Köyhät ritarit ja suden suuhun

In bocca al lupo – sanovat italialaiset kannustaessaan

Tätä lukiessasi olen minä joko kauhusta jäykkä tai itseluottamusta uhkuva. Nämä olotilat ovat vaihdelleet viimeisen viikon aikana edestakaisin. Jäljellä on enää kaksi yötä vaativimpaan fyysiseen suoritukseeni – puolitriathloniin.

Olen kertaillut mielessäni suoritusta edestakaisin ja sinänsä kaikista osa-alueista, 2 km uinnista, 90 km pyöräilystä ja 21, 0975 km juoksusta, tiedän selviäväni. Mutta koskaan en ole kokeillut suorittaa niitä yhteen putkeen. Tavoitteeni on alusta saakka ollut päästä maaliin, mutta harjoittelun edetessä jonkinlaista tavoiteaikaakin olen alkanut itselleni asettamaan. Palataan siihen myöhemmin.

Aloitin harjoittelun noin kahdeksan kuukautta sitten. Sen jälkeen olen Endomondon (www.endomondo.com) mukaan tehnyt harjoitteita seuraavasti:

Maantiepyöräily

Näissä maisemissa kisataan sunnuntaina!

Harjoitteita kpl: 20
Kilometrejä: 808 km
Km / harjoite keskimäärin: 40

Maastopyöräily

Harjoitteita kpl: 7
Kilometrejä: 135
Km / harjoite keskimäärin: 19

Juoksu

Harjoitteita kpl: 44
Kilometrejä: 326
Km / harjoite keskimäärin: 7

Uinti

Harjoitteita kpl: 17
Kilometrejä: 34
Km / harjoite keskimäärin: 2

Hiihto

Harjoitteita kpl: 4
Kilometrejä: 56
Km / harjoite keskimäärin: 14

Tämän lisäksi on noin parikymmentä kuntopiiriä, kahvakuulaa tms. joita en ole merkannut ylös. Virallisesti olen vaivautunut sohvanpohjalta ylös, ulos ja lenkille siis 69 kertaa.

Projektiin lähtiessäni pidin haastavimpana osuutena ehdottomasti juoksua. Sitä onkin tullut treenattua eniten. Yllättävää kyllä, pystyin aloittamaan rauhallisesti ja opin (tavallaan) pitämään juoksusta. Loppua kohden olen pidentänyt harjoitteita ja tehnyt niitä myös ”kombona”, eli esim. ensiksi pyöräily, sitten juoksu.

Muistan ennen vuoden vaihdetta pyöräilleeni kerran 40 km ja juosseeni siihen päälle 10 km. Jalat kramppasivat juoksussa ja olin aivan rikki seuraavana päivänä. Kaksi viikkoa sitten vedin viimeiset pitkät harjoitukset. Helatorstaina poljin 102 km ja juoksin päälle 8 km. Seuraavana sunnuntaina poljin 60 km ja juoksin 15 km. Molempien treenien jälkeen pystyin liikkumaan ja sunnuntaina vain puolen tunnin levon jälkeen tuli käsky laittaa Albert fillarikärryyn, kärry maastopyörän perään ja lähteä lasten kanssa maauimalaan.  Jotain kehitystä on siis tapahtunut.

Mikä tässä sitten vielä jännittää?

Fiksuna kaverina hoidin ”viimeistelyleirinä” viime viikonloppuna kolmen päivän juhlat Turun Kauppakorkeakoulun maisteripromootiossa (ja ihan aidolla kylterihengellä, eli Liljan patsaalla käytiin toivottamassa nouseva aurinko tervetulleeksi ja sitten käytiin Mantulta tilaamassa makkaraperunat). Huippu-urheilijat eivät tee niin – tai ehkä vasta kisojen jälkeen. Juhlista toipuminen, univelan takaisinmaksu sekä tuliaisina tuodusta flunssasta selviytyminen ovat vielä käynnissä tätä kirjoittaessani. Siksi tuo sunnuntai hieman jännittää.

Ja se tavoiteaika?

Mikäli kaikki menee hyvin, flunssa on poissa ja torstaina yskänlääkkeistä, allergialääkkeistä ja C-vitamiineista sekaisin mennyt vatsakin toimii, niin tällaiseen suoritukseen uskon olevan realistiset mahdollisuudet:

Uinti 2 km: 36 minuuttia
Pyöräily 90 km: 3 tuntia
Juoksu 21 km: 2 tuntia

Yhteensä: 5 tuntia, 36 minuuttia. Mikä tahansa aika alle 5h 30min ja minä kiljun riemusta. Altaassa ja tasaisella tuo aika pitäisi olla helposti tehtävissä, mutta täytyy muistaa, että uinti suoritetaan 18 asteisessa järvivedessä muutaman sadan muun seurassa (tarinoiden mukaan useammassa kerroksessa), eikä 25 metrin välein saa ponkaistua seinästä ilmaisia metrejä. Pyöräilyssä alla on tasainen asfaltti, mutta  nousua 90km lenkillä kertyy yhteensä yli 600 metriä (vertailuksi vaikkapa Ylläksen korkeusero, joka on 463 metriä) ja sitten juoksu pitää juosta vielä näiden suoritteiden jälkeen…

Loppusanat ennen lopullista koetusta

Olen todella tyytyväinen, että tällaisen hullun haasteen otin vastaan. Olen ylittänyt itseni jo kymmeniä kertoja lähtiessäni kukonlaulun aikaan uimaan, pyöräilemään tai juoksemaan. Olen oppinut tuntemaan Zürichin upeaa luontoa ja kaunista seutua aivan eri tavalla. Olen pyöräillyt vuorimaisemissa, hitaasti virtaavan Reinin rannoilla ja juossut kaupunkimme kuuluisimmalle nyppylälle Üetlibergille. Lapsetkin ovat innostuneet ”jumppaamaan” iskän kanssa. Heille piti ostaa jopa oma kahden kilon käsipaino. Ja näkisittepä tänään kaksi vuotta täyttävän Albertin, kun hän voimistelee. Se näky on minkä tahansa vaivan arvoinen!

Yksin ei onneksi tarvitse mennä

Rapperswilin Ironman-kilpailuiden yhteydessä järjestetään myös lapsille oma ”Ironkids”. Sarjat alkavat viisivuotiaasta ja Oliverimme ilmoittautui innoissaan mukaan. Hän kisaa jo lauantaina. Matkana on 50 metrin uinti (aika pitkä kolme viikkoa sitten uimaan oppineelle) sekä 300 metrin juoksu.

Oliver alkoi treenaamaan koitokseen maanantaina juosten sen 300 metriä. ”Aika helppoa!” hän totesi. Ja jatkoi: ”Mutta tällä viikolla mun pitää juoda paljon maitoa ja syödä energiapatukoita, jotta lihakset vahvistuu. Onneksi mä tykkään maidosta!”

Näihin sanoihin ja tunnelmiin, sunnuntaina lupaan laittaa Perjantaikokin Facebook-sivulle tiedon, että pääsinkö maaliin. Startti on klo 9.40, joten neljän jälkeen (Suomen aikaa) lienee tilanne tiedossa…

Tsemppiä viikonloppuun itse kullekin!

Perjantaikokki

Ps. Crepi! Vastaavat ne italialaiset.

Köyhät ritarit

Ruokabloggarit ovat viettäneet toukokuussa ”Hävikistä Herkuksi” –kampanjaa. Minä myöhästyn päivällä, mutta koska asia on tärkeä, niin saarnataan!

Leipä lienee helpoiten roskikseen lentävä tuote. Mikä sääli ja häpeä! Leivästä – vaikka aivan kuivastakin – saa vaikka mitä! Köyhät ritarit ovat muuten aivan parasta palautteluruokaa! Näitä rakas vaimoni valmisti palattuani siltä satasen fillarointia seuranneelta juoksulenkiltä. ENERGIAA!

Muita juttuja vanhasta leivästä:

–       jauha korppukuivat käntyt korppujauhoiksi. Sekoita persiljan, parmesaanin, suolan ja pippurin ja oliiviöljyn kanssa. Gratinoi ihan mitä tahansa uunissa. Kuten kampasimpukoita, kesäkurpitsasiivuja jne. Taivaallista!

–       Leikkaa melkein korppukuivat leivät ohuiksi siivuiksi. Hiero pintaan valkosipulia, ripottele pinnalle oliiviöljyä, paahda uunissa ja tarjoa valkosipulisipseinä tai salaatissa krutonkeina. Aahhh!

AINEKSET

–       n+1 määrä kuivahtaneen vaalean leivän siivuja*
–       4 dl maitoa
–       2 kananmunaa
–       voita paistamiseen
–       kermaa vaahdoksi
–       sokeria kermavaahtoon
–       hilloja päälle tai alle

*n+1 kaavalla lasket oikean leipäsiivutarpeen näin: n = niin monta siivua, kuin meinaatte jaksaa syödä. 1 = yksi ylimääräinen, koska kuitenkin uppoaa!

VALMISTUS

Leikkaa leipä siivuiksi. Sekoita munat ja maito. Jotkut lisäävät seokseen myös suolaa, vähän vehnäjauhoja ja kardemummaa, mutta me ei. Pyörittele leivät munamaidossa ja paista runsaassa voissa kullanruskeiksi molemmilta puolilta. Tarjoa – tiedät minkä kanssa.

NAM!

3 kommenttia artikkeliin ”Köyhät ritarit ja suden suuhun

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s