Kuinka palkataan perheenjäsen?
Olen työelämäni aikana haastatellut reilusti yli 500 ja palkannutkin muutama sata 18 – 25 vuotiasta nuorta erilaisiin työtehtäviin. Rutiinia rekrytointiprosessista on siis kertynyt jonkun verran.
Nuorten haastatteleminen ja palkkaaminen on yleensä suoraviivaista ja kivaa, varsinkin jos kootaan tiimiä, jossa yksilö saa tukea tarvittaessa heikkouksiinsa. Täysin valmista työntekijää ei siis tarvitse löytää. Nuoret ovat usein positiivisia ja innokkaita, sillä elämä ei ole heitä vielä lannistanut. Toki sinisilmäisyyttä ja tiettyä naiviuuttakin monessa löytyy. Usein työelämän todellisuus ei täysin vastaakaan kuvitelmia –sitä kutsutaan kai oppimiseksi.
Mutta miten palkataan perheenjäsen? Haimme Au pairia ja saimme hyviä hakemuksia. Heistä olemme nyt haastatelleet ja kutsuneet kylään kolme lupaavinta. Kaikki loistotapauksia omalla tavallaan. Yhdellä on laaja kokemus lasten kanssa toimimisesta, toinen hurmasi iloisuudella ja avoimuudella, kolmas vakuutti rauhallisella tyyneydellään.
Olisi helppoa, jos pitäisi arvioida asia vain lastenhoidollisten taitojen näkökulmasta, mutta kun nyt haetaan perheenjäsentä. Hän, siis Au pair, tulee elämään kanssamme ainakin puolitoista vuotta. Nukkumaan seinäni takana, lähtemään viikonloppumatkoille kanssamme ja mikä tärkeintä, istumaan samassa ruokapöydässä aamuin illoin.
Huomasimme vaimon kanssa haasteellisuuden, kun toisesta perhe- ja ruokakulttuurista haetaan uutta jäsentä meidän kulttuuriimme. Mitä jos hän onkin aina illallisella tuppisuu? Entä jos yhdelle ei maistukaan muut kuin kasvisruoat? Kuka muuttuu – me vai hän? Vai mukautuvatko kaikki? Työnantaja – työntekijä –vastakkainasettelu (vaikka en sitä mielestäni muutenkaan harrasta) ei toimi. Kun eletään yhdessä, ei voi käyttää suoraa käskyvaltaa toisen ihmisen vuosien saatossa muodostuneen toimintamallin muuttamiseen. Nyt ei optimoida prosesseja tai haeta kustannussäästöjä, vaan etsitään uutta jäsentä meidän perheeseen. Joutavatko kauppakorkean johtamisopit nyt romukoppaan?
Koomistahan tässä on, että ainakin minä koitan kuvitella hakijoita kanssamme samaan illallispöytään päivästä toiseen. Hän, joka siihen parhaiten mielestäni sopii, osaa varmasti kantaa vastuun lapsistammekin. Näin tärkeää on ruokakulttuuri.
Lasten mielipide on myös tärkeä. Arvatkaas kenet Oliver olisi halunnut hoitajakseen? Vastaus toi hymyn huulillemme… Katso se täältä.
Kokeneemmat Au pair-perheet! Kertokaa vinkkejä ja kokemuksia noviiseille! Kommentoikaa suoraan blogiin tuonne alle, niin saadaan keskustelua aiheesta.
Kevättä kohti!
Perjantaikokki
Cashew-pähkinä – brie-juusto –salaatti
Talvella, kun hyvää, vihreää salaattia on mahdotonta saada, kasvaa sattumien osuus ainakin meidän salaateissamme exponentiaalisesti. Onneksi puutarhurinrouva Sorri on luvannut avata kojunsa Turun kauppatorilla tasan viikon päästä. Se on kuulkaa kevät sit!
– 1 pkt vuonankaali – salaattisekoitusta tai muita salaatteja – 20 tummaa viinirypälettä – 1 makea suippopaprika (tavallinenkin käy) – 15 kirsikkatomaattia – 2 dl cashew-pähkinöitä (käy myös pinjansiemenet, auringonkukansiemenet jne.) – 1 pkt esim. Vit Castello –juustoaBalsamicosiirappi
– 1 dl tummaa balsamicoa – 1 tl hunajaaPinnalle Maldon-suolaa ja mustapippuria sekä hyvää oliiviöljyä.
VALMISTUS
Valmista balsamicosiirappi. Laita pieneen kattilaan balsamico ja hunaja. Keittele, kunnes määrä vähentynyt noin neljäsosaan. Jäähdytä ja ripottele salaatin pinnalle. Mikäli tuli liian tönkköä, laimenna ihan pienellä tilkalla vettä.
Huuhtele salaatti, tomaatit, paprika ja viinirypäleet viileällä vedellä. Kuivaa. Laita salaatti isoon kulhoon. Pilko tomaatit ja rypäleet puoliksi ja paprika ohuiksi siivuiksi. Paahda pähkinöitä hetki kuumalla pannulla ja laita joukkoon. Levitä tarjoiluastialle ja revi juusto palasiksi pinnalle. Kruunaa maldonilla, pippurilla, oliiviöljyllä ja balsamicosiirapilla.
Tarjoa hyvän, vaalean leivän kera. Huom! tähän salaattiin sopii loistavasti pinnalle revittynä myös italialainen ilmakuivattu kinkku, jos sitä sattuu jääkaapissa olemaan.

