Aivan alkuun varoitus: seuraavassa kappaleessa seuraa juonipaljastus.
Teini-ikäinen, itsetunto-ongelmissa painiskeleva tai –painiskelematon yläkoululainen ihmislapsi ei ole (aina) maailman järkevin tai edistyksellisin olento.
Nyt voit kerätä hämmästyksestä tipahtaneen leukasi lattialta.
Suomessa opetetaan kuulemma pakkoruotsia. Väittäisin, että kaikki oppi, mitä taotaan murrosikäisen vastentahtoiseen kalloon, on pakko-oppia. Ruotsinkieli on vain noussut silmätikuksi vähemmistö-statuksensa vuoksi.
Avaapa teini-ikäisen angstipetterin huoneen ovi ja kysy, että mitä hän koulussa ei koe pakko-opetukseksi. Veikkaan, että listalle pääsee pakko-äikkä, pakko-matikka ja itsekin jouduin lukiossa lukemaan pakko-kemiaa. Ei vaan napannut.
Näitä aineita ei kukaan kuitenkaan ole kieltämässä.
Olen jo vanha. Ainakin 15-vuotiaan Petri Hollménin mielestä 35-vuotiaat raadot kuuluivat kaikissa lajeissa ikämiesluokkaan. Vanhuudestani johtuen voin katsoa taaksepäin ja todeta: onneksi 15-vuotias minäni ei saanut päättää ihan kaikesta. Jos oltaisiin menty sen tuuliviirin mukaan, olisi kaikki tylsät, työtä vaativat asiat, joutuneet ”onk mun pakko”-listalle ja sitä myötä kielletty.
Mutta koska hän ei saanut päättää, joutui hän opiskelemaan ruotsia. Hän opiskeli, vaikka ei ymmärtänytkään, mihin sitä muka tulisi isona tarvitsemaan.
”Mä mitään Ruattiin muuta”
Lukiossa tuli mukaan kolmas pakko-kieli. Valitsin saksan. Tätäkin on turha lukea, sillä en tätä koskaan tarvitse…
Kuinka ollakaan, 15-vuotias minäni ei voinut tietää, mitä 35-vuotias Petri tekisi työkseen, missä olisi jo ehtinyt asua ja mitä kokea.
Ajaessani Sveitsin rajan yli vajaa neljä vuotta sitten muuttokuorman kanssa, kiitin mielessäni kaikkia tuohon kamalaan pakottamiseen osallistuneita! Onneksi tuli luettua saksaa ja paljon. Viime viikolla kiitin taas pakkoruotsin keksijää. Tänä päivänä olisi kansainvälistyvän yrityksen pyörittäminen asteen verran hankalampaa, jos pitäisi vielä kaiken muun lisäksi alkaa opettelemaan ruotsia nollasta. Keskustelu potentiaalin asiakkaan omalla kielellä on sata kertaa vakuuttavampaa kuin maailman puhutuin kieli: Bad English.
En halua olla besserwisser. Haluan vain kertoa, että koskaan et voi tietää, mitä taitoja huomenna tarvitset. Ruotsi on todella lähellä, samoin venäjä. Jos niitä kieliä saat lukea aivan ilmaiseksi, niin tartu tarjoukseen.
Uusi kieli ei enää kolmekymppisenä, ikäloppuna oliona, tartu aivan samaan tahtiin. Eikä ainakaan ilmaiseksi, yhteiskunnan maksamana ja vielä mukavasti keskellä päivää.
Hejsan!
Petri
Perjantaikokin blogi 
Tähän on aivan pakko tarttua.
Omien vanhempieni ollessa nuoria, keräsivät ja opettelivat he ulkoa tuntemaan kaikki suomessa kasvavat kasvit. Omassa nuoruudessani päntättiin historian vuosilukuja ja milloin mikäkin sota oli.
Oikeassa elämässä nykymaailmassa; kun kasvi pitää tunnistaa, varmistetaan se vaikka googlesta. Kun jokin historian luku täytyy tietää, selvitetään se netistä, eikä käydä muistelemaan omiaan. Jos kirjoittaa tutkielmaa tai dokumenttia, vaaditaan siihen lähdeviitteet, eikä riitä että ”muistelisin näin olevan”.
Ihmisen aivokapasiteetti ja muisti on rajallista. Harvoin tarvittavat asiat unohtuvat. En ymmärrä miksi nuoruudessa pitäisi aivoihin tunkea oppia, jota ei nykymaailmassa tarvi.
Ymmärrän toki, että ruotsin kieli on monien sydäntä lähellä. Yleensä riippuen asuinkunnasta. Meillä itärajalla olisi paljon järkevämpi pakko-opettaa venäjää – kuin ruotsia. Valitettavasti nämä eivät saa päättäjien mielestä olla vaihtoehtoja toisilleen. Viimeisin eduskunnan perustelu kuului ”historiallisista syistä…”. Eli samasta syystä pitäisi meillä opettaa paljon muutakin kuin ruotsia.
On selvä että kun aivoja rasitetaan liian monilla asioilla, opitaan paljon asioita mutta pinnallisesti. Tärkeämpää olisi työntää aivoihin vain tärkeää tietoa. Miettiä oppimisen laatuakin eikä vaan määrää. Erityisesti oppia pois kaikenlaisesta pänttäämisestä ja opettaa mieluummin päättelyä. Kuinka moni muistaa vielä ne pänttäykset ennen koepäivää; vuosilukuja tungettiin lyhytaikaiseen muistiin, ymmärtämättä niiden merkitystä. Kokeessa vuosiluvut pyrittiin kirjoittamaan oikeisiin paikkoihin ja tämän jälkeen asia unohtui.
Koulujen opetusohjelmaa pitäisi ajantasaistaa säännöllisesti. Omassa nuoruudessani etsittiin esitelmien materiaalia kirjaston tietosanakirjoista. Nettiä ei ollut. Nykyään jos tekisin samasta aiheesta esitelmän, löytyisi googlesta aivan valtavasti materiaalia. Maailma muuttuu ja siksi hyödyttömät pänttäykset ja kouluaineet pitäisi jättää pois ja ottaa tilalle esim. medialukutaitoa sekä tiedon etsintää digitaalisista lähteistä. Ei olisi myöskään huono opettaa lähdekriittisyyttä.
Suurin ongelma ruotsin kielen pakko-opettamisessa on se, että sitä pakotetaan kaikille eikä anneta vaihtoehtoja. Maailmanlaajuisesti (ei siis pelkästään pohjanmaalta katsoen) ruotsia puhutaan erittäin vähän. Sen sijaan espanjaa ja siihen perustuvia kieliä hyvin paljon. Venäjää hirmuisesti ja Englanti on käytännössä maailmankieli joka vaan täytyy osata.
Entä kun tapahtuu sähkökatko? Tai wifi ei toimi metsässä kasvien tai sienien (”oliko tää myrkyllinen vai ei?”) keskellä? Google-tarkistukset eivät ole sama asia kuin yleissivistys. Eikä tämän päivän netti ole sama kuin tulevaisuuden (onko sitä edes?). Tuskin maailmankielikään on aina ja ikuisesti englanti; nytkin Välimeren rannoilla puhutaan enemmän naapurimaiden kieliä kuin englantia.
Pakollisia aineita on paljon, mutta miksi nimenomaan ruotsi on niistä yksi? Vähän sama juttu kuin avaruusraketin polttoainelaskelmat olisi yksi pakollinen aine. Pidetään mieluummin pakollisena kielten opiskelu ja jokainen saa sitten itse valita, että mitä kieliä opiskelee. Ruotsia, englantia, saksaa, espanjaa, venäjää, ranskaa tai jotain muuta.
Jannalle ihan vain tiedoksi, että ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli.
Suomi on Pohjoismaa, muissa Pohjoismaissa valtakieli on skandinaavinen kieli. On luonnollista että myös suomalaiset opettelevat yhden skandinaavisen kielen. Ruotsi on lisäksi helppo kieli, ja sen pohjalta on helpompi oppia muita germaanisia kieliä – kuten saksaa. Itse en osaa juurikaan saksaa, mutta ymmärrän sitä aika paljon osaamieni skandinaavisten kielten, ruotsin ja norjan pohjalta.
Ruotsia pitäisi minusta ujuttaa enemmän suomenkielisiin koululuokkiin ensimmäiseltä luokalta lähtien. Lapset oppivat kieliä leikin, laulujen ja lorujen kautta, ja näissä löytyy todella paljon yhteistä suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsi voisi olla luonnollinen osa esimerkiksi musiikkia (suomeksi tuttuja lauluja voi laulaa vuorotellen suomeksi ja ruotsiksi) ja liikuntaa (tahdin laskeminen ruotsiksi, verbileikkejä kuten kapteeni käskee eri kielillä) jne. Jonkinlainen kanava olisi silloin avattu. Myös varsinaisen ruotsin aineen opiskelun voisi aloittaa jo ala-asteen viimeisillä luokilla. Vastustus uuden kielen opettelun aloittamiseen voisi olla hiukan pienempää kuin yläasteella.
Tiedätte varmaan että monet suomalaiset lähtevät nykyään töihin Norjaan, jossa työttömyyttä ei juuri ole ja palkat ovat paljon paremmat? Moni on harmitellut ettei tullut panostettua ruotsin opiskeluun enemmän, olisi paremmat mahdollisuudet saada haluamansa työpaikka nopeammin… Ei sitä silloin yläasteella osannut arvata.
Kyllä kuule Norjassa puhutaan norjaa eikä ruotsia, joten ei kelpaa pakkoruotsin perusteeksi. Valitettavasti.
Kieliä ei saa tunnilla ilmaiseksi, ruotsi voi muodostaa etenemis-esteen lukiossa ja korkeakouluissa tai viivyttää valmistumista. Istumalla paikalla ja yrittämällä ei saa hyväksyttyä arvosanaa vaan kokeet pitää läpäistä. Kielten kokeita voisi verrata yhdessä asiassa matematiikkaa, niitä on hyvin hankala päntätä läpi, ne pitää hahmottaa rakenteellisesti.
Se että itse on henkilökohtaisesti hyötynyt ruotsista ei ole peruste yleiselle pakkoruotsille joka on peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, AMK:ssa ja yliopistoissa. Peruskoulun aineet pitää valikoida tarkasti yleistä massaa ja hyötyä silmällä pitäen, keskiverto-ihmistä. Tällä kriteerillä ruotsi tipahtaa välittömästi pois pakollisten aineiden joukosta, koska se on myös haastava, eikä yksi tunti ruotsia vastaa yhtä tuntia maantietoa oppivaatimuksiltaan.
Tästä syystä kun peruskoulua suunniteltiin, opetuksen asiantuntijat halusivat englannista pakollisen kielen, eivät ruotsista, sitten poliitikot tulivat sähläämään lehmänkauppoineen.
Bad english ei ole vain yli 35 vuotiaiden ongelma, huolestuttavan moni nuori ei hallitse sitä peruskoulun jälkeen, usein kyse on tytöistä ja vieläpä sellaisista, jotka kertoivat pitäneensä ruotsista, ”kun oli kiva ope”, he panostivat enemmän ruotsiin, katastrofaalisin seurauksin, koska heillä oli kapasiteettia vain yhden ulkomaankielen opetteluun ja he valitsivat väärän. Muumiruotsin he unohtavat pian ja englantia he eivät koskaan osanneetkaan.
Skandinaaviska kieli oli muinoin olemassa, proto-norja vai miksi sitä kutsuttiinkaan, sitä ei ole enää olemassa ja pohjoismaiden kielet erkanevat koko ajan toisistaan. Yhteinen kommunikointikieli onkin nykyään englanti.
Pakkoruotsia voi hyvin verrata venäläistämis-politiikkaan, keinotekoista, ei onnistu.
Liisa och Petri har bra synpunkter på ”hyötyruotsi”.
Tämä oli hyvä! Tosiaan, miksi puhua pakkoruotsista, miksei muutettaisi sitä hyötyruotsiksi?
Minusta kysymys voitaisiin kääntää ruotsin opintojen laajuuteen. Perusteet pitäisi jokaisen oppia ja laajempi kurssi olisi valinnaisena.
Mikä tässä kirjoituksessa oli se pakkoruotsin perustelu? Sohitaan ihan kuin TV-kokki joka astiassa ilman että varmistetaan mikä maku jää suuhun, vain ulkonäkö ratkaisee.
Puhutaan saksan opiskelemisesta ja kehotetaan venäjän opiskeluun. Ruotsin osaamisesta vain väitetään olevan hyötyä jonkun potentiaalisen asiakkaan kanssa vaikka hyötyä ei osoiteta eikä kerrota.
Bad english on ihan hyvä vaihtoehto very bad swedish tilalla. Kun ruvetaan puhumaan businesta ja rahasta ruotsiksi, niin ruotsalainen vetää äidinkielen edun avulla blogistin kölin alta. Siinä ei pakkosuomenruotsi paljon auta.
Tässäkin kirjotuksessa yritetään valheilla ja argumentointivirheillä perustella pakkoruotsia. Pakkoruotsia opiskelevat muutkin kuin koululaiset, ihan aikuiset opiskelevat pakkoruotsia korkeakouluissa, ammattikorkeakouluissa ym.
Jos pakkoruotsin seurannaisvaikutuksien(hallinto, viranomaistoiminta, fst:n vero-osuus ylen toiminnasta, tuntikehyksen rakenne kouluissa jne) hintalappu vuositasolla laskettaisiin, niin suomen valtiontalouden sopeuttamisrahoja olisi miljardista kolmeen miljardiin helposti vuositasolla löydettävissä. Se olisi säästöä joka euro, joka tästä wanhan hallintowallan ylläpitämisestä luopuminen antaisi.