Luomun uusi tuleminen? – Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Posted on 21.4.2011 by Petri Hollmén

Sanonnan mukaan siinä vaiheessa, kun taksikuski antaa osakesijoitusvinkkejä, on hyvä aika myydä.

Kun jokin ilmiö siis saa liikaa suosiota, voidaan sitä kutsua muoti-ilmiöksi ja silloin ei sille enää voi povata pitkää ikää. Näitä muoti-ilmiöitä voi luetella vaikka kuinka: leipäkone, rullaluistimet, kävelysauvat, piikkimatto jne. Myös ruokamaailmassa ilmiöt tulevat ja menevät.

Miten siis suhtautua, kun talousvaikuttajat alkavat puhumaan luomusta? Onko se lopun alkua. En usko niin.

Uusin Kauppalehti Optio käsittelee luomua ja ruokaa ylipäätään näyttävästi yli 12 sivun juttukokoelmalla. Jopa pääkirjoitus käsittelee vain ja ainoastaan suomalaista ruokaa sekä sen tulevaisuutta. Suosittelen tutustumaan lehteen, sillä sivuille on oivallisesti päätynyt myös kotikuntani Kaarina ja täällä käytännössä käsityönä siidereitä valmistava Jenni Silvennoinen. Juon saunasiiderini hyvällä omallatunnolla, sillä se on oivallista lähiruokaa…

Saksassa on jo tilanne, että lähellä tuotettua luomua ei riitä luomukauppoihin, vaan sitä joudutaan tuomaan ulkomailtakin. Logistiikkaketjun pidentyessä, hämärtyy myös luomun ekologisuus. Kumpi on parempi valinta: ulkomailta tuotu luomu, vai naapuritilalta haettu ei-luomu? Sormi suuhun, arvon kuluttaja.

En itse ole luomuhurmoksessa, vaan ostan sitä, jos se laadultaan on parempaa. Mutta luomutuotteissa on usein se hyvä puoli, että valmisaterioita ei saa luomuna. Mitä enemmän luomua kulutetaan, sitä enemmän kotona kokataan. Sitä kehitystä ei suo vastustettavan.

Turussa on alkanut yleistymään myös toinen ruokailmiö, jota kannatan varauksetta. Kaksi nuorta, innovatiivista yrittäjää ovat laittaneet pystyyn ”Neljän ruoka” –nimisen palvelun, joka kannustaa kokkaamaan kotona. Palvelu on loistava: kiinteällä viikkoitaksalla kotiovella kannetaan joka toinen maanantai kaksi kassia täynnä laadukkaita raaka-aineita. Mukana tulevat myös reseptit ja valmistusohjeet kannustavine saatesanoineen. Joka toinen viikko siis pähkäilet ja shoppailet itse mitä kokkaat ja joka toinen viikko Neljän ruoan ammattilaiset tekevät sen puolestasi. Hinta ei päätä huimaa, sillä kasseista riittää ruokaa viiteen neljän hengen illalliseen (pääruokaan). Toimituksen hinta on 79€.

Meille ensimmäiset ruokakassit saapuivat maanantaina ja ensisilmäyksellä homma vaikuttaa oivalliselta. Raaka-aineet ovat laadukkaita – ja mikä parasta: luomua on käytetty silloin, kun sitä on ollut tarjolla.

Kannatan kaikkia ideoita, jotka kannustava pilkkomaan ja kokkaamaan itse. Mutta silti raaka-aineista tarkan vaimoni ensireaktio jännitti minua. Kun tuotteet oli purettu ja järjestetty kaappeihin ja reseptit tutkittu, oli vaimoni kommentti helpotus: ”Tämähän vaikuttaa siistiltä hommalta! Vähän niin kuin pääsisi kylään kokeilemaan uusia ruokia, mutta saa kokata kotona!”

Toistaiseksi palvelu toimii vain Turun seudulla, mutta suosittelen silti tutustumaan. Tämä on pitkään aikaan jotain todella uutta kotikokkaamisen suosion kasvattamiseksi! Ehkä kysynnän myötä yrittäjät innostavat laajentamaan. Sivusto löytyy osoitteesta www.neljanruoka.fi

Herkullista pääsiäistä!

Perjantaikokki

Lohta, kvinoa-salaattia ja sitruunakastiketta

Tämän viikon resepti on Neljän ruoka-palvelun toimittamista raaka-aineista ensimmäisenä kokkaamamme. Lopputulos oli maistuva, tosin itse olisin tuunannut reseptiä hieman. Alla on resepti siten, kuin se meille toimitettiin. Sen alle olen sitten kommentoinut omat kehitysideani. Kvinoa oli uusi tuttavuus ja varsin mukava sellainen. Kvinoasta löydät lisätietoa täältä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kvinoa

AINEKSET

½ pkt pinaatinlehtiä

½ pkt herkkusieniä

½ sitruuna

½ pkt kirsikkatomaatteja

1 valkosipulin kynsi

1 prk Créme Fraiche

800g lohifilee

1 kasvisliemikuutio (tai kasvisfondia)

(oliivi)öljyä, mustapippuria, suolaa

VALMISTUS

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele uunivuoka öljyllä, laita lohi vuokaan ja mausta suolalla sekä pippurilla. Kypsennä uunissa n. 20 min.
Keitä 6 dl vettä ja lisää kasvisliemikuutio. Huuhtele 3 dl kvinoaa huolellisesti ja kaada sitten kiehuvaan veteen. Keitä n. 15 min. Huuhdo kypsä kvinoa nopeasti haalealla vedellä ja valuta siivilässä
Sitruunakastike: Purista ½ sitruunan mehu. Sekoita 1 prk Créme Fraiche, sitruunamehu ja murskattu valkosipulinkynsi keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa ½ akettia kirsikkatomaatteja kahtia ja viipaloi ½ pakettia herkkusieniä. Huuhtele ½ pakettia pinaattia ja sekoita kaikki ainekset kvinoan kanssa.
Tarjoa lohi ja kvinoa-salaatti sitruunakastikkeen kanssa.

Omat kommentit: öljynä käyttäisin tosiaan oliiviöljyä ja itse pilkkoisin salaattiin menevät tomaatit ja sienet hieman pienemmiksi, jotta sekoittaessa kvinoan kanssa tomaateista irtoava mehu maustaa myös sieniä. Lisäksi sekottaisin hieman vielä oliiviöljyä salaatin joukkoon, jotta se ei jää kuivaksi. Lohen mainittu paistoaika 20 minuuttia on meidän makuun liian pitkä, sillä tuore, hyvälaatuinen lohi menee pilalle täysin kypsäksi vedettynä. Rosé sisältä hipoo täydellisyyttä lohessa. Eli lohi uuniin vain vartiksi.

Ruoka riittää tällä reseptillä neljälle hengelle pääruoaksi, mutta jos on iso nälkä, niin suosittelen jonkun alkuruoan tekoa.

Joka tapauksessa, ensimmäisen Neljän ruoka –illallisen jälkeen olimme positiivisesti yllättyneitä hiottuun konseptiin ja ennen kaikkea siihen, että palvelu tekee kotona kokkaamisesta erittäin helppoa!

Aamukahvia – ja mitä sitten? – Haudutettua possunniskaa ja mustaherukkakastiketta, ratatouille

Posted on 15.4.2011 by Petri Hollmén

Elämässämme on alkanut väliaikainen alasajo. Olemme irtisanoneet vakuutuksia, myyneet asuntomme ja purkaneet sitoumuksia sinne tänne. Kaikki turhat rasitteet pitäisi saada ajettua alas ennen kesäkuun loppua. Heinäkuussa ajetaankin rasitteita taas ylös – tosin eri maassa.

Emme ole käyttäneet juustohöylätaktiikkaa tai tehneet erillisiä leikkauslistoja, vaan karsineet järjestelmällisesti kaikkea, mitä emme Sveitsissä tarvitse. Olen aina pitänyt muuttamista tervehdyttävänä prosessina, koska silloin sitä huomaa, mitä kaikkea turhaa onkaan vuosien saatossa taas perässään vedettäväksi kerännyt. Tähän rekeen ei nyt vain kaikki enää mahdu.

Olen aamiaisihminen. Kelloni herättää aina riittävän ajoissa, että saan nauttia ison maitokahvin ja lukea aamun lehden kaikessa rauhassa ennen lasten heräämistä. Mutta kuinka ollakaan, karsinnan kohteeksi oli joutunut myös lehtien tilaukset. Niinpä Turun Sanomat ei eräänä aamuna enää saapunutkaan postilaatikkoomme.

Ensimmäisenä lehdettömänä aamuna kävelin lihasmuistista tyhjälle postilaatikolle ja tuijottelin aamusilmillä hölmistyneenä postilaatikkoa. Tyhjä. Mikäs tässä nyt mättää? Jakaja kipeä tai toimitushäiriö? Huhtikuun aamupakkasen karistettua unenrippeeni, tajusin, että itsehän sen eilen irtisanoin.

Seuraavana aamuna olin jo Reinot jalassa (älkää naurako, ne ovat varsin kätevät lehdenhakukengät ja sain sellaiset kolmekymppislahjaksi, joten käytettävähän niitä on!) tarttumassa ulko-oven kahvaan, kunnes muistin: ei ole lehteä laatikossa.

Palasin kahvin ääreen, hörpin sitä, tuijottelin jopa hieman apaattisena ikkunasta ulos ja toivoin, että edes lintu lentäisi ikkunan ohi ja toisi eloa aamuuni. Mitä järkeä tässä nyt on herätä ajoissa, jos istuu vain yksinään, hiljaa, kahvia hörppien. Ihme ja kumma, mutta aivotkin tarvitsevat ruokaa masiinaan, että ne lähtevät käyntiin.

Kolmantena aamuna tartuin joulupukin (käskystäni) minulle kantamaan iPad-tablettitietokoneeseen. Kokeillaan, onko siitä aamulehden korvaajaksi. Tusarille ei iPad-versiota löydy, joten lehden vaihto on edessä. Hesarille sai ladattua ilmaisen lukusovelluksen ja lehteä saa lukea ilmaiseksi kaksi viikkoa. Siis testiin.

Iso kuppi aamukahvia, marjoja, turkkilaista jogurttia ja iPad. Niistä olkoon aamuni tehty.

Kone ei rapise tai mustaa sormia. Hyvä, varsinkin valkoisten tuolien kannalta. Lehden sisältö on lähes kokonaisuudessaan taitettu iPadille, mutta mainokset puuttuvat käytännössä täysin. Sekin on hyvä. Lehti tulee aina, kelistä riippumatta suoraan keittiönpöydälleni (myös sinne Sveitsiin) heti aamuneljän jälkeen. Oivallista.

Mutta. 50 metrin aamukävely postilaatikolle herätti. Menenkö nyt pariksi minuutiksi ulos seisoskelemaan tietokone kädessä? Isoa lehteä luimme vaimon kanssa aina samaan aikaan. Vaimo vasenta sivua, minä oikeaa – ja sitten kurkittiin ristiin. Pitääkö ostaa iPadiin rinnakkaisnäyttö? Ja jos joskus löydän tästä jotain mielenkiintoista, niin miten leikkelen sen talteen? Näyttökaappaus ja tulostin ei ole yhtä autenttinen muisto.

Lopputulos? Suurin mullistus muuttoprojektissa on toistaiseksi ollut sanomalehden puuttuminen aamiaispöydästä. Turhat henkivakuutukset irtisanoi tuosta noin vain, mutta lehden loppuminen aiheuttaa vieroitusoireita.

Muutos vaatii uhrauksia. Toiset isoja ja toiset vain tuntuvat siltä.

Sana politiikasta

Olen äärimmäisen epäpoliittinen ihminen – ja kaiken lisäksi asun seuraavan vaalikauden ulkomailla. Silti minua kiinnostaa, missä kunnossa kotimaani on, kun palaamme.

Jos asut Varsinais-Suomessa, äänesi on vielä antamatta ja etsit hyvää ehdokasta, niin ainoastaan yhdelle minä voin antaa henkilökohtaisen takuun. Niin kauan, kuin minä hänet olen tuntenut, on hän tehnyt töitä yhteisen hyvän eteen. Ja me olemme tunteneet toisemme kirjaimellisesti kohdusta saakka.

Kaksoisveljeni Kimmo Hollmén on ehdolla numerolla 178 Varsinais-Suomen Kokoomuksen listalla. Tutustu häneen osoitteessa www.hollmen.fi

Jännittävää sunnuntaita Suomelle!

Perjantaikokki

Haudutettua possunniskaa ja mustaherukkakastiketta, ratatouille

Pitkään haudutetut lihat ovat sitä parempia, mitä ”vähempiarvoisempaa” lihaa käytetään. Sidekudokset ja rasva maustavat ruoan haudutuksessa ja pitävät sen muheana. Esim. porsaan niska, eli tuttavallisemmin kasler, toimii loistavasti.

AINEKSET

– 800 g porsaan niskaa

– 2 valkosipulinkynttä

– yrttejä

– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Kastike

– 3 dl lihalientä (tai 3 dl vettä ja 3 rkl lihafondia)

– 3 dl ruuan kanssa tarjottavaa punaviiniä

– 4 kpl salottisipuleita

– 2 porkkanaa

– 2 paksua siivua lanttua

– 1 rkl soijaa

– 2 rkl mustaherukkahilloa

– 2 rkl voita

– 1 – 2 rkl maizenaa

Ratatouille

– 1 kesäkurpitsa

– 1 munakoiso

– 1 iso punasipuli

– 3 isoa tomaattia

– 1 punainen paprika

– 1 valkosipulinkynsi

– tuoretta timjamia

VALMISTUS

Pilko valkosipulinkynnet neljään osaan ja tunge palasia sinne tänne lihassa. Hiero lihan pintaan yrttejä, suolaa ja pippuria. Kääri liha folioon ja laita se 80-asteiseen uuniin 12 tunniksi.

Valmista kastike. Kuori sipulit ja juurekset ja pilko muutamaan isoon palaan. Paahda niitä kuuman kattilan pohjalla siten, että ne tummuvat tasaisesti. Lisää viini ja lihaliemi. Kiehuta siten, että jäljelle jää noin puolet nesteestä. Mausta soijalla ja mustaherukkahillolla. Tarkista maku, suurusta maizenalla ja lopuksi kirkasta kastike sekoittamalla joukkoon voita. Voit käyttää myös lihasta irtoavan nesteen lopuksi kastikkeeseen.

Pilko kaikki kasvikset pikkusormen pään kokoisiksi paloiksi. Murskaa valkosipuli pieneksi. Laita pannulle tilkka oliiviöljyä, kuumenna ja lisää sipulit. Paista hetki. Lisää sitten muut kasvikset. Paista, kunnes kasvikset ovat kypsiä, mutta eivät mössöä. Mausta suolalla ja pippurilla sekä timjamilla.

Tarjoa suussa sulavan lihan kera.

Herkullista viikonloppua,

Perjantaikokki

Pojasta polvi paranee – porosapas

Posted on 8.4.2011 by Petri Hollmén

Maailman muuttumista ei näe peilistä. Peilikuva tahtoo pysyä kiinni vanhassa hyvässä, vaikka maailma ympärillä muuttuu vääjäämättä. Joskus muutosvastarinnassa on hyvätkin puolensa, kun hötkyilemällä ei tehdä hölmöyksiä, mutta usein se on ilmiönä kuin kivireki, jossa on käsijarru ruuvattu pysyvästi kiinni.

Kärjistäen voisi väittää, että vanhemmiten muutoshalukkuus heikkenee. Lukuunottamatta sitten tasakympein tapahtuvia ikäkriisejä, jolloin myllätäänkin kaikki uusiksi – ainakin näennäisesti.

Itse pidän itseäni vielä nuorena ja ihmettelen, että miten esikoinen alkaa lähestyä jo kouluikää. Vastahan sitä painettiin valkolakkia omaan päähän! Mutta myönnettävä se on, mittarissa on yli kolmekymmentä – lapsuudessani määrittämä ikäloppuuden rajapyykki on ylitetty.

Tapasin itseni kauhistelemasta vaimolle ”nykynuorison” hiihtomuotia kuluneella viikolla hiihtohississä. Nehän pukevat päälleen neonvärejä ja muodissa näytti olevan löysä ja erittäin pitkä hiihtotakkimalli, joka roikkui aina polvitaipeisiin saakka. Jättitupsupipot vain puuttuivat, niin nehän olisivat näyttäneet…. hetkinen… aivan siltä kuin me 15 vuotta sitten. Meillä oli tosin vielä neonkeltaista tai vihreää aurinkosuojavoidetta nenässä ja huulissa, mutta sitä aikaa ei enempää viitsi julkisesti muistella

Tuolihissi keikutti kolmekymppistä kalkkista kohti Rukan huippua samalla kun vieressä istuva kolmivuotias ihaili neonväriteinien temppuja ja hyppyjä reileissä, bokseissa ja ties missä. Vähän toisella kymmenellä olevat hiihtäjät leiskauttivat sellaisia taidonnäytteitä, että ei vastaavia nähty minun ollessa heidän ikäinen edes hurjimmissa laskuleffoissa.

”Reilimäestä” tuli meidänkin lasten lempimäki, kun kolme- ja viisivuotiaat harjoittelivat innolla pikkuhyppyreissä. En tiedä mitä heistä vielä tulee, mutta taatusti paljon enemmän kuin vanhemmistaan – alalla kuin alalla.

Maailman muuttumisen huomaa jälkikasvusta. On välillä hyvä irrottaa katse peilistä ja tarkkailla heitä. On se uskomaton ilmiö tuo kehitys.

Kipeää kalkkiksenpolvea kotimatkalla poteva,

Perjantaikokki

Porosapakset

Tapas on tapas ja sapas on suomalainen tapas. Siis pieni ja herkullinen juomankylkiäinen.

Reseptissä olevan kylmäsavuporon voit korvata myös kylmäsavunaudalla tai -lohella, joita saa hieman laajemmin kaupoista. Tämä on yksinkertainen alkupala ja parhaimmillaan tietenkin lumisessa tunturissa nautittuna, mutta toimii myös keskustakaksiossa. Olen testannut.

AINEKSET

– 6 pientä perunarieskaa

– 100 g kylmäsavuporoa

– ½ pkr Cantadou-piparjuurituorejuustoa

– rucolaa tai jotain muuta voimakasta salaattia

– cocktailtikkuja

VALMISTUS

Levitä kolmelle rieskalle tuorejuustoa tasaiseksi kerrokseksi. Sitä saa olla runsaastikin. Päällystä rieskat porolla ja salaatilla. Laita ylimääräiset rieskat hatuiksi ja leikkaa neljään osaan. Tökkää cocktailtikku leipäsen keskelle pitämään se kasassa.

Tarjoa lämpimän takkatulen ääressä kylmän ja kuohuvan kera.

Keväistä viikonloppua!

Perjantaikokki