Aihearkisto: kala

Savulohipastaa David Rocco – Tosikeittiötä kaivatessa

Posted on by

Kokit, ja varsinkin tv-kokit, ovat kansan suosiossa. Studiokeittiöissä kuvatuissa TV-ohjelmissa riittää valinnanvaraa. Eräällä kokkikurssilla yksi kurssilainen kysäisi omaa suosikkiani ohjelmista. Kiemurtelin ulos vastauksesta, sillä en oikein osannut nimetä mitään erityisen hyvää. En kyllä halunnut pahemmin ohjelmia kritisoidakaan, kun en ole parempaakaan tehnyt.

Katselin eilen illalla kokkiohjelmia toisella silmällä tätä kirjoittaessa. Olimme jo syöneet, lapset puuhailivat omiaan ja vaimo hoiti kaukosäätimen käytön, niin onnistuin tekemään useaa asiaa samaan aikaan. Joskus me miehetkin, siis. Näin pätkän David Roccon ”Maku vie Italiaan” -sarjasta ja toisen Köyhistä Ritareista. David Roccon kuvausympäristo vetoaa allekirjoittaneeseen ja se vei selkeän voiton. Aloin jo hieman kaipaamaan takaisin Milanon ”happy hour”-elämään. Tiesitkö muuten, että Italiassa ”happy hour” ei tarkoita kahden euron tuoppia ja Jaloviinaa puoleen hintaan, vaan ilmaisia antipastoja ostaessasi drinkin. Ja antipastopöytä vastasi parhaimmillaan meikäläistä paremman luokan pitopalvelun suoritusta. Opiskelijana elettiin antipastoillakin oivasti. Ja sai vielä drinkin kaupan päälle – sekä kovan janon 🙂

Yksi asia kokkiohjelmissa häiritsee. Eihän niitä ole oikeasti tehty tavalliselle kotikokille. Yksityiskohtaisesti stailattua ja viimeiseen asti käsikirjoitettua ohjelmaa pitäisi hämmentää aina muutamalla parivuotiaalla pikkuapurilla, jotka hyppäsivät studiokeittiöön auttamaan kokkeja, kun ohjaaja sanoo ”käy!”. Uskon, että näin saataisiin resepteille realistiset valmistumisajat ja sellaiset ruoat ruutuun, jotka ihan oikeasti valmistuvat ”käden käänteessä”. Pikkunäpräämistä ja tuntien esivalmistelua vaativien ruokien osuus pienenisi, kun välillä pitäisi käydä vaihtamassa vaipat, etsiä nallelle sopivaa pipoa eteisestä, huhuilla ”kampelisetää” jostain ”pöpperitalosta” (mitä ikinä ne sitten ovatkaan), ajaa piipaa-autoa pikkukarkulaisen perässä ympäri olohuonetta tai ihan vaan ottaa pilkkomisnopeudesta puolet pois, kun pikkukädet napsivat herkkupaloja leikkuulaudalta tasaiseen tahtiin.

Siinä olisi kunnon tositeeveetä – tosikeittiötä – josta saisi aitoja vinkkejä arkipäivään! Alla oleviin ruokiin ei aikaa paljoa kulu ja samalla valmistuu ruoka kahdeksi päiväksi. Ellei syö kaikkea kerralla.

Savulohipastaa David Roccon hengessä

Se, mitä äidit, saaristolaiset ja italialaiset osaavat, on kulloinkin saatavilla olevien raaka-aineiden hyödyntäminen. Jos jotain jäi yli, taipuu se seuraavana päivänä entistä maukkaampaan muotoon. Meillä jäi tuossa eräänä päivänä savulohipastasta lautasellinen yli ja se piti hyödyntää. Saat nyt siis kaksi reseptiä kerralla – savulohipastan ja savulohipasta-frittatan. Frittata on italiaa ja tarkoittaa käytännössä munakasta, jossa on paljon kaikkea muuta kuin kananmunia. Se tehdään mistä vain ja usein juuri eilisen ruoasta.

Savulohipasta

AINEKSET
– 200 g savulohta
– 1 iso sipuli
– ½ rasiaa herkkusieniä
– 2 dl kermaa
– 1 dl kuivaa valkoviiniä
– 250 g pastaa (esim. spagettia)
– voita paistamiseen
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä maustamiseen
– tilkka oliiviöljyä

Laita pasta kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Pastan kiehuessa, valmista kastike.

Pilko sipuli ja paista voissa. Lisää valkoviini ja kiehauta. Lisää pilkotut herkkusienet. Paista hetki ja lisää kerma. Anna kiehua kevyesti, kunnes kastike on mennyt hieman kasaan. Lisää aivan lopuksi kala.

Keitä pasta al dente, eli sopivasti hampaissa tuntuvaksi. Kaada vesi pois ja sekoita joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoa.

Giorno dopo – seuraavana päivänä – dagen efter
Jos pastaa ja kastiketta jäi yli, valmista siitä frittata.

AINEKSET
– Eilisen pasta kastikkeineen
– 6-8 kananmunaa, koosta riippuen
– 100 g parmesaania
– lisukkeeksi esim. vihersalaattia oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Maldon-suolalla maustettuna.

VALMISTUS
Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon pasta. Kaada muna-pasta -seos öljyttyyn paistinpannuun. Raasta päälle parmesaani ja paista kypsäksi miedolla lämmöllä kääntämättä frittataa.

Tarjoa vihersalaatin kera.

Maukasta viikonloppua,

terveisin

Perjantaikokki

Saariston kalalautanen – Perjantaikokki kesälomalla

Posted on by

Perjantaikokki on tämän viikon viettänyt kesälomaansa Turun saaristossa. Ajankohta on mitä parhain kesälomalle. Ei ole lauttajonoja eikä paarmoja. Hiekkarannat ovat tyhjiä eikä vielä tarvitse tehdä edes avantoa uidakseen. Syksyn ruska on jo värjännyt koivut kauniisti ja kaislikot ovat kellastuneet. Ihan vain ilmoittaakseen, että nyt saavat ne isot hauet tulla – myös perjantaikokin siiman päähään.

Lomamme kaava on yksinkertainen: kokkaillaan ja silloin kun ei kokkailla, niin saunotaan tai nukutaan. Ja anopin mökkiä kun lainataan, niin tietenkin välillä pilkotaan myös puita. Ettei menisi pelkästään laiskotteluksi…

Joillekin ruoka on tapa elää – keino pysyä hengissä, mutta meille se on pikemminkin elämäntapa. Ei ole suurempaa nautintoa, kuin saada vatsansa täyteen maukasta ruokaa. Ja nautinto sen kuin kasvaa, jos ruoka on itse valmistettua. Useimmiten onkin. Tämänkin reissun aloitimme kiertämällä kaikki varteenotettavat raaka-ainekauppiaat. Pakkasimme autoon viisi kassillista ruokaa, lapset, vähän viiniä (sekä hieman vielä varalle) ja suuntasimme kohti saaristoa.

Sen kummempaa suunnitelmaa viikon menusta emme tehneet. Ostimme sitä, mikä näytti hyvältä – paljon hyviä raaka-aineita ja sitten luovuus kunniaan. Hauskaa ja palkitsevaa. Perjantairesepteiksikin kelpaavia annoksia on syntynyt melkein joka illallisella. Olikin hankala päättää tämän perjantain reseptiä. Päädyin tähän helppoon, mutta hyvään kalalautaseen. Suurimman osan saat kaupasta valmiina ja valmistamalla muutaman helpon asian itse, saat yleisön taputtamaan encoren… Ruoka toimii sekä alkuruokana että kevyenä lounaana.

Saariston kalalautanen

AINEKSET
– 8 siivua kylmäsavulohta
– 4 kananmunaa
– 4 siivua saaristolaisleipää
– 4 perunaa
– 100 g lohen mätiä
– 1 purkki smetanaa
– 4 pientä palaa savulohta
– 10 kylmäsavusilakkafileetä
– 2 salottisipulia
– 2 rkl tilliä
– mustapippuria myllystä
– 1 rkl etikkaa

VALMISTUS
Lautaselle kootaan:
– keitetty peruna
– uppomuna
– kylmäsavusilakkamoussea saaristolaisleivällä
– smetana-mäti –kastike
– savulohta
– kylmäsavulohta

Mikäli et löydä kylmäsavusilakoita, niin voit jättää kylmäsavulohen sellaisenaan lautaselta ja tehdä siitä moussen.
MOUSSE
Pilko sipulit pieneksi. Vatkaa ½ purkillista smetanaa hieman kiinteämmäksi. Poista kylmäsavusilakoista nahat ja pilko liha pieneksi. Sekoita ainekset keskenään. Mausta tillillä ja mustapippurilla. Paahda saaristolaisleipäsiivut pannulla ja päällystä moussella.
UPPOMUNAT
Lämmitä iso kattilallinen vettä kiehuvaksi. Lisää etikka. Riko munat lähellä veden pintaa suoraan veteen. Voit myös rikkoa munan kauhaan ja kaataa sen nopeasti veteen. Keitä munia kolme ja puoli minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla ja valuta. Voit syödä munat joko lämpimänä tai kylmänä.

Kokoa lautanen. Sekoita ½ purkillista smetanaa mätiin ja koristele.

Vielä ehdit saaristoon
Käsi sydämellä ja valehtelematta voin kertoa, että luonto saaristossa on juuri nyt erittäin kaunis. Ja tästä kontrastit vain paranevat. Mikäli kalenteriisi mahtuu, niin varaa mökki tai hotelli ja lähde ihmettelemään saariston syksyä. Ja jos pikkujouluaikana löytyy vapaata, niin voimme esitellä erään keinon tutustua saaristoon.

Mukavaa ja herkullista viikonloppua!

Terveisin

Perjantaikokki

Paistettuja jättikatkarapuja feta-melonisalaattipedillä – Lienee syytä juhlaan…

Posted on by

Hassua miten asiat tuppaavat kasaantumaan. Jos on kiire, niin on tosi kiire. Ja jos tuntuu siltä, että elämässä on murheita, niin sitten niitä on ihan läjittäin. Toisaalta, onneksi ainakin välillä tuntuu siltä, että myös ne mukavat asiat kasaantuvat. Että on onnea ihan roppakaupalla.

Perjantaikokki on persoonana äärimmäisen sosiaalinen. Vaimoni sanoisi, että en ole oppinut yksinolemisen taitoa. Syytän tästä aina kaksoisveljeäni, sillä seuraa on ollut kohdusta saakka. Armeija-aikanakin päädyttiin saman laivan samaan skanssiin nukkumaan – ja vielä vierekkäisiin punkkiin. Taisi olla varsinainen vitsiniekka jakamassa sijoituspaikkoja…

Seurassa on siis kivaa, enkä ole ikinä tarvinnut sen kummempaa syytä juhlien tai illallisen järjestämiseen. Syyksi riittää, että se vaan on mukavaa.

Mutta nyt on ihan aitokin syy juhlia. Itse asiassa syitä on viisi!

Ensimmäinen syy: kanssani ihan samana päivänä syntynyt kaksoisveljeni täyttää tänään vuosia. Toinen syy: kolme vuotta nuorempi pikkuveljeni tekee samoin. Heille suuret onnittelut!

Kolmas syy: eilen tapahtui asia, jota en kyllä villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut arvata mahdolliseksi muutama vuosi sitten. Teitä perjantaireseptiläisiä on tänä aamuna kirjettä avaamassa tasan 10 223 henkeä! Että huomenta vaan kaikille.

Neljäs syy on, että saimme keskiviikkona valmiiksi erään uudistuksen, johon uskon teistä monen olevan varsin tyytyväinen. Teimme perjantaireseptille oman sivuston, jonne on koottu mm. kaikki 91 tähän mennessä julkaistua kirjettä. Sivuilla on lisäksi listattu hakusanat, joilla löydät etsimäsi raaka-aineen tai siihen liittyvän reseptin helposti. Jatkossakin saat reseptikirjeen tuttuun tapaan sähköpostiisi perjantaiaamuisin, mutta pääset selailemaan vanhoja kirjeitä myös suoraan sivustolta. Löydät lisäksi yhdellä klikkauksella vaikkapa kaikki reseptit, joissa on raaka-aineena hauki.

Sivuilla on myös ”kerro kaverille” –toiminto, jota monet ovat kaivanneet. Mikä parasta, jos ja kun unohdan jonkun raaka-aineen listasta ja saan siitä palautetta (kiitos siitä!), niin voin korjata reseptin tuolle nettisivulle. Sieltä voi siis käydä jatkossa tarkastamassa, että kuinka paljon sitä puuttuvaa kesäkurpitsaa oikein piti laittaa tai mihin se parmesaani menikään. Samaan syssyyn uudistimme tämän kirjeen ulkoasun täysin. Toivottavasti pidätte siitä! Minä ainakin pidän.

Mikä se viides syy oli? No, sen saatte päätellä ihan itse 😉

Ps. lupasin aikoinani, että paljastamme saaristolaisleipämme reseptin, mikäli tilaajia on yli 10 000. Pomoni kyseenalaisti lupaukseni järkevyyden. Liikesalaisuus, hän sanoi. Sanoin, että huoli pois – ei toteudu ikinä. Mutta kun toteutui! Saatte leivän reseptin ensi viikolla, koska minun täytyy tehdä siitä kotiuunimitoituksella oleva versio. Harva teistä kun leipoo sitä kerralla 20 kiloa.

Paistettuja jättikatkarapuja feta-melonisalaattipedillä

Tämän viikon resepti on vielä peruja perjantaikokin kesän purjehduskokkipestiltä. Nämä ruuat on testattu toimiviksi pienissä tiloissa ja rajallisella säilytyskapasiteetilla. Jättikatkaravut kannattaa ostaa jäisinä ja pitää purjeveneen tai mökin jääkaapissa vain niin pitkään, kunnes ovat sulaneet ja käyttää sitten mahdollisimman pian.

AINEKSET
– 20 jättikatkaravun pyrstöä
– 1 rkl sweet chili-kastiketta
– 400 g fetaa
– puolikas cantaloupemeloni
– puolikas hunajameloni
– 50 g pinjansiemeniä
– kourallinen herneenversoja tai rucolaa
– puoli kerää friseesalaattia tai muuta salaattia
– 3 rkl oliiviöljyä kastikkeeseen ja hieman paistamiseen

VALMISTUS
Kuori ravunpyrstöt ja poista peräsuolet (leikkaa ravunpyrstön yläpuolelle muutaman millin syvyinen viilto pitkittäin ja poista vaossa oleva tumma suoli). Huuhtele salaatti ja kuivaa se. Revi salaatti suupalan kokoisiksi paloiksi ja asettele lautaselle. Leikkaa melonit ohuiksi lohkoiksi, feta siivuiksi ja lado salaatin päälle. Hienonna versot tai rucola tehosekoittimessa öljyn kanssa, mausta suolalla ja pippurilla ja kaada melonien päälle. Paahda pinjansiemeniä hetki pannulla. Paista ravunpyrstöjä tilkassa öljyä, kunnes ovat punaisia. Mausta chilikastikkeella. Asettele ravut lautaselle ja koristele pinjan siemenillä.

Herkullista viikonloppua!

Perjantaikokki