Päivä, jolloin rakastuin bussikuskiin – ruispaneroitua haukea, munakoisokaviaaria ja tzatzikia

Perjantaikokin pannuja isänpäivälahjaksi – myynti päättyy tänään klo 16.00!


Päivä, jolloin rakastuin bussikuskiin

 

On kolea lokakuinen päivä. Taivaalta vihmoo vettä ja tuuli paiskoo pisaroita takilleni, vaikka värjöttelenkin viimeiseen nurkkaan ahtautuneena täpötäyden pysäkkikatoksen alla. Olen Pasilassa. Olen turkulainen Helsingissä. Suurkaupunki ei tänään hymyile minulle.

Suuntanani on Meilahti. Vaikka oppaanani onkin huippumoderni Reitti-GPS, päätän kysäistä paikalle kurvaavan 58-linjan bussin kuskilta varmistusta suunnasta. Varaudun hyvin lyhyeen keskusteluun ja jään bussiin ahtautuvan joukon viimeiseksi, että en muukalaisena ja tietämättömänä häiritsisi suvereenien stadilaisten arkea. En halua olla tukko tai häiriötekijä.

Melkein pelästyn, kun astun sisään bussiin. Kuski on kääntyneenä minuun päin ja hymyilee(useinhan he vain tuijottavat eteen, odottavat, että viimeinenkin astuu sisään, sulkevat ovet ja survaisevat kaasua.) Apua, olenko piilokamerassa! Kuski on ikäiseni, noin kolmissakymmenissä, näyttää supisuomalaiselta, vaikka pitkä parta ja lakki viittaavatkin islaminuskoon ja hymyilee.

”Anteeksi, meneekö tämä Meilahden sairaalan ohi?” kysyn.

Tervetuloa!” hän sanoo, katsoo lämpimästi silmiin ja hymyilee.

Jään seisomaan oviaukkoon tietämättä mitä tehdä. Siis mitä hittoa. Tervetuloa? Bussikuskilta. Tervetuloa minne? Hän jatkaa hymyillen:

”Siis menemme kyllä Meilahden sairaalan ohi, aivan kadun toiselta puolelta. Tervetuloa kyytiini.”

Ahaa… vapaudun hieman. Kuski olikin ystävällinen ja toivotti minut tervetulleeksi. Onpa harvinaista, mutta astun sisään ja maksan matkan. Etsin paikan etuosasta täpötäydestä bussista. Väki näyttää jotenkin samalta kuin kaikissa busseissa, mutta ihan kuin ne odottaisivat jotain. Sitten kuski kurvaa liikenteen joukkoon ja tarttuu mikkiin.

”Hyvät matkustajat, tervetuloa tälle linjan 58-matkalle Pasilasta Meilahden sairaalan ohi Munkkiniemeen. Arvioitu laskeutumisaikamme Munkkiniemeen on tästä lähtöhetkestä noin 15 minuutin päästä, mikäli liikenne soljuu kannaltamme sujuvasti. Oikein paljon tervetuloa ja mukavaa matkaa.”

Mitä? Tipun melkein tuolista, sillä en ole ikinä kohdannut mitään vastaavaa. Seuraan kuskin toimintaa hetken aikaa. Hän antaa tilaa kadun ylittäjille, vilkuttelee iloisesti kiilaajille ja kiittelee poistuvia matkustajia matkustamisesta. Välillä hän saa takaisin sadatteluja, mutta suurin osa matkustajista nauttii palvelusta. Suurin osa hymyilee, keskellä koleaa lokakuuta! Ratissa on taikuri – ei mikään tavallinen bussikuski.

Katson GPS:stäni, että minun kannattaa jäädä yksi pysäkki ennen Meilahden sairaalaa pois ja hyppäänkin kyydistä kuljettajaa takaovelta kädenheilautuksella kiittäen. Lähden kävelemään, mutta kuskipa juoksee perääni. ”Herra hei! Tehän olitte matkalla Meilahden sairaalan pysäkille. Se on vasta seuraava! Tulkaa kyytiin, niin on lyhyempi matka kävellä.”

Kiitän ja kerron, että kohteeni on Hartmaninkadulla ja tästä on lyhin. ”Selvä juttu, mukavaa päivää!” huikkaa kuski ja pinkaisee palvelemaan taas asiakkaitaan bussiin.

En tiedä, miten hän sen teki, mutta kymmenessä minuutissa hän sai kolean, suurkaupungin syyspäivän muuttumaan kodikkaaksi ja lämpimäksi. Bussikuski. Palan halusta päästä taas linjalle 58.

Sanattomana

Perjantaikokki

Ruispaneroitua haukea, munakoisokaviaaria ja tzatzikia

Ainekset:

Hauki

–       600 g haukifileetä ruodottomana
–       2 dl ruiskorppujauhoja
–       merisuolaa ja mustapippuria

Tzatziki

–       150g kurkkua
–       2 dl turkkilaista jogurttia
–       1 valkosipulinkynsi
–       1 rkl oliiviöljyä
–       1 tl viinietikkaa
–       merisuolaa ja mustapippuria

Munakoisokaviaari

–       1 iso munakoiso
–       1 valkosipulinkynsi
–       3 anjovisfileetä
–       merisuolaa, mustapippuria ja sitruunamehua
Paistamiseen voita ja öljyä

Valmistus

Valmista ensiksi tzatziki maustumaan jääkaappiin. Raasta kurkku ja valkosipuli. Valuta kurkku siivilässä, sekoita jogurtin ja muiden ainesten kanssa. Pidä viileässä. Valmista sitten munakoisokaviaari. Pistele munakoisoon reikiä vaikka veitsen kärjellä. Siivuta valkosipulinkynsi ohuiksi siivuiksi ja pilko anjovikset paloiksi. Tunge valkosipulisiivuja ja anjoviksia reikiin ja grillaa anjovis kokonaisena kypsäksi. Kaavi sisus haarukalla. Voit halutessasi myös ajaa massan tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.

Leikkaa hauki ruodottomiksi etusormen paksuisiksi tikuiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja pyörittele ruiskorppujauhossa. Paista rapeiksi voi-öljy –seoksessa ja tarjoa kahden dippikastikkeen kera.

Viikon vinkit

Silakkamarkkinat Turussa nyt ja viikonloppuna. Mukana myös lähiruokayhdistys Kaffeli! Liity Kaffeli Ry:n jäseneksi nyt! Kaffeli on markkinoilla maistattamassa kalaa ja perunaa pe ja la klo 12 ja 16. Mukaan vain!

Uutuuksia keittokirjakaapissa – Sieni-pekonipiirakka

Perjantaikokki-tuoteuutuuksia – myynnissä ainoastaan 15.-22.10.!


En ole keittokirjafriikki, vaan hyödynnän kirjojen lisäksi googlea ja blogeja reseptien etsinnässä. Mutta kirjoja on kiva lukea ja selailla inspiraatiota etsiessä.

 

Kesän jälkeen olen saanut käsiini kolme uutuutta, joihin kaikkiin minulla oli jonkinlainen side jo ennestään. Kolme erilaista keittokirjaa, joita en laita mihinkään paremmuusjärjestykseen. Niin erilaisia ne ovat. Kaikki ovat esittelyn arvoisia.

Aloitetaan läheltä.

Turku lautasella

Kirjassa on esitelty kymmenen kiinnostavaa ravintolaa Aurajoen rannalta ja jokainen ravintola on valmistanut kolmen ruokalajin menun. Kirja on tyylikäs, kovakantinen ja siinä on upeat kuvat. Reseptit esitellään sesongeittain: kevät, kesä, syksy ja talvi. Reseptien vaikeusaste vaihtelee ravintoloittain. Onpa kirjassa mukana entinen työnantajanikin, s/s Ukkopekka perinnereseptiikallaan.

Kirja kestää katseita kahvipöydällä ja varsinkin alueella asuvana sen lukee läpi silkasta mielenkiinnosta. ”Tuota haluan tehdä” –reseptinä bongasin Smörin haukichevisen, eli sitruunamarinoidun hauen. Ehkä siksi, että vihdoin viime viikonloppuna sain vihdoin taas haukea vieheellä.

Totuuden nimissä on sanottava, että kunniakkaasta historiastaan huolimatta, on nykyinen ravintola Teini ehkä hieman väärässä seurassa. Samoin Turun linnan ravintolapalvelut ovat esillä väärässä  yhteydessä, sillä tavallinen rahvas ei voi noin vain linnanpitoihin marssia sisään. Lisäksi ravintoloitsija siellä on juuri vaihtumassa. Sen sijaan kirjassa olisi ehdottomasti pitänyt olla ehkä Turun paras (Mamin kanssa rinta rinnan) hinta-laatu –ravintola Le Porc.

Kaiken kaikkiaan loistavan teeman ympärille rakennettu hieno kirja, joka toivottavasti aloittaa uudenlaista yhteistyötä myös kirjassa olleiden ravintoloiden kesken. Turku ON hieno ja mielenkiintoinen ravintolakaupunki.

Tuulenhuminaa

Sosiaalisessa mediassa tapaa mukavia ihmisiä. Kuten tämän kaimani ja Facebook-ystäväni Petri Hautalan. Emme ole koskaan tavanneet kasvokkain, mutta viestittelemme naamakirjassa sitäkin useammin.

Petri Hautala kuuluu mielestäni sarjaan Hullu vai nero. Mies lupasi nukkua kaikki täydet kuut ulkona luonnossa, ihastui hommaan ja nukkui vuodessa yli 100 yötä taivaan alla. Nauttien luonnosta ja ruoasta. Hullu? Ei. Nero? En tiedä. Nautiskelija? 100% varmasti!

Hän kuvaa loistavasti, kirjoittaa hyvin ja on taittanutkin koko kirjan. Kirja tarjoilee paljon muutakin kuin ruokaa. Siinä on tietoa luonnosta, tarinoita Petrin retkiltä ja hienoja luontokuvia.

Reseptit ovat ennen kaikkea nautinnollisia. En bongannut yhtään tylsää tai mielenkiinnotonta. Kaikkiin tuo oman vivahteensa luonnossa valmistaminen. Suosikkia on mahdotonta valita, kaikki haluaisin tehdä, mutta nostetaan esille aikaan sopiva vaaleaorakas-kukkakaalikeitto. Näyttää herkullisen yksinkertaiselta. Jos nämä valmistuvat vaikka 30 asteen pakkasessa pienessä teltassa, niin kuinka helppoja ne ovatkaan kotikeittiössä?

Meillä Petreillä on paljon yhteistä: molemmat bloggaamme ruoasta, molempien blogit on palkittu kuukauden ruokablogina, molemmat olemme tehneet blogin pohjalta keittokirjan ja molemmat pitävät luonnossa liikkumisesta. Ehkä me joskus täältä virtuaalimaailmasta pääsemme  yhdessä luontoonkin kokkailemaan! Kirja nautiskelijalle, visualistille ja luonnosta nautiskelevalle. Petri suosittelee! Tutustu myös blogiin, voit jäädä loukkuun!

Laihdu herkutellen ja pysyvästi

Varpu Tavi on tietokirjailija, vapaa toimittaja ja bloggaaja. Ja minun Facebook-kaveri. Varpunkin kanssa kommunikoimme sosiaalisen median keinoin, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet.

Pari kuukautta sitten Varpu peräänkuulutti hiilaritietoisia reseptejä Facebookissa ja minä vastasin huutoon. Niinpä jokin aika sitten postilaatikosta tipahti kirja, josta yllätyksekseni löysin osion ”Petri Hollménin koekeittiöstä”.

Kirja on kiinnostava. Siinä seurataan Kikkaa, joka teki elämäntapamuutoksen ja pudotti painoaan pysyvästi 20 kiloa. Kirja paljastaa suurimmat väärinkäsitykset laihduttamisesta sekä lihomisesta ja neuvoo varsin konkreettisin neuvoin pysyviin tuloksiin. Linja on hiilaritietoinen. Myös oma ruokavalioni noudattelee pitkälti tätä linjaa, sillä olen todennut, että esimerkiksi vireystilani on aivan erilainen kanasalaattilounaan kuin pastabuffan jälkeen. Sokeri ja hiilihydraatit eivät vain tunnu kroppani kannalta hyvältä.

Kirja ei siis ole keittokirja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka reseptejä siellä onkin. Pikemminkin se on oman alansa tietokirja, jossa yhdistyy myös dokumentaarinen näkökulma. Suosittelenko? Jos vähääkään mietit elämäntapamuutosta pastanpurijasta ja perunamuussin mättäjästä kevyempään suuntaan, niin lue tämä!

Inspiroivaa viikonloppua!

Perjantaikokki


Lahja isänpäiväksi? Perjantaikokki-veitset ehtivät näillä näkymin pukinkonttiin, mutta tänään sivuilla on julkaistu loistavia keraamisella pinnoitteella olevia Perjantaikokki Edition Cerasafe –paistokasareita. Lue lisää ja tilaa heti.

 


Sieni-pekonipiirakka

Äiti antoi sieniä ja vaimo teki niistä piirakkaa. Hänelläkin oli resepti hukassa, joten hän googlasi sen. Vaimo päätyi verkkosivustolle, jossa oli herkullisen kuuloinen resepti, joka näytti kovin tutulta. Vilkaisu nimeen vei ajassa kolme vuotta taaksepäin. Nimi oli suppilovahveropiirakka á la Maija ja resepti oli oma vuodelta 2007. Jännä tämä internet! Tätä versiota viritettiin tosin vielä kahdella eri juustolla. Herkullista!

AINEKSET

Taikina

–       5 dl vehnäjauhoja
–       125g pehmeää voita
–       hyppysellinen suolaa
–       1,5 dl vettä

Piirakan täyte

–       1,5 dl suppilovahveroita (tilavuus paistettuna)
–       1 punasipuli
–       1 pakettia pekonia
–       2 munaa
–       1,5 dl kermaa
–       1,5 dl maitoa
–       1 dl manchego-juustoa raastettuna
–       suolaa ja pippuria

Pinnalle

–       1 dl mozzarella-juustoa

VALMISTUS

Valmista taikina pohjaa varten. Nypi voi jauhojen joukkoon. Lisää suola ja vesi. Sekoita nopeasti ja anna vetäytyä jääkaapissa tunnin verran.

Paista pekonit, sipulit ja sienet pannulla. Asettele täytteet piirakkapohjan päälle. Sekoita kerma, maito, munat ja raastettu manchego keskenään ja kaada seos täytteiden päälle. Mausta suolalla ja pippurilla ja levitä pinnalle mozzarella. Paista 170 c uunissa n. 45 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Onko yrittäjä edun ottaja? – Kanacurry ja kasvisnuudeliwok

(Ensinnäkin pahoitteluni, että en ole ehtinyt kaikkia bloggauksiani lisäämään tälle sivulle. Olen kyllä blogannut ja postit ovat menneet tilaajille, mutta kiireiltäni en ole niitä tänne siirtänyt. Päivitin juuri koko syyskuun, joten nyt löytyy… Jos seuraat tätä sivua ja haluat varmistaa blogien saannin, niin tilaa tuosta oikealta blogi sähköpostiisi. Ja sitten viikon epistolaan…)

Vain käsittämätön naiiviuteni ja sinisilmäisyyteni selittää päätymiseni yrittäjäksi. Tai sitten se on pikkupoikamainen luonteeni innostua aina kaikesta kivasta ja uudesta. Vai onko syynä kuitenkin ”oman elämänsä herra” –haaveeni? On myös mahdollista, että vain ajauduin näihin hommiin…

Olen aina paiskinut hommia kuin omalleni, mutta vasta pikkuhiljaa alan ymmärtämään, kun joku on omaa. Jos epäonnistut, niin siinä menee työ ja koti samassa paketissa. Pahimmassa tapauksessa kai myös perhe. Onnistumisesta seurannee keskivertopalkkaa parempi korvaus. Mutta kuinka onnistua?

Pohdimme tätä asiaa kaveripiirissä vähän aikaa sitten. Useampikin kantaa ottajista oli lähtenyt yrittäjän tielle. Ruotsiksi yrittäjä on ”företagare” . Se voitaisiin suomeksi kääntää jotenkin näin: ”edun ottaja”. Suomeksi yrittäjä on yrittäjä, vaan ei onnistuja. Eikä varsinkaan edun ottaja.

Julkisuuteen päätyvät ne, jotka onnistuvat. Helpommin sinne päätyy, jos epäonnistuu oikein kunnolla. Kaikkein eniten kansaa kuitenkin kiehtoo, jos joku julkisesti onnistunut sittenkin epäonnistuu. Hah, tiesihän tuon! Suurin osa meistä kuitenkin painaa töitä elämänsä läpi yrittäjänä tarjoten töitä myös muutamalle muulle, kantaen riskit ja ikinä ulosmittaamatta sitä ”företagaren” etua.

Mikä ihme sitten tähän hommaan vetää? Syitä on varmasti yhtä monta kuin on yrittäjääkin. Omalta osaltani voin sanoa kolme pääsyytä, joiden tärkeysjärjestys vaihtelee päivittäin:

1)   into, vimma ja kipinä

2)   asiakkaat

3)   työntekijät

En tiedä mistä se tulee, mutta vaikka rahaa näyttää olevan aina vain seuraavaksi pariksi kuukaudeksi, papereita täytyy täytellä sinne tänne, auton takarengas vuotaa kerran viikossa tyhjäksi ja Pendolinokin on järjestään myöhässä, niin silti aamulla herään intoa täynnä. Lannistuahan siinä pitäisi ja palkkatöihin hakea! Toiseksi asiakkaideni onnistuminen työni ja työmme avulla antaa samanlaisen tunteen kuin omien lasten onnistumisen seuraaminen. Minä olen tehnyt jotain, joka sai heidät onnistumaan ja iloitsemaan. Uskomaton tunne. Ja asiakkaiden kanssa samalla viivalla ovat työntekijät. Vaikka meitä ei ole kuin neljä, niin kun joku meistä yrittämisen kesken sattuu onnistumaan, niin ilo nelinkertaistuu. Olkoon tämä julkinen kiitos Lyytin tiimille.

Niin tai näin, yrittäjä tai onnistuja, on näille kummallisuuksille aina silloin tällöin oikein kokoontumisajot. Tänä vuonna ne järjestetään yritykseni kotikunnassa, Turussa. Kyseessä on Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät 22.-24.10.2010 (teemalla Vimma ja Kipinä). Luvassa on paljon laatuohjelmaa ja sitten lavalle on päästetty joku Perjantaikokkikin. Tosin ei päälavalle eikä pääesiintyjäksi, mutta hei, yrittäjä tuntee onnistuneensa jo pienemmästäkin…

Rentoa viikonloppua,
Perjantaikokki
Yrittäjä

Kanacurry ja kasvisnuudeliwok

Aasian maut eivät ole ruokalistallamme joka viikko, mutta syksyn kylmän yllättäessä sauna ja curry lämmittävät. Mausta makusi mukaan tuliseksi tai miedoksi ja tee halutessasi low carb-versio ruoasta ilman nuudeleita.

AINEKSET

CurryKanacurry

–       600 g kanan rintafileitä
–       4 isoa tomaattia
–       6 herkkusientä
–       1 valkosipulinkynsi
–       1 sipuli
–       2 dl kookosmaitoa
–       1 dl vettä
–       1 rkl currymaustetta
–       ½ tl chilimaustetta
–       merisuolaa
–       ruokaöljyä

Wok

–       1 parsakaali
–       3 porkkanaa
–       ½ kesäkurpitsa
–       1 prk bambunversoja
–       1 paprika
–       1 pkt nuudeleita
–       ruokaöljyä
–       merisuolaa
–       (1 tl korianterin siemeniä)
–       (1 tl kardemumman siemeniä)

VALMISTUS

Valmista ensiksi curry. Pilko tomaatit siivuiksi ja poista siemenkodat. Pilko herkkusienet ja sipuli siivuiksi ja murskaa valkosipuli. Pilko kana siivuiksi. Kuumenna öljy, lisää mausteet ja kuullota sipulit. Lisää kana ja tomaatit ja hetken päästä herkkusienet. Paista hetki ja lisää sitten kookosmaito ja tarvittaessa vesi. Mausta halutessasi vahvemmin. Anna hautua kannen alla rauhassa, kun valmistat wokin.

Wok: Keitä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Pilko kaikki kasvikset tikuiksi. Parsakaali sinun tulee kuoria varresta ja sitten pilkkoa. Laita wokpannuun öljy ja kuumenna. Lisää halutessasi siemenet ja sitten kasvikset. Paista kypsiksi ja mausta suolalla. Lisää lopuksi nuudelit wokkiin ja pyöräytä muutaman kerran. Tarjoan curryn kera.