Luin keskiviikkona uutisen Suomen nuorten menestyksestä Pisa-tutkimuksessa. Tutkimuksessa vertaillaan eri OECD-maiden 15-vuotiaiden nuorten osaamista mm. matematiikassa, lukutaidossa ja luonnontieteissä. Näissä kaikissa Suomen nuoret ovat kansainvälistä huippuluokkaa – piikkipaikalla melkein kaikissa osa-alueissa. Upea saavutus.
Pienemmällä uutisoitiin, että huippuosaamisemme ei ulotukaan aivan kaikille elämän osa-alueille. Unicefin kokoamassa lasten hyvinvointitilastossa emme yllä kolmen parhaan joukkoon. Huonoimman sijoituksen saamme lasten perhe- ja ystävyyssuhteissa, jossa olemme sijalla 17. Mikä mättää?
Ruoka-ajat kunniaan
Lueskelin uutista hieman sivusilmällä, kunnes tartuin viimeiseen lauseeseen. Siinä Suomen Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja Sirpa Taskinen arvioi, että perhesuhteiden pisteitä laskee se, että perheet eivät useinkaan kokoonnu syömään yhdessä.
Havahduin, että voiko se muka olla niin yksinkertaisesta asiasta kiinni. Onko yhteisellä aterialla niin suuri vaikutus, että sen puuttuessa tipumme kansainvälisissä tilastoissa kolisten? Mietin hetken, että miten nykyperheet tapaavat toisia perheenjäseniä, keskustelevat iloista ja suruista tai saavat tietoa lastensa menoista. Tuntuu, että perheen yhteistä aikaa tärkeämpää on omistaa kuntoklubin kuukausikortti, harrastaa viittä eri lajia jo lapsesta ja saada kymppejä koulun kokeista. Aikaa ei siis ole edes yhteiseen, päivittäiseen ruokahetkeen. Ei, vaikka kaikkien pitää syödä – useimpien vielä kolmesti päivässä.
Elämän näennäinen helppous on mahdollistanut sen, että viisihenkisessä perheessä on illalla viisi eri ruoka-aikaa. Kukin syö kun kerkiää. Paketti mikroon ja ”pling”. Sitten otetaan suunta omaan huoneeseen lautasen kanssa, tietokoneen näyttö päälle ja sosiaalista aikaa viettämään kavereiden kanssa chattaillen. Aikoinaan, kun pelkkää ruoan lämmittämistä varten piti laittaa hellaan valkea ja odottaa ainakin puolisen tuntia, oli yhteinen ruokailuaika elämisen edellytys. Salakavalasti tuli ruokapöydässä opittua sosiaalisen elämän perustaidot, parannettua sydänsurut, jaettua ilot ja pysyttyä kärryillä lasten ja heidän kaveriensa elämästä.
Eräs lukijani sanoi kerran upean lauseen ruokailuun liittyen. En enää muista sitä sanatarkasti, mutta sisältö oli se, että hyvän ruoan ääreen kokoontuu vain ihmisiä, jotka haluavat olla toisilleen hyviä. Niinpä.
Hernekeittoa ja pannukakkua
Eilen oli torstai ja itsenäisyyspäivä. Televisiosta tuli perinteiseen tapaan Tuntematon Sotilas. Oli siis vain yksi ja ainoa ruoka, joka sopi tähän tilanteeseen. Perinteinen hernekeitto ja pannukakku. Myönsimme vaimoni kanssa toisillemme hieman häpeissämme, että emme olleet koskaan itse valmistaneet hernekeittoa. Syöty kyllä useasti. Oli siis jo aikakin kokeilla. Tätä reseptiä en väitä itse kehitellyksi. Miksi keksiä pyörää uudelleen? Löysimme sen ruokala.tv:n reseptiarkistosta.
Hernekeitto ja pannukakku
AINEKSET
Hernekeitto:
– 2,5 l vettä
– 500 g kuivattuja herneitä
– 500 g savukinkkua tai -potkaa, pekonia, joulukinkun jämiä tms.
– 2 sipulia
– 2 kpl kasvis- tai lihaliemikuutiota (tai 2 rkl lihafondia)
– suolaa ja pippuria
– 1 tl kuivattua tai 1 rkl tuoretta meiramia hienonnettuna
Pannukakku:
– 4 dl vehnäjauhoja
– 1/2-1 dl sokeria
– 1 tl leivinjauhetta
– 1 tl suolaa
– (1 tl kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria)
– 8 dl maitoa
– 3 kananmunaa
– 50 g voita sulatettuna
VALMISTUS
Hernekeitto:
Liota herneitä vedessä yön yli. Kaada liotusvesi pois, huuhtele herneet ja valuta. Mittaa vesi kattilaan ja lisää herneet. Hienonna sipuli ja lisää se sekä liemikuutiot kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä 2-3 tuntia. Paloittele liha ja lisää palat keittoon.(Jos käytät savupotkaa, laita se kattilaan herneiden kanssa samaan aikaan antamaan makua keittoon. Nosta se sitten pois kattilasta kun herneet ovat kypsiä, irrottele liha luusta, kuutioi ja lisää keittoon.) Mausta keitto suolalla, pippurilla ja meiramilla. Anna keiton kiehua hetki ennen tarjoilua. Tarkista maku. Tarjoa keitto sinapin ja ruisleivän kanssa. Voit ripotella pinnalle myös pilkottua sipulia.
Pannukakku:
Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon maito sekä kananmunat hyvin sekoittaen. Lisää viimeiseksi voisula. Anna taikinan turvota hetken, kaada se leivinpaperilla vuorattuun uunipannun ja paista 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia.
Tarjoa kermavaahdon ja mansikkahillon kera.
Ja sitten koko perhe pöydän ääreen ja syömään!
Mukavaa viikonloppua toivotellen
Perjantaikokki
Perjantaikokin blogi 