Kova luoteistuuli senkun jatkuu. Seuraava legimme tulee olemaan lyhyt, sillä Hyppeisistä tarkoituksena on mennä Korpoströmiin, jossa miehistö pienenee kahdella hengellä: Maija ja Oliver lähtevät käymään kotona. Maija suuntaa hautajaisiin, johon koronarajoitusten vuoksi ei koko perhe voi osallistua. Niinpä hänet pitää saada bussiyhteyden päähän. Oliver lähtee mukaan, sillä hänen omilla rahoillaan ostama ja hartaasti odottama skuutti (potkulauta) on saapunut kotiimme.

Päätän aamulla pyöräilyn sijaan lähteä juoksulenkille. Hyppeisissä ja Houtskärissä ylipäätään on hienot pyöräilymaisematkin, mutta koska tuuli on todella voimakas ja puuskittaina, sekä lisäksi maisemat ovat saariston rengastien osalta minulle tutut, niin köpöttelen rauhallisen kympin aamulekin. Maisemat ovat hienot myös juosten.

Aamusuihkun ja aamupalan jälkeen otamme köydet irti 11.30. Nyt ulosajo kapeasta salmesta sujuu jo rutiinilla eilistä luotausjälkeä seuraten. Nostamme taas pelkän isopurjeen kakkosreiviin heti Fiskön suntissa ja suuntaamme kaakkoon. Fiskön suntti päättyy n. 50 metriä leveään ”valkoisen veden” alueeseen, jota reunustaa karit. Hyvin sieltä kuitenkin ulos mahtui väljemmille vesille.

Purjehdimme reippaassa tuulessa 7-8 solmun vauhtia isohkossa ”svellissä”, eli sivumyötäisestä venettä vääntävissä aalloissa. Toivon, ettei koiramme tänään tule pahoinvoivaksi, sillä eilisen Kihdin ylityksen jäljiltä on Korppooseen matkalla myös oksennuspyykkiä. Normaalisti Miisa-koira kestää keliä, mutta sekalainen svelli oli Kihdillä liikaa. Raukkaparka.

Aurinko paistaa aina välillä kuumasti ja välillä pilvien alla on jopa kylmä. Viimeisellä suoralla ennen Korpoströmiä jiippaamme ison ja nostamme vielä fokan. Saamme paikoitellen yhdeksän solmua vauhtia. Saavumme Korpoströmiin kahdessa tunnissa ja laskemme purjeet täyden sataman ohitettuamme. Ainoat vapaat poijut näyttävät olevan laiturin päässä, johon sivutuuli kaikkein pahiten osuu. Vaihtoehtona on jättää Maija ja Oliver tänne, käydä septitankilla ja jatkaa matkaa kohti länttä joko Brännskär, Gullkrona ja Stenskär satamina. En kuitenkaan halua lähteä kovaan tuuleen 10 ja 15-vuotiaan miehistöni kanssa katsomaan, josko satamissa olisi tilaa. Otamme siis kiinni poijuun ja jälleen kovassa sivutuulessa keulan kohti laituria. Kaikki menee tällä kertaa onneksi hyvin, vaikka laiturilla ei apuja löytynytkään.

Laiturin kiinnitys näyttää kyllä jo vetelevän viimeisiään ja joudumme virittelemään köysiä pidemmälle, hieman paremmassa hapessa oleviin lenkkeihin. Naapurivene vinkkaa hajoavasta laiturista satamakapteenille, joka lupaa laittaa asian eteenpäin. Päädyn lenkkien pultit näyttävät ohentuneen ainakin 30% alkuperäisestä ruosteen takia ja pattinki, jossa ne ovat pelkällä pultilla kiinni, on pehmeä kuin kukkamulta paikoitellen. Pultti on syöpynyt jo puun sisään kymmenisen senttiä ja metallilenkit törröttävät irti laiturista. Tähän on kiva jäädä yöksi tarjoten 14,5 metriä kohtalaisen korkeaa tuulipintaa kovalle sivutuulelle. Parempaakaan ei ole tarjolla. Onneksi kyljittäin oleva Targa suostuu siihen, että kiinnitän yhden keulaköyden heidän veneensä takaknaapiin, niin tiedän, että laiturin pettäessä ei Targa varmasti petä. Vien suplaudalla vielä yhden lisäköyden toiseen poijuun ja vedämme poijuköydet vinsseillä tiukkaan. Eiköhän se siinä pysy.

Illan vietämme telkkaria katsoen, ruokaa laittaen ja pyykkiä pesten. Julia teki taivaallista perunasalaattia! Sauna ja uintihypyt Albertin kanssa kuuluvat tietenkin ohjelmaan!