Kokkikurssille!

Perjantaikokki @ köket 26.4. klo 16 Turussa

Kiinnostaako, kuinka italialainen risotto oikeasti valmistetaan?

Ystäväni sai minut innostumaan melkein 5 vuoden tauon jälkeen organisoimaan kokkikurssia. Olen innoissani ja ”tämän kevään ainoa livekeikka” järjestetään sunnuntaina 26.4. klo 16.00 alkaen Turussa.

Illan menu on seuraavanlainen:

Itämaista tempurahaukea
***
Minttu-limerisottoa ravunpyrstöjen kera

Ensin opitaan, sitten kokataan ja lopuksi syödään 🙂

Tule kokkailemaan ja herkuttelemaan hyvällä fiiliksellä yksin, kaksin tai porukassa. Ruoka valmistetaan retrohengessä kotitalousluokassa. Lupaan opettaa myös, miten meremme parhaimmistosta, hauesta, fileoidaan ruodotonta, mahtavaa raaka-ainetta.

Kurssimaksu on 58 e / hlö (sis. raaka-aineet). Sitova ilmoittautuminen kurssille viimeistään 21.4.2015 tämän linkin kautta: www.lyyti.in/perjantaikokki_atkoket (linkin kautta myös maksu)

Lisätietoja tapahtumasta saat lähettämällä sähköpostia osoitteeseen atkoket@gmail.com.

Tervetuloa viettämään hauskempaa illallishetkeä!

Huom! Tapahtuma järjestetään, mikäli vähintään 40 innokasta kokkailijaa ilmoittautuu mukaan. Toivottavasti saadaan iso ja mukava tapahtuma aikaiseksi!

Onko mun pakkå lukea ruåtsia?

sverige

Aivan alkuun varoitus: seuraavassa kappaleessa seuraa juonipaljastus.

Teini-ikäinen, itsetunto-ongelmissa painiskeleva tai –painiskelematon yläkoululainen ihmislapsi ei ole (aina) maailman järkevin tai edistyksellisin olento.

Nyt voit kerätä hämmästyksestä tipahtaneen leukasi lattialta.

Suomessa opetetaan kuulemma pakkoruotsia. Väittäisin, että kaikki oppi, mitä taotaan murrosikäisen vastentahtoiseen kalloon, on pakko-oppia. Ruotsinkieli on vain noussut silmätikuksi vähemmistö-statuksensa vuoksi.

Avaapa teini-ikäisen angstipetterin huoneen ovi ja kysy, että mitä hän koulussa ei koe pakko-opetukseksi. Veikkaan, että listalle pääsee pakko-äikkä, pakko-matikka ja itsekin jouduin lukiossa lukemaan pakko-kemiaa. Ei vaan napannut.

Näitä aineita ei kukaan kuitenkaan ole kieltämässä.

Olen jo vanha. Ainakin 15-vuotiaan Petri Hollménin mielestä 35-vuotiaat raadot kuuluivat kaikissa lajeissa ikämiesluokkaan. Vanhuudestani johtuen voin katsoa taaksepäin ja todeta: onneksi 15-vuotias minäni ei saanut päättää ihan kaikesta. Jos oltaisiin menty sen tuuliviirin mukaan, olisi kaikki tylsät, työtä vaativat asiat, joutuneet ”onk mun pakko”-listalle ja sitä myötä kielletty.

Mutta koska hän ei saanut päättää, joutui hän opiskelemaan ruotsia. Hän opiskeli, vaikka ei ymmärtänytkään, mihin sitä muka tulisi isona tarvitsemaan.

”Mä mitään Ruattiin muuta”

Lukiossa tuli mukaan kolmas pakko-kieli. Valitsin saksan. Tätäkin on turha lukea, sillä en tätä koskaan tarvitse…

Kuinka ollakaan, 15-vuotias minäni ei voinut tietää, mitä 35-vuotias Petri tekisi työkseen, missä olisi jo ehtinyt asua ja mitä kokea.

Ajaessani Sveitsin rajan yli vajaa neljä vuotta sitten muuttokuorman kanssa, kiitin mielessäni kaikkia tuohon kamalaan pakottamiseen osallistuneita! Onneksi tuli luettua saksaa ja paljon. Viime viikolla kiitin taas pakkoruotsin keksijää. Tänä päivänä olisi kansainvälistyvän yrityksen pyörittäminen asteen verran hankalampaa, jos pitäisi vielä kaiken muun lisäksi alkaa opettelemaan ruotsia nollasta. Keskustelu potentiaalin asiakkaan omalla kielellä on sata kertaa vakuuttavampaa kuin maailman puhutuin kieli: Bad English.

En halua olla besserwisser. Haluan vain kertoa, että koskaan et voi tietää, mitä taitoja huomenna tarvitset. Ruotsi on todella lähellä, samoin venäjä. Jos niitä kieliä saat lukea aivan ilmaiseksi, niin tartu tarjoukseen.

Uusi kieli ei enää kolmekymppisenä, ikäloppuna oliona, tartu aivan samaan tahtiin. Eikä ainakaan ilmaiseksi, yhteiskunnan maksamana ja vielä mukavasti keskellä päivää.

Hejsan!

Petri

Sisältömarkkinointia shampoopullon kyljessä

Sisältömarkkinointi tarkoittaa hyödyllisen tiedon tuottamista ja oman guruaseman kasvattamista prospektien, asiakkaiden ja renkaanpotkijoiden silmissä.

Ilahduin, että jopa shampoopullon kylki oli valjastettu sisältömarkkinoinnin kanavaksi. Käyttämäni Tresemmen mustan purkin kylkeen oli varattu oma palsta ”Expert tipseille”, eli ammattilaisten vinkeille.

Odotin innolla expertin vinkkiä shampoon käyttöön. Olenkohan 35-vuotisen tukkaurani aikana tehnyt kaiken väärin? Mikä mahtaa olla superammattilaisen vinkki?

Kuvittelin mielessäni expert tipsin esimerkiksi tällaiseksi:

”Osta luontaisuotekaupasta pullotettua himalajavettä. Hae newyorkin Sohosta aito näädänkarvasivellin. Hanki mikrosuihketta tuottava kompressori ja suutin. Lämmitä vesi 34,7 asteiseksi. Sekoita pullolliseen himalajavettä 0,47 ruokalusikallista silkkistä Tresemme-shampoota. Kiinnitä pullo kompressorin letkuun. Odota itätuulta ja astu ulos, kun ilman suhteellinen kosteus on 84%. Mene tuulen alapuolelle. Pyydä avustajaa suihkuttamaan himalajaveden ja silkkisen Tresemmen mikrovaahto kutreillesi samalla kun kaiuttimista tulee munkkiluostarin rukouslaulu. Levitä vaahto hiuksiisi näädänkarvasiveltimellä rukouslaulun tahtiin. Kaada keväällä keräämäsi sadevesi luomutuohesta tehtyyn astiaan. Kaada sitä hiuksiisi samalla kun sata neitsyttä hierovat etu- ja keskisormillaan tukkaasi vastapäivään vauhdilla neljä sekuntia per kierros. Huuhtele kevätsateen vedellä ja kuivata tukkasi reilunkaupan puuvillapyyhkeeseen.”

Tällaista minä pitäisin ammattilaisvinkkinä niinkin arkiseen asiaan kuin shampoon käyttöön.

No, Tresemmen markkinointiosasto oli hieman laskenut rimaa.

”Levitä märkiin hiuksiin, hiero ja huuhtele huolellisesti.”

Ei toikaan toki huono vinkki ole.