen tekemä sitruunatorttu.
Äidin Britakakku

Juhlapaikaksi valikoitui tietenkin ulkotilat äitini taloyhtiön pihalla. Paikalla kävi juuri sopiva tuuli, jotta olo ei ollut tukala, vaan oikein sopiva.

Näin ihan tavallinen kerrostalon sisäpiha muuttui juhlapaikaksi
Grillikokit Tapani ja Pete
Sirkan baari. Tonkassa mojitoboolia taannoisen Rion matkan kunniaksi.
Äitini lempikukkia

Minä otin vastuun grillaamisesta. Juhlapaikalle roudattiin ”keikka-Ofyr” ja laitettiin se briketeillä kuumaksi. Metsäpalovaroituksen vuoksi emme käyttäneet avotulta. Menuksi muodostui mahdollisimman yksinkertainen setti, joka on helppo toteuttaa neljän tunnin aikana isohkolle ruokailijajoukolle. Miekkoihin päätyi entrecote kahdella eri mausteella. Toisiin lihoihin tein yrtti-valkosipuliöljyn ja toiset maustoin Miss Klosen rubilla ja Jävla Sååsin bbq-kastikkeella.

Kesäkurpitsat olivat omasta kasvihuoneesta ja saivat päälleen samaa yrttimarinadia kuin toinen liha. Porkkanat maustettiin vain suolalla ja pippurilla. Halloumit kruunattiin hunajalla ja oman maan mintunlehtisilpulla.

Mitoitus meni juuri eikä melkein. 8,5 kiloa lihaa meni parempiin suihin. Kaikki saivat lisää, mutta yhtään palaa ei jäänyt yli. Grillaaminen näin isolle porukalle ei ole oikeastaan yhtään vaikeampaa kuin pienemmällekään. Ainakaan Ofyrillä.

Illan päätteeksi voimme todeta, että sankari sai ansaitsemansa ja itsensä näköiset juhlat. Ja nuorekkaana seiskavitosena hän oli tietenkin isosti järjestelyissä mukana leipoen kurpitsasämpylät, Brita-kakut, saaristolaisleivät muut herkut.

Kaikkien poikiesi ja 17 lastenlapsesi puolesta toivotan vielä paljon onnea. Ja kiitos siitä pyyteettömästä työstä, jota olet tehnyt meidän, lastenlapsiesi ja satojen muiden lasten ja nuorten hyväksi.

Pete