Opin pari viikkoa sitten termin ”elämän ruuhkavuodet”. Tällä viitataan vuosiin, jolloin samaan aikaan tehdään töitä, lapsia, lainoja, taloa ja yritetään vielä harrastaakin jotain. Päivissä on ruuhkaa.
Termi osui ja upposi, vaikka taloa ei ole työn alla eikä harrastuksiinkaan juuri jää aikaa. Blogata koitan kuitenkin sentään jossain aikataulussa. Lienen siis siirtynyt jo elämän ruuhkavuosiin. Mutta tässä on aika suuri ero liikenneruuhkassa jurnuttamiseen, joka ainakin minulta vie hermot alta viiden minuutin. Olo on kuin olisi ohituskaistalla, sillä menoa ja vauhtia arjessa riittää. Kyyti on paljon mielenkiintoisempaa ja nautittavampaa kuin moottoritien jonossa.
Välillä tuntuu siltä, että tunteja pitäisi olla tuplasti tai tavoitteita ja tekemistä vähemmän. Sitä harhautuu haaveilemaan ajasta sitten, kun taas on omaa aikaa. Toisaalta sekuntiakaan en näistä päivistä vaihtaisi pois. Pidän mielessä sanonnan: ”menestys ei ole päämäärä, vaan matka.” Matkasta, arjesta, kiireestä ja ruuhkavuosista tulee nauttia – ottaa ilo irti jopa hallitusta kaaoksesta. On vain tämä päivä.
Silloin tällöin tulee pieniä hetkiä, joista tietää, että kuljettava polku on oikea. Lapset oppivat pyöräilemään tai siivoavat oma-aloitteisesti jälkensä, tai kuten eilen, kun sain varsin harvinaislaatuista palautetta.
”Sexy, well balanced and looks fantastic!”
(suom. Seksikäs, hyvin tasapainoinen ja näyttää upealta)
Kyse ei ollut ohikulkijan huudahduksesta minulle (vaikka sekin olisi lämmittänyt kyllä!), vaan muutaman loistavan kokin innostuneet ensikommentit uunituoreesta Perjantaikokki-keittiöveitsestä, jonka kiikutin mukanani maistuvalle lounaalle Le Porc –ravintolaan.
Ja kyllä totta vie innostuin itsekin, kun ystäväni Rolf Heirolista soitti ja pyysi hakemaan ensimmäisen Suomeen saapuneen kappaleen! On se NIIN nätti – juuri kuten Le Porcin kokit kuvailivat. Veitsi on tehty saksalaisesta Vanadium-teräksestä kiinalaisessa perheyrityksessä (perhe on takonut veitsiä jo 400 vuoden ajan, joten perinteitä löytyy…). Veitsiä saapuu Suomeen Perjantaikokki-signeerauksilla piakkoin hyvin rajattu erä. Veitsi on tyylikkäässä mustassa puulaatikossa kera pienen kuivatuspyyhkeen ja Perjantaikokin veitsenhoito-ohjeiden. Latasin siitä muutaman kuvan jo tänne Perjantaikokki-tuotteiden sivulle.
Kerron sitten tarkemmin, kun loppuerä saapuu! Eiköhän isänpäiväksi saada kansalle huippulaatuisia Perjantaikokki-veitsiä!
Ruuhkavuosina myös jotkut projektit lykkääntyvät ja eräästä olen potenut huonoa omaatuntoa. Nimittäin kilpailumme arvonnan suorittamista. Palkintonahan oli yli tonnilla keittiötarvikkeita voittajalle ja kahdelle kaverille! Voittaja on nyt arvottu ja se tullaan julkaisemaan erillisessä kirjeessä kaikille osallistuneille pikapuoliin.
Paljon muutakin on vielä kesken, mutta eihän tämä maailma valmiiksi taida tulla koskaan. Nautitaan matkasta – päämäärä kun siirtyy samaa tahtia eteenpäin, kuin sitä kohti edetään.
Loistavaa viikonloppua!
Perjantaikokki
Pici l’aglione – eli toscanalaista pastaa kera valkosipulisen tomaattikastikkeen
Picit ovat Toscanalaista, Sienan maakunnasta tulevaa pastaa, joka on erittäin rustiikkia. Sitä tehdään joko pelkistä jauhoista ja vedestä tai jauhoista ja kananmunasta – riippuen perheen varallisuustasosta tai traditiosta.
Picit ovat pitkulaista, paksua pastaa. Sen paksuus saa vaihdella, sillä se tehdään käsin alusta loppuun, toisin kuin vaikka spaghetti. Itse olen tottunut tekemään jauhoista keon, keskelle kuopan, lisäämään siihen munan tai kaksi ja pikkuhiljaa sekoittamaan siitä sormella taikinaa. Emäntämme Laura Villa Lecchissä opetti toisen tavan: kasa jauhoja pöydälle, siihen kananmunat sekaan ja sitten vain kädet sekaan ja sekoittamaan! Hänen mallinsa oli neljä kertaa tehokkaampi kuin minun.
Toscanassa ruokiin käytetään runsaasti oliiviöljyä – ota se huomioon ruokaa tehdessäsi.
Kuvia ruoasta ja kokkikurssista, jossa tämäkin tehtiin, löydät täältä!
AINEKSET
Pici
L’Aglione-kastike
– 2 sipulia pilkottuna pieneksi – 3 kynttä valkosipulia pilkottuna pieneksi – 0,5 dl – 1 dl oliiviöljyä – 5 tomaattia pieneksi pilkottuna – pieni pala tuoretta chiliä tai ½ tl kuivattua chiliä – merisuolaaVALMISTUS
Valmista pasta. Laita jauhot kekoon työpöydälle, tee keskelle kuoppa ja riko sinne kananmunat. Jos olet tehokas huvilan emäntä Italiassa, isket kädet kiinni kasaan ja veivaat hetkessä taikinan. Jos sinulla taas on aikaa ja tekemisen puutetta, sekoittelet munamassaa yhdellä sormella ympyrää siten, että jauhoja pikkuhiljaa tarttuu reunoilta mukaan. Lopputuloksena on molemmissa pastataikina. Anna taikinan levätä puolisen tuntia pöydällä.
Kaulitse taikinasta noin ½ cm paksu levy. Leikkaa pizzapyörällä tai veitsellä suikaleiksi. Laita hieman jauhoja pinnalle ja pyörittele jokainen suikale käsissä pyöreäksi pötköksi. Laita pötköt esim. jauhotetulle tarjottimelle rinta rinnan.
Valmista kastike. Kuumenna öljy, lisää sipulit ja kuullota. Lisää pilkotut tomaatit, laske lämpötilaa ja anna hautua rauhassa. Mausta suolalla ja chilillä.
Keitä pasta runsaassa, suolalla maustetussa vedessä laakeassa kattilassa ”al dente”. Lisää veteen tilkka oliiviöljyä, jotta pastat eivät tartu toisiinsa. Keittoaika vaihtelee paksuuden mukaan, joten maistele välillä. Valuta pasta ja kaada kastikkeen joukkoon. Tarjoa heti!
Perjantaikokin blogi 