Purjehdus 2020, päivät 33-34. Kettumaa ja Peterzens (Kustavi)

Päivä 33, Kettumaa

Rumpanin aamu oli aurinkoinen. Tuuli oli myös nousemassa. Edessä olisi viikon pisin legi kohti pohjoista. Selkeää päätesatamaa ei ollut vielä tiedossa, mutta torstaina tai perjantaina kolme miehistömme junnujäsentä pitäisi luovuttaa vanhemmilleen jossain Kustavin suunnalla.

Hankalinta aamuissa on aina vastata lasten kysymyksiin.

Minne tänään mennään?

Mitä siellä on?

Kuinka pitkä matka?

Koska olemme perillä?

Aina vastauksia ei aamulla ole. Mielestäni se on tällaisen pitkän purjehduksen parhautta. Lapsia se ärsyttää.

Satamassa moikkasimme vielä naapuriveneen Villeä ja Siljaa sekä heidän seitsemänkuukautista pikkupurjehtijaa. Vaihdoimme kokemuksia pikkulasten kanssa purjehtimisesta. Totesimme Maijan kanssa, että ensimmäinen kesä on helppo. Toinen kesä, kun lapsi haluaa liikkua ja mennä, on kamala. Sitten helpottaa 🙂

Otimme irti jälleen aika kovassa sivutuulessa. Sain pidettyä keulan irti Frostien veneestä, mutta viereinen tyhjä poiju kolisi ikävästi peräsimessä. Pakkia en uskaltanut enää käyttää, ennen kuin poiju ilmestyi toisen laidan alta esiin. Poiju potkurissa ei erityisemmin innostanut. Selvisimme lähdöstä kuitenkin lähinnä hupia rannalta seuraajille tarjoten. Mietin, mitkä pisteet olisimme saaneet lähdön taiteellisesta vaikutelmasta laituriparlamentilta. Harmi, ettei pistesysteemiä ole vielä laajassa käytössä 🙂

Matkaa oli edess kryssimutkineen noin 45 mailia, mutta onneksi tuuli kohtalaisesti. Seitsemän metrin länsituuli takasi 7-8 solmun vauhdin koko legille. Aika yksin sain taas purjehtia, muun miehistön touhutessa omiaan kannen alla. Toki Maija hoiti oman osuutensa. Lomaltapaluu tulee olemaan ns. ”pehmeä lasku”, sillä onlinepalavereja on parille viime viikolle jo riittänyt. Aika hyvin ne onnistuvat myös seilatessa.

Päätesatama tarkentui matkan edetässä, kun viestien vaihto yhtiökumppanini Ramin kanssa vahvisti sen, että he ovat mökillään ja kylään saisi tulla. Ankkurin laskimme Kettumaan Ämmättenhaminaan kuuden jälkeen illalla. Pääsimme heti saunaan ja illalliseksi kokkasimme lohta kahdella tapaa. Ensiksi inkivääri-soijalohta (reseptin löydät täältä) ja sitten grillattuna.

Uni tuli keula-ankkurissa nopeasti, mutta myös päättyi nopeasti. Heräsin kolmen maissa ankkuriketjun kolinaan. Olin laiskuuttani jättänyt ketjun suoraan vinssille ja se maksoi nyt parin tunnin yövalvomisen. Tuulen piti tyyntyä yöksi, mutta näin ei käynyt. Yön tunteina tuli kirjoitettua blogia, kuunneltua musiikkia ja mietittyä ankkuroitumiseen liittyviä asioita. Lyhyjen unijaksojen aikana näin unta, miten peräsin hakkaa jo rantakallioon. Huvikseni huomasin kysyneeni tasan vuosi sitten, tismalleen samassa poukamassa ankkuroituneena Purjevenefoorumilta vinkkejä keula-ankkurissa vietettyjen öiden parantamiseen. Sain silloin oppia ankkuripurjeesta ja erilaisista tekniikoista. Lupasin jossain kommentissa hommata talven aikana ankkuripurjeen. Jäipä tekemättä. Ehkä ensi talvena!

Päivä 34, Peterzens, Kustavi

Heikohkon yön jälkeen jollailimme mökille aamiaiselle. Meille on näemmä tullut jo tavaksi juhlistaa hääpäiväämme ja Maijan syntymäpäivää Peltosten mökillä. Tämä oli jo toinen kerta peräkkäin, kun nostamme aamiaisella lasin kuohuvaa kauniin vaimoni kunniaksi.

Tapasimme päivälleen 24 vuotta sitten, kun Turussa oli Tall Ships Race-tapahtuma. Maijalla oli syntymäpäivä ja isosiskonsa oli järjestänyt hänelle leffaillan. Minulle kerrottiin, että nuori neiti etsii sokkotreffiseuraa ja suostuin 16-vuotiaana pojankloppina lähtemään sokkotreffeille. Maijalle siis tuli yllätyksenä, että leffateatterin viereiseen penkkiin istahti siskon sijaan vieras poika. Minulle oli yllätys, ettei treffiseurani odottanut treffiseuraa. Siitä lähtien olemme yhdessä seilanneet. Hääpäiväkin oli jo 16.

Koko Kettumaan juhlaväki perinteisillä Maijanpäivillä.

Aamun juhlallisuuksien jälkeen jatkoimme purjehdusta kohti pohjoista ja Kustavia. Muutaman minuutin tuuli näytti loistavan poissaolollaan, mutta nostimme kuitenkin kaikki purjeet. Onneksi näin teimme, sillä hetken kuluttua tuuli jo kunnolla. Pääsimme seilaamaan Peterzensille hyvässä 5-6 m/s tuulessa ja auringonpaisteessa.

Peterzensillä olimme ensimmäistä kertaa. Sisäänajoväylä on kieltämättä kapea, mutta hyvin merkattu. Satamakapteenina toiminut nuori herrasmies oli ystävällinen, asiantunteva ja vilkas liikkeissään. Hän suhaili ympäri satamaa auttaen kaikkia löytämään hyvän paikan ja saamaan köydet kiinni. Ensivaikutelma ainakin teki vaikutuksen.

Nostimme juhlapäivän kunniaksi juhlaliputuksen. Onhan niitä käytettävä, koska sellaiset on hankittu!

Peterzens on oikea resort, josta löytyy majoitusta, erittäin hyvin varustellun sataman palvelut, minigolfia, minimarket, laadukas vaate- ja sisutuskauppa sekä ravintola. Tehtaanmyymälässä emme tällä kertaa käyneet, mutta saunat ja ravintolan testasimme. Saunat vetivät isonkin joukon kerralla ja uimaan (sekä hyppimään) pääsee käytännössä suoraan saunasta. Tämä on varsinkin lasten arvostama asia. Yllättävän monessa vierasvenesatamassa on hyvä sauna, mutta uintimahdollisuus jätetty rakentamatta.

Ravintolassa ruoka tuli puoli yhdeksän maissa illalla nopeasti ja maistui hyvälle. Varsinkin Fish&Chips sai kehuja. Myös bowlit tekivät kauppansa.

Satamaa kehtaa suositella!

– Pete