Keskiviikkona 10.6. s/y Julia II lastattiin Lyytin johtoryhmällä. Seitsemänhenkinen ryhmämme suuntasi offsitelle, eli kolmen kuukauden välein toistuvalle päivän – kahden mittaiselle työsessiolle. Poikkeuksellista hetkessä oli se, että emme olleet olleet tällä porukalla vielä koskaan kaikki samassa paikassa samaan aikaan. Myyntijohtajamme Tuomas liittyi tiimiin koronan jo alettua, joten olimme tuijotelleet toisiamme lähinnä ruudun välityksellä.
Luvassa oli töitä ja purjehdusta sekä vähän sporttia. Jorymme sai nauttia parhaasta, mitä saaristopurjehdus voi tarjota: auringosta, tasaisesta ja kohtalaisen voimakkaasta tuulesta sekä lämmöstä.
Virsarin ainoa huono puoli oli se, että se blokkasi auringon.
Laskettelimme Airistolta kohti Högsåraa mukavaa kahdeksan solmun vauhtia myötäisessä tai sivumyötäisessä. Saavuimme Rumpaniin paljon aikataulua edellä ja parkkeerasimme tyhjään laituriin kylkiparkkiin. Muita veneitä saapui seuraksemme tasan kaksi, joten ruuhkaa ei ollut.
Rumpanin väki avasi baarin meitä varten ja nautimme kesän ensimmäset mojitot terassilla. Samaan aikaan läppärit lauloivat, mutta pakko myöntää: töitä oli ilo tehdä näissä maisemissa.
Saaren vakioasukas tuli tervehtimään. Rumpanin ”bulevardi”
Illalla pääsimme Rumpanin kuuluisaan rantasaunaan ja illan päätti saaristolaispöytä veneemme sitloodassa.
Menimme kiltisti ja ajoissa nukkumaan, sillä aamulla oli treenin vuoro. Aamulenkki ja kuntopiiri rannalla potkaisi päivän käyntiin ja antoi energiaa.
Lounaan jälkeen oli aika suunnata kohti kotia. Kryssimme koko matkan, mutta käytännössä suurimman osan yhdellä halssilla. Vauhtia riitti taas reilusti yli seitsemän solmun.
Veneen ensikertalaisia hemmoteltiin todella – toki myös meitä muita. Lisää tätä!
Nyt matkailtiin todella lähelle! Ensiksi tiistaina aamulla fillaroin Kaarinasta kotisatamaamme Airisto Strandiin. Tein veneessä etätyöpäivän ja puoli viideltä seuraksi saapui yrittäjäkolleega Ismo.
Otimme köydet irti viiden maissa auringon paistaessa siniseltä taivaalta ja etelätuulen puhaltaessa 4-6 m/s. Siis leppoisaa kryssiä luvassa. Kyseessä oli käännytysreissu, sillä Ismo on vannoutunut moottoriveneilijä.
Suuntasimme etelään, aivan mökkisaaremme Sandön viereen, Pensariin. Liian usein on lähdetty merta edemmäs kalaan, on nyt pakko myöntää. Purjeveneellä olen ollut silloisessa Pensar Sydissä tasan kerran yötä, ehkä kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen ravintolaa olemme käyttäneet ehkä viidesti ja saunassa emme olleet koskaan käyneet. Miksi käydä, kun mökin sauna on muutaman minuutin Bustermatkan päässä?
No siksi, että maisemat jo itsessään ovat aivan toisenlaiset. Ja siksi, että vaihtelu virkistää. Mutta vaikka saunareissu suuntautuisikin jatkossa useammin mökille kuin Pensariin, niin ravintolassa aion asioida useammin!
Vaikka kausi oli alussa ja kesähenkilökunta osittain ensimmäistä päivää töissä, sujui kaikki mallikkaasti. Vaikka meillä oli veneessä illallisaineet, päätimme ruokailla ravintolassa välittömästi, kun kuulimme, että se on auki.
Rantautumisolueksi saa Pensarin omalla etiketillä varustettua mallasjuomaa. Suosittelen!
Sisustus on idyllinen ja terassille paistaa aurinko koko päivän ja hyvin pitkälle iltaan. Menu käsittää kymmenisen eri annosta. Meille valikoitui etanat fenkolikermassa alkupalaksi ja itse otin pääruoaksi äyriäisrisoton. Ismo tilasi hirvipadan. Viinejä oli vasta muutamia pikkolopulloissa, mutta kaikki oikein oivallisia.
Etanat oli loistavia! Fenkoli toi mukavaa raikkautta kermakastikkeeseen ja Salmon Run-niminen Sauvignon Blanc toimi viininä hyvin. Äyriäisrisotossa oli runsaasti äyriäisiä. Riisin koostumus ei hiponut täydellisyyttä, mutta maku oli kohdillaan. Keittiön puolustukseksi tulee todeta, että aikamme Italiassa ”Nonnan” patojen äärellä opetti minut ja vaimoni kriittisiksi risoton suhteen. Ja vaimoni tekee itse todella taidokkaasti risoton. Söisin kuitenkin toistekin tuon annoksen.
Ismo kehui hirvipataansa hirveän hyväksi. Lautaselle ei jäänyt edes kastiketahroja, joten varmasti maistui.
RisottoHirvipata
Sauna kruunasi tämän illan ja tuulen tyyntyessä yöksi pläkäksi, nukuin sikeästi ja paremmin kuin pitkiin aikoihin.
Näkymä saunasta. Kiveystä voisi jatkaa pari metriä pidemmälle, niin pääsisi suoraan hiekkapohjalle saakka mukavasti. Vinkki yrittäjille 😉Ravintola Sandvik, Pensar
Aamulla kiersin saaren lenkkeillen ennen työpäivän alkua. Ihmettelin itsekseni, miksi en ole aiemmin saareen paremmin tutustunut, sillä saaristoidylliä ja aktiivista elämää siellä tuntui riittävän. Ainoastaan massiiviset metsätyöt pilasivat muuten täydellistä aamulenkkiä. Se, missä kartan mukaan meni polku, olikin muuttunut valtavaksi hakkuuaukeaksi.
Metsästä oli hauska bongata saaren aiemman käyttötarkoituksen jäänteitä. Saari toimi suojeluskuntien ja lottien leirikeskuksena aikoinaan ja siellä täällä on tykkiasemien ja bunkkerien jäänteitä.
Lenkin jälkeen nautimme aamiaisen auringon paisteessa sitloodassa ja aloitimme työt. Etätöissä näytti olevan naapuriveneenkin väki – läppärit sylissä sitloodassa. Ismo hyppäsi palaveriin Japaniin ja minä vedin omiani Turkuun ja Helsinkiin. Lounastauolla seilasimme takaisin kotisatamaan ja jatkoimme siellä työpäivän loppuun. Etätyöt on voittava konsepti!
Iso suositus Sandvikille – myös meille naapurisaarelaisille. Ja lopuksi on mainittava, että käännytystyöni kantaa hedelmää: takaisin purjehtiessa alkoi Ismo kysellä käytettyjen purjeveneiden hintoja… 😉
Etätyöt mahdollistavat aivan uudenlaisen työn ja vapaa-ajan yhdistämisen. Me suuntasimme s/y Julia II:n keulan lauantaina koulun päättäjäisten jälkeen kohti lempisatamaamme, Nauvoa. Koulunpäättäjäispurjehdus on jo pieni traditio perheessämme ja se suuntautuu nimenomaan Nauvoon sen läheisyyden vuoksi.
Nauvo on uusittu tyylillä. Uudet laiturit toimivat loistavasti! Lapsemme odottivat ennen kaikkea ravintoloiden herkkuja, vaikka niitä saikin vain take awayna. Rannan Food Fellowsin burgerit ja ribsit vakuuttivat meidät jo edellisellä vierailulla, joten kannoimme niitä veneeseen vesi kielellä. L’Escalen aukeamista jäimme vielä odottamaan – malttamattomina!
Korona-aikana ei saa saunoa normaalisti (vaikka käsittääkseni sauna tappaa viruksen tehokkaasti), joten saunat pyörivät varausperiaatteella venekunnittain. Me nautimme tyttäreni kanssa Nauvon kuntoradan lenkkimaastoista ja sitten koko perheen voimin aamusaunasta sunnuntaina.
Purjeet nostimme vasta myöhään iltapäivällä ja suuntasimme pohjoisen ja idän kautta kohti Stenskäriä, jonka uudistuksista olimme lukeneet. Stenskärin ranta oli täynnä muutamaa tyhjää poijua lukuunottamatta. Kovassa sivutuulessa emme lähteneet ahtaaseen väliin yrittämään, vaan siirryimme suosiolla Birsskärin uuteen laituriin. Laiturissa oli vielä reilusti tilaa ja runsaasti ystävällisiä avustajia. Kiitos heille!
Julia oli bongannut somesta Stenskärin uuden rantasaunan ja pakkohan se oli testata. Myönnettävä on, että se menee saariston saunoissa ehdottomasti TOP10-listaan. Ellei jopa podiumille. Huomionarvoista oli uinnin huomiointi. Läheiselle kalliolle menee kävelytie ja miehensyvyiseen veteen johtaa tukevat portaat. Tätä saunaa voi todellakin suositella! Yksityisyyden takaa se, että sauna sijaitsee omalla saarella ja kaarisillassa on selkeät kyltit alueen tarkoitusperästä: ”Varattu saunojille.”
Kävelypolku uimaanStenskärin sauna
Palvelu Stenskärissä on aina ollut ystävällistä ja niin myös tällä kertaa. Ainoa ongelma etätöiden kannalta oli vaihteleva nettiyhteys, mutta sen parantaminen ei ole saarelaisten käsissä.
Birsskär näyttää kehittyvän vauhdilla. Harjakorkeuteen oli noussut jo uusi grillikota ja vessat näyttivät myös uusilta.
Grillikota. Vain piippu puuttuu.
– Petri
Saariston Saunojen TOP-listamme:
1. Parasta emme ole vielä löytäneet. Etsintä jatkuu.
2. Bodön lauttasauna
3. Glada Laxenin tynnyrisauna
4. Örön rantasauna
5. Aspö
6. Brännskärin pohjoissauna
7. Jussarö
8. Gullkrona
Mitä listalta puuttuu? Ehdota omaasi, niin me käännämme keulamme sinne.
Perjantaikokin blogi 