Erinomaista perjantaita, hyvä ystäväni! Pidän iloisten asioiden kirjoittamisesta. Sen lienee joku huomannutkin. Tällä viikolla halusin kirjoittaa kahdesta ihmisestä, jotka ovat saaneet minut ja monet muut iloiseksi kuluneen kuukauden aikana – useammankin kerran. Haimme maaliskuussa pariskuntaa Loistokarin saarellemme. Työtehtävä on mitä erikoisin: elä ja asu viisi kuukautta pienellä puuttomalla saarella, tyrskyjen ja tuulten armoilla ja savusta kesän aikana useampi tuhat kiloa kalaa. Ja kestitse siinä sivussa 6000 iltaristeilyvierasta. Voisi kuvitella, että työ kiehtoo vain entisiä, elämästä karaistuneita merimiehiä ja heidän pitokokkivaimojaan. Vielä mitä, me löysimme jotain ihan muuta!

Löysimme saarellemme nuorenparin Pohjanmaalta. Ikää neidillä on 19-vuotta ja herralla mahtavat 22. Työhaastattelussa vakuutuin ensi sekunnilla, mutta pitkään pohdin, miten voin palkata ”Loistokarin Ukon ja Akan” tehtäviin parikymppiset nuoret. Eihän heitä yksikään asiakas usko vanhaksi saaristolaiskalastajapariskunnaksi! Varsinkaan, kun pariskunta kommunikoi sujuvasti pohojaalaasittain…

Hiiteen ennakkoluulot! Väliäkö sillä näyttääkö kalastajalta tai osaavatko vakuuttavaa saaristosvenskaa, kun sydämet sulavat valloittavaan hymyilyyn heti ensi kättelyssä!

Pääset tutustumaan Loistokarin Ukkoon ja Akkaan tarkemmin s/s Ukkopekan kyydissä viitenä iltana viikossa. Tai voit lukea alla olevasta linkistä pariskunnan haastattelun. Siinä on sellainen pari, että asenne on kohdallaan ja pilkettä silmäkulmassa vaikka naapurisaareen jaettavaksi!

Haastattelussa Loistokarin Ukko ja Akka

Paistettuja muikkuja, sattumasalaattia ja aїolia

Nyt menee jo toistoksi, mutta perjantaikokki on armoton salaattifani! Voisin popsia kokonaisen torikojun, jos vaan lupa annettaisiin. Minkäs sitä luonteelleen mahtaa. Tämä salaatti on evoluution tulos. Vaimollani on tapana popsia tavallisesta salaatista sattumat (kurkut, tomaatit jne.) pois, ennen kuin salaatti ehtii pöytään. Ratkaisu ongelmaan: tehdään salaattia, jossa ei ole muuta kuin sattumia.

Perinteisesti muikut ovat idän herkkua, mutta aivan Turunkin läheltä, Säkylän Pyhäjärvestä, nousee erinomaisia muikkuja. Kalat voit syödä kokonaisina, mutta jotkut haluavat poistaa selkäruodin. Tyttäreni sen sijaan rouskuttelee rapeaksi paistuneet pyrstöt ”kalasipseinä”.

AINEKSET
– 24 pientä perattua muikkua
– 1 dl ruisjauhoja
– merisuolaa ja mustapippuria
– voita ja rypsiöljyä paistamiseen

Salaattiin
– ½ kyssäkaali
– 2 pientä hunajanaurista
– nippu retiisejä
– 2 kourallista pilkottuja kevätsipulin varsia
– 2 avomaan kurkkua
– paketti sinimailasen ituja
– oliiviöljyä ja Maldon-suolaa sekä mustapippuria

Aїoli
– 1 keltuainen
– 1,5 – 2 dl rypsiöljyä
– 1 rkl sitruunamehua
– 1 tl Dijon-sinappia
– 1 – 2 valkosipulinkynttä hienoksi pilkottuna
– merisuolaa ja mustapippuria myllystä

VALMISTUS
Valmista majoneesi. Vatkaa keltuaisen joukkoon öljy. Aloita vain muutamalla tipalla ja kaada lisää öljyä pikkuhiljaa ohuena nauhana valutellen. Näin majoneesi ei leikkaa. Kun koostumus on sopiva, lisää mausteet. Jos majoneesi menee liian löysäksi, voit vatkata joukkoon lisää öljyä.

Pilko kaikki salaattiainekset suupalan kokoisiksi paloiksi (paitsi sipulinvarret, jotka leikkaat hyvin hienoiksi rinkuloiksi ja idut, joita et pilko). Sekoita ainekset keskenään ja ripottele pinnalle suolaa, oliiviöljyä ja mustapippuria.

Lämmitä pannulla reilusti voita ja rypsiöljyä (suhteessa 50/50). Pyörittele kalat suolalla ja pippurilla maustetuissa ruisjauhoissa. Paista kullankeltaisiksi ja tarjoa kuumina aїolin ja salaatin kera.

Kesä oli, kesä meni. Mutta silti huomenna on viikonloppu!

Perjantaikokki